sotatilan julistus sairautta vastaan

Me Vähentäjät
2261

kiitos Ginger,
eiköhän tämä tästä taas. taisin muuten sunnuntaina olla vähäsen sokissa kun se uutinen P:n tilanteesta tuli. muistan pesseeni täällä hellaa kun odottelin tilannepuheluita. lisäksi kuvittelin, että me pääsemme sairaalaan katsomaan häntä tuosta noin vain ja ehdin jo suunnitella mitä kukkia vien. mulla meni siis viiveellä jakeluun miten suuri asia on kysymyksessä.

tilanne on nyt se, että P oli joutunut takaisin hengityskoneeseen. koska hän oli ollut niin levoton, ja yrittänyt repiä itseään piuhoista irti, hänet oli tainutettu lääkkeillä uneen ja pantu lepositeisiin. hyvä uutinen on se, että aivokuvissa ei näkynyt suurempia vaurioita. lääkäri oli kuitenkin sanonut, että todennäköisesti P ei tule koskaan niin kuntoon että voisi enää asuaa itsenäisesti. en oikein ymmärrä. miten niin aivokuvissa ei näkynyt vaurioita mutta toipumisodotukset ovan silti näin huonot?
kissasta. pari viikkoa on maksimi kun K voi asua P:n asunnossa, joten paljoa ei ole aikaa etsiä kissalle koti. lisäksi itse joudun tänään sairaalaan joten siinä menee ehkä muutamakin päivä kun olen itse veke järjestelyistä.
eräs naapurini ehdotti, että vie kissakulta Hesylle eli Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen jotka etsivät lemmikeille uuden kodin. tuo tuntuu vähän pahalta, vaikka tiedänkin että eläimelle uuden kodin antajaehdokkaat haastatellaan perustellisesti. kyseinen naapuri itse on saanut sieltä oman lemmikkinsä. hyvä puoli on se, että yhdistyksessä he ovat kuitenkin ammattilaisia jotka varmasti osaavat käsitellä arkojakin kissoja.
onko teillä ideoita kodin etsintään?
Juulia ja Vilma ainakin ovat kissaihmisiä. miten te toimisitte?

aamulla herätessäni piti hetken miettiä mikä päivä tänään on. ensin olin sunnuntaissa, sitten maanantaissa.
tänään hoitaja tulee käymään vaikkei siihen olisi tarvetta kun koko dreeniä ei ole. unohdin soittaa sinne ja perua käynnin. no, tulkoot, saa hoitajakin vapaahetkensä eli mennä mulle varatuksi ajaksi vaikka kahville halutessaan ja sitten tarjoan kahvia hänelle täällä.
lisäksi eräs koirakaverini tulee moikkaamaan pitkästä, pitkästä aikaa. hää on niin hullunkurinen; on niin innoissaan kyläilystään että syöksyy heti ovelta rallitassuillaan suoraan sänkyyni; nyt telmitään! :stuck_out_tongue:
illalla sitten ennen seiskaa lähden syöpikselle.

menen muuten keskustan apteekin kautta. miksi keskustan? koska mua on alkanut hävettää ostaa kalkkia omasta apteekistani.
kassa on usein sama ja varmasti ajattelee minut nähdessään että jaahas, taas tuo kalkki-eukko tuli kalkkiostoksille.
vähän sama kuin hävettäisi mennä ostamaan kaljaa aina samasta kaupasta. mua ei ole koskaan häirinnyt kassat, mutta ennen muinoin kun asuin toisessa paikassa, ja kaljakauppaan ei päässyt muutoin kuin erään kukkapuodin edestä; häpesin kantamuksiani aina jos ja kun puodin kukkatäti seisoskeli siinä kadulla :blush: ja siinä hän seisoskelikin aina koska osa puodin myyntiartikkeleista oli asetettu kadulle.
vain erittäin kovilla pakkasilla reittini oli vapaa, mutta silloinkin mietin että nyt hän kyylää ikkunan läpi menojani.

tämä kalkin kanssa sekoilu ei ole korvaavaa toimintaa juomiselle, en uskoisi muutoinkaan että millään lailla psyykkistä, mutta jotain outoa tässä on eikä se tunnu laantuvan. varmistelen, että sitä on aina saatavilla. olen yrittänyt annostella sitä; pannut esim päivän satsin 10 kpl erilliseen kuppiin ja sopinut itseni kanssa että enempää ei saa ottaa. silti retkahtelen. mulla on myös hätävarakalkkia, sellaista pahan makuista, mikä saa kelvata välillä. muttei siitäkään tule mitään. suurimman nautinnon saan kun murskaan hampaillani lempimerkkiäni Calsorinia 5 kpl, jauhaan sitä hampaillani, ja sitten joudun sylkemään sen suustani tosiaan kuin hammastahnavaahdon.
kuten olen kertonut olen kysellyt moisesta himosta ystäviltä, tuttavilta, hoitajilta, lääkäreiltä ja farmaseuteilta. lääkärihän määräsi mulle ne verikokeetkin eli otattivat muiden kokeiden ohessa myös labran koskien mahdollista raudan puutosta, mikä olisi saattanut selittää kalkin himoni, mutta ei niin ei, sekin oli aivan kunnossa.
tämä on jo taloudellinenkin kysymys. homma nimittäin maksaa mulle kymppejä kuukaudessa, about 60-80 e :open_mouth:
eli mun on saatava se loppumaan tai vähintäänkin pystyttävä säännöllistämään sitä. vertaan tätä alkoholin himoon, en esim suklaan. tiedän kyllä mitä myös suklaan himo on mutta tää on erilainen kuvio. sittenkin psyykkinen? ehkä. mielipiteeni tästä vaihtelee.

voi tätä ihmisen elämää!

on vissiin aika tehdä kiitollisuuslistaa:
olen saanut elää koko kesän kivuitta ja olen säästynyt oksentelulta sekä kuumeilulta.
koko kesä on sujunut hyvällä mielellä, tai oikeammin erittäin hyvällä mielellä.
kesään on mahtunut muutamia entisestäään mieltä kohottavia tapaamisia ystävien kanssa.
koti.
puhdas vesi.
ei puutetta mistään.
olen ikuisella lomalla, eläkeläinen.
toimeentulo turvattu.
ihmissuhteet kunnossa.
Plinkki.
sovussa itseni ja alkoholin kanssa.
mielenrauha.

tuo on niiiiiiiiin paljon jo tuo.
nyt mielenrauhani sai tällin ystäväni sairastuttua mutten voi tehdä sen eteen mitään.
vielä pari vuotta sitten olisin saattanut alkaa juoda järkytykseeni, tai ainakin kokenut polttavaa hinkua siihen, en enää.

hyvää keskiviikkoa ystävät kalliit.

2262

Voi Sylvia tota sun kiitollisuuslistaa. Aivan liikutuin ja kelasin omaa listaa mielessäni.
Ei todella pidä pikkuasioista rutista. Olet kyllä ihanan positiivinen ihminen.
Itse olen kiitollinen esim tästä päivästä. Vapaapäivä ja en juo kaljaa. Tarkoituksella en ostanut tälle päivälle yhtään. Ja hyvinhän tää menee.
Aamulla heräsin ajoissa. Mehustin viinimarjoja. (viimekesäisiä) Koti tuoksui ihanalle. Siinä ohessa tekaisin lasagnen uuniin että on pariksi päiväksi mulle ja miehelle syömistä.
Iltapäivällä kävimme hyvän ystäväni kanssa uimassa. Virkistävää vaihtelua molempien arkeen.
Loppuillan voin vaan löhötä tvn ääressä.
Olen Kauniiden ja rohkeiden katsoja.
Ehkä pikku kävelylenkki ja ajoissa nukkumaan. 2 vk olin lomalla ja nyt on koittanut turvallinen arki.
Siinäpä minun kiitollisuusaiheita ja kuulumisia.

2263

Anteeksi, mutta mua nauratti tuo sun kalkkihomma. Että pitää ihan eri apteekista välillä hakea :laughing: Eihän se tuollainen piinaava ja pakonomainen himo mikään naurun asia ole. Silti huvittaa kun sieluni silmin kuvittelen tuota sun kalkkishowta.

Sä kyllä niin rokkaat. Kiitollisuuslistaa pukkaa, vaikka viime aikojen käänteissä on taas vaihteeksi ollut sulattelemista. Olet idolini. Kaikki onni matkaan sinne sairaalakeikalle.

2264

Syltty muakin nauratti tuo kalkki-eukko vertaus :laughing: Mä en pystyis kuvitella syöväni kalkkia, miltä se es maistuu? Tuo sun eri apteekista ostaminen on kuin meikä kaljaa hakemassa, eri kaupat pitää aina kiertää ettei satu samat myyjät liian usein. :laughing:

2265

Sylvia, nopea vastaus. Täällä yksi kissaihminen. Eläinsuojeluyhdistys joo, ja sitten esim facebookissa on paljon kissapalstoja joissa voi “kaupata” kissaa. Tosin sitten se on omalla vastuulla, että kissa pääsee hyvään kotiin. Onko nyt niin, että ystäväsi päätyy paikkaan missä ei voi pitää kissaa? Sitä ei tietty vielä tiedä. Hankala tilanne! Entä se P:n sisko? Jotenkin ystäväsi kohtalo tuntuu vielä kurjemmalta jos menettää kissansa kokonaan.

2266

Sylvia, neuvoisin ottamaan yhteyttä Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen neuvojaan. Tässä linkki jossa näkyy Uudenmaan neuvojien nimet.
https://www.sey.fi/seytoimii/elainsuojeluneuvonta

Koska vielä ei tiedetä ystäväsi lopullista sijoituspaikkaa ja kuntoa niin varmaankin parasta olisi löytää kissalle alkuun tilapäinen sijoituspaikka. Silloin hän voi saada kissansa takaisin, jos on sitä vielä kykenevä hoitamaan. Joissain (harvoissa kai) hoitokodeissahan myös sallitaan lemmikit. Jos kissan antaa HESY:lle sillä ajatuksella että sille etsitään pysyvä koti voi olla että sellaista ei löydy. Suomessa on tuhansia aikuisia kissoja vailla kotia. Ja ikävä kyllä HESY ja muutkin eläinhoitolat joutuvat kissoja lopettamaan siksi, että heillä ei vaan riitä resurssit. Se on tylyä, mutta ymmärrettävää kun niitä tulee enemmän sisään kuin menee ulos. Suurin osa kissoja haluavista ihmistä kun haluaa pennun.
Mutta tuo neuvoja voisi varmaan kertoa miten sijoituskodin voisi löytää. Varmaan HESY:ltäkin voi saada samanlaista neuvoa.

Meinasin jo puolestasi laittaa kyselyä mutta sitten ajattelin että ehkä parempi, että sen tekee joku joka tuntee tilanteen paremmin. Olisi vähän oudon kuuloista aloittaa, että “kyselen ystävän ystävän puolesta…”.

Tänään sitten on uuden dreenin laittopäivä ilmeisesti. Toivottavasti nyt on resurssit ja kaikki muutkin kuviot siellä kohdallaan ja homma hoituu hyvin. Ja pidämme peukkuja, että tämä uusi dreeni toimii kiltisti!

2267

Vilma antoi hyviä neuvoja P:n kissan kysymykseen. Jos tämä miesystävä tai muu läheien/tuttava ei voi kisua hoitoon ottaa, en tosiaankaan ensimmäiseksi luovuttaisi sitä hesylle. Etsisin sille tilapäisen sijaiskodin jotta olisi mahdolllisuus saada se vielä takaisin jos P sitä pystyy hoitamaan. Tai sitten sellainen koti jossa P:llä olisi mahdollisuus nähdä kisuaan.
Itsekin pelkään tuollaista tilannetta, etten enää pystyisi hoitamaan kissojani. Oma sairaus ei pelota niin paljon kuin kysymys, kuka hoitaa kisut. Onneksi täällä on nyt lähelläni veljeni, joka on eläinystävä itsekin.

2268

kiitos Vilma ja Juulia, erinomaisia neuvoja. palaan tilanne tilanteelta kissa-asiaan jatkossakin.

terveiset syöpikseltä, dreenin asennusta ei tehty tänäänkään! hoitaja tuli huoneeseen tapaamaan minua yhdentoista maissa kun minun piti olla jo leikkaussalissa, ja jo hänen kasvoistaan näin että jotain kurjaa on tulossa: leikkaussalissa oli tapahtunut jälleen jokin hätätilanne ja mun aika peruuntui kokonaan, ja kun vielä oli käynyt ilmi ettei asennusta voi tehdä huomennakaan, hoitaja sanoi ääneen häpeilemättä: perkele tätä touhua! siinä vaiheessa minä repesin jo nauramaan :laughing: sitten tuli toinen hoitaja ja arveli että ensi viikkoon menee.
aloin jo pakkailla kamojani mutta toinen hoitaja oli sitä mieltä että eipäs otetakaan vielä kanyylia pois, että odotellaan tovi kunnes saamme tietää tarkan ajan ensi viikolle. kävin salatupakalla. odottelin. luin lehteä. odottelin.
sitten lekuri tuli huoneeseen ja jippii, hän oli soittanut peräti jollekin yli-yliproffalle joka johtaa koko puotia ja naps, aika oli irronnut huomiseksi. tarkemmin heti aamukasilta.
ei sivuoireita vieläkään paitsi bilirubiinin aiheuttavaa kellertävyyttä silmissä, vaikkakin, huom, biliruubiini-arvoni olivat parantuneet.

sanon jälleen tämän; mikäs täällä on ollessa kuin pikkuisen vaatimattomassa hotellissa. just hoitaja toi tänne päiväsaliin, missä istun ja kirjoitan tätä, linssikeittoa ja voileipää. jääkaapista otin lemppariani Pommacia.
tuossa pöydän päässä istuskelee aika huonokuntoisen oloinen vanhempi mies; hän ei tunnu millään saavan ruokaa alas. sanoin hänelle että eikö maistu vai, tuttu tunne, ja hän myönsi että tiukkaa tekee. sitten hän kysyi voiko hän avata tv:n, sanoin että ilman muuta, johon hän vastasi hajamielisen vaisuna että saahan sen sitten mykäksi taas. joku poliitikko ilmestyi ruudulle, johon mies taas sanoi, että tota taas ei saa. :laughing:

P:stä ei mitään uusia uutisia. kissa-asian takia harmittaa olla jumissa täällä.
hyviäkin uutisia: entinen kustannustoimittajani piipahti eilen pullapussinsa ja leivoslaatikkonsa kanssa kahville, ja hän tiesi sattumalta tuttavapiiristään kaksikin ihmistä jotka ovat harkintavaiheessa hankkia kissa. pyysin tietysti heti että hän soittaisi heille tilanteesta. toinen jopa asuu samoilla seuduilla kuin minä. pyysin k-toimittajaa ehdottamaan, että jos hän kiinnostuu asiasta, voisimme yhdessä lähteä P:n kotiin tutustumiskäynnille taksilla. mulla kun on se taksikortti.
tänään ei ole kuulunut vielä mitään. jos kustannustoimittajani sanoo, että molemmat ehdokkaat ovat luotettavia ja kunnollisia kissaihmisiä, niin en epäile ollenkaan. kunpa kävisi tällainen tuuri! sehän olisi kuin lottovoitto!

P:n sisko ei ihan satasella luota K:hon (paitsi kissa-asiassa, kuten minäkin) mutta kun kävi ilmi, että K:lla on P:n pankkikortti, sisko oikeastaan kauhistui päätti että P:n eläke saa kerääntyä sos.toimiston välitystili-virkailijan hoteisiin eli P:n korttia ei voi käyttää toistaiseksi. P:n tulevat laskut menee myös tälle välitystilille.

nyt pitää lopettaa. ruokailutoverini nukahti ja nyt hoitaja yrittää saada häntä syömään. häivyn tästä häiritsemästä.

rakkaita terveisiä teille kaikille, Syltty

2269

Olisikin hienoa jos kissa-asia hoituisi noin kätevästi. Onhan P:n sisko kertonut P:lle että asiaa hoidetaan? Ajattelin vain hänen levottomuuttaan. Huoli kissasta voi olla iso syy siihen.

2270

Tervehdys tännekin.
Olisi kyllä todella hienoa jos kissa-asia ratkeaisi noin helposti! mutta kyllä ne siellä eläinsuojeluyhdistyksen kauttakin hoitavat sen uuen kodin jos sikseen tulee. Mun isän nykynen kissa on just semmosta kautta tullut koska hän ei halunnut pentua vaan halusi antaa kodin jollekin isommalle kissalle. Pientä maksua vastaan ja ei sitä kissaa noin vain ahettu vaan piti vastailla ksyymyksiin.
Ja saa mieltä Juulian kanssa, että onhan Plle kerrottu miten kissajuttu on hoidossa?

Ja todella hienoa toimintaa syöpikseltä kun onhan se kohtuutonta hyppyyttämistä dreenin takia sairaalaan!

Tsempit sinne <3

2271

Vilmatson ja Juulia, P:lle kerrotaan joka päivä että kissallaan on kaikki hyvin.
minusta ei kuitenkaan vielä ole aika ilmoittaa P:lle että kissalle ollaan hankkimassa uutta kotia koska se voi olla sokkiuutinen ja hän hätääntyisi täysin.
hän kun ei ollenkaan välttämättä tajua sairautensa vakavuutta, tai lähinnä pitkäaikaisuutta, vaikkei kykene edes puhetta tuottamaan.
eli asia otetaan esille vasta kun varmistumme siitä että hän tajuaa mitä hänelle sanotaan ja hän on “vastaanottokykyinen” ja meluiten pystyy myös kommunikoimaan.
onneksi meitä on neljä henkilöä jotka hoitavat niin kissa- kuin muitakin P:n asioita.

pikaisesti ilmoittelen että itselläni on ok. dreeni saatiin onnistuneesti paikoilleen. kotiutumispäivä on joko tänään tai huomenna.
yö oli sekava ja rauhaton kipujen takia, mutta kerron niistä sitten myöhemmin.

oikein kesäistä viikonloppua kaikille!

2272

huh, taidan vasta nyt la iltapäivällä olla toipumassa eilisestä nukutuksesta ja megaraskaasta kipulääkityksestä. en muista eilisillasta mitään ja tämä päivän aamukin on vähän hakusessa. olin eilen jutellut ystäväni S:n kanssa ja kuulemma sanonut puhelun päätteeksi varsin asiallisena ja kuin täysin tuntemattomalle “pitäkäämme yhteyttä”. :laughing: S oli kertomansa mukaan saanut hyvät naurut.
yöllä olin kipujen takia vaikeroinut ja puhunut omiani. itsekin muistan kun havahduin siihen kun puhuin kokonaisia lauseita, sitten taas sammuin.
extrakipuja riittää edelleen, mutta jotenkin tähän on ehkä jo tottunutkin. tuntuu nimittäin siltä, että viime kertaiseen dreenin asentamisesta johtuneisiin kipuihin verrattuna nämä kivut ovat ainakin helpompi kestää.
en päässyt vielä kotiin koska tulehdusarvoni oli pikkuisen pompahtaneet ylöspäin, mutta ehkä jo huomenna sitten.
hyvä merkki on se, että aika käy pitkäksi. tuommoista ei koe jos kivut oikein jyräävät.

juttelin puhelimessa tänään P:n siskon kanssa. P:lle tehdään nyt viikonlopun aikana “keuhkojen puhdistus”-operaatio. P:hän on kova tupakoitsija ja hänen keuhkonsa on kerännyt valtavasti limaa, mikä vaikeuttaa hänen hengitystään, mikä taasen johtaa siihen että se vie valtavasti energiaa toipumisen suhteen.
kissa-asiasta päätimme, että maanantaina ryhdymme soittelemaan eri tahoihin (tai minä siis ryhdyn) sillä meillä ei ole enää kuin noin viikko aikaa siihen kun K:n on lähdettävä P:n luota. ihan tiukassa paikassa P:n naapuri E voi hoitaa kissaa pari päivää.
harmittaa niin vietävästi että olen kissa-allergikko. en saa oireita jos kyläilen muutaman tunnin kissakodeissa mutta kuten olen varmasti kirjoittanutkin en uskalla edes kokeilla miten allergiani reagoisi jos nukun kissan kanssa saman katon alla. jos olisin edes terve niin se voisi olla kokeilemisen arvoinen paikka (tiedän että kokeilisin) mutta en totisesti halua kaiken kukkuraksi lähteä piipaa-autolla sairaalaan allergiakohtauksen takia :frowning:

uskon, että kaikki järjestyy vielä. enkä todellakaan ole menettänyt toivoa P:n toipumisen suhteen. ei ollut hänen aika lähteä täältä vielä ja olen lähes varma että hän toipuu, jos ei yksineläjäksi enää, niin eläjäksi kumminkin.
uskon myös elämän näpäytyksiin. rajun näpäytyksen hän saikin, kieltämättä. mutta entä jos hän saa kokea myös loppuelämän kestävän raittiuden? tämäkin on mahdollista, erittäinkin mahdollista.
aivokuvassa ei näy pahanlaatuisia vaurioita - jotenkin näin hänen lääkärinsä oli sanonut.
luin tänään jostain lehdestä aivohalvaus-potilaasta (mies, lentäjä, reilu viisikymppinen) ja hänen kuvistaan näkyi aikanaan että vauriot olivat todella pahat. silti hän on kuntoutunut erinomaisesti, vaikkei luonnollisestikaan voi enää lentää. hän hankki uuden ammatin josta sittemmin pääsi jo eläkkeellekin. sitä vain ihmettelin, että eikö hänen olisi pitänyt päästä työkyvyttömyyseläkkeelle välittömästi sairastumisensa jälkeen, varsin outoa. kertoi, että vakuutusyhtiö ja Kela olivat pompotelleet hänet työttömäksi :open_mouth:

äh, pitää mennä kolkuttelemaan hoitajien ovia; tartten kipulääkettä lisää.

palvelu pelaa. hoitaja kopissa sanoi lääkettä pyydettyäni että informoi asiasta omahoitajaani, mutta tulikin perääni tänne päivähuoneeseen ja toi lääkkeen itse kun omahoitajaani ei löytynyt.

vielä tuosta elämän antamista näpäytyksistä. kuten tiedämme, että sillä hetkellä kun katastrofi iskee, sitä ajattelee vain että miksi, miksi, miksi näin tapahtui.
mutta kun aikaa kuluu sitä tajuaa vastauksen juuri tuohon miksi-kysymykseensä.

voi ei, nyt pitääkin sitten mennä päivälliselle…
tästä tuli pätkäkirjoittelua joten lopetan kokonaan.
siellä on tarjolla jotain kasvissose-keittoa, ihan hyvältä ainakin tuoksuu.

2273

sairaalapäivitystä.
pitkäksihän aika täällä välillä käy, toisin kuin kotioloissa.
huonetoverini on huonossa hapessa. hän ei tunnu aina ymmärtävän kaikkea mitä hänelle sanoo ja muisti on valtavan huono.
esimerkki: kuinkahan monta kertaa olen ohjeistanut häntä mistä napista painaa kun haluaa hoitajan luokseen, muttei hän vaan muista, ei edes sitä että koko nappia on olemassa. syöpä on sanojensa mukaan levinnyt “joka paikkaan”, tiedä sitten onko se totta. entä johtuuko huono muisti syövästä, jos se on esim mennyt aivoihin, toisaalta onhan hänellä jo ikääkin.
hänkin sanoi, että tykkää pienimuotoisesta elämästään kotioloissa miehensä kanssa. seisoin ikkunan edessä ja ajattelin ääneen, että jaahas tänään on lauantai ja tuolla jossain on isot joukot ihmisiä ostoskeskuksissa, ravintoloissa, baareissa, taidenäyttelissä, ja me täällä olemme jumissa, johon hän tarttui sanoen ettei itse haluaisi olla menossa mukana vaikka olisi tervekin. myönsin että sittenhän meitä on kaksi.

hoitajien pulina kuuluu tänne päiväsaliin, aamu on rauhallinen. vielä ei ole vierailijoitakaan, tulevat sitten 12 jälkeen. täällä on vierailuaika periaatteessa aina. aulan hissien luona on ilmoitus että lapset eivät ole kovinkaan tervetulleita. onpa fiksua, ajattelin jo viime kerralla, tänne ei kaivata mekkalaa, mutta kieltohan johtuu tietenkin siitä että lapset levittävät kaiken maailman lastentarha-pöpöjä.

sain palautetta kun erehdyin viemään kahvikuppini keittiöön. ovella törmäsin keittiöhenkilökuntaan ja ne sanoivat stop, stop, stop, potilaat eivät saa edes käväistä keittiössä, samassa syystä kuin lapset eivät ole tervetulleita.
ja jos potilaalle on tuotu lounas/aamais/päivällistarjotin, ja hän on ehtinyt koskemaan sitä ennen kuin ilmoittaa ettei haluakaan syödä; kaikki menee roskikseen, jopa hedelmät kuten banaani, tai jugurtti joka on vielä alkuperäisessä pakkauksessaan :open_mouth: eli aivan karmeaa tuhlausta.
lisäksi tuo on ristiriitaista, sillä täällä päivähuoneessa on esim hedelmätarjotin. totta kai joku voi kosketella niitä vaikkei sitten otakaan niitä syödäkseen.

aamukipua, ei huonovointisuutta. toivon kovasti että pääsisin tänään kotiin. riippuu labroista mitkä otettiin aamuvarhain. lääkärikierros on jokus puolilta päivin. jos pääsen kotiin, veljeni tulee hakemaan minut. sama rumba. käymme yhdessä ostoksilla ja apteekissa.
ostan kaikkea painavaa varastoon kuten mehutetroja ja ainakin kaksi hunajamelonia.
suosikkimehuni on huokein mahdollinen. jotain S-ryhmän sekamehujuomaa. sitä kuluu litra vuorokaudessa jo sen takia että sekoitan kyseiseen mehuun sitä Pegorion-vatsajauhetta.

läppärini akku vetelee viimeisiään, oon unohtanut ladata tätä.
täällä Helsingissä ainakin on sateinen päivä. eilen taas erittäin kesäinen.

hyvää mieltä kaikille!

2274

kotona jälleen!
on se vaan aina niin ihanaa tulla sairaalajakson päätteeksi omaan kotiin.
ihan ekaksi kauppakassien tyhjennys, sitten kotivaatteet päälle, seuraavaksi kahvia. tämän jälkeen pienen vetolaukun tyhjennys siten, että jokikinen tavara menee sinne minne se kuuluukin. kylppäripussukan purku. kosteusvoide, kasvovesi yms yms nekin paikoilleen.
näin pilvisenä päivänä “vaasikynttilä” palamaan, mistä tulikin mieleen että samoin kuin ne onnekkaat joilla on takka sytyttäisivät sen, kuten ex-ukon kodissa tehtiin lähes aina. kotitossut jalkoihin. pyykit pyykkikoriin, muut käyttövaatteet kaappeihin.
sitten tapanani on katsoa tilini saldo. tarvittaessa parvekekukkien kastelu. paperipostin tsekkaus.
aina nämä rutiinit.
ja sitten saa vain olla!

koko reissu meni alkusekaannuksien päätteeksi hyvin.
oli vain yksi rankka yö kipujen ja sekavuuden takia.
kummasti sitä kiintyy osaston henkilökuntaankin.
hissin nappia painaessa tuli vähän haikeakin olo, näenköhän koskaan enää sitä sakkia jotka ahertavat osastolla.

veli oli vastassa, ajeltiin isoon lähimarkettiin ja kävin myös marketin yläkerroksessa olevassa apteekissa. ostokset apteekista: kaksi putelia suosikkikalkkiani :blush: kuten myös isosta marketista yksi purkki kalkki-magnesium-valmistetta :blush: jälkimmäinen on nimittäin paljon edullisempaa kuin apteekin peruskalkki. tuota kalkki-magnesiumia ostin ensimmäistä kertaa kokeluluontoisena. ei tyydytä himoani ihan niin hyvin kuin apteekki-kalkki mutta saa piru vie tästä lähtien kelvata.

kun veli oli lähtenyt menin kissasivustoille. ymmärrän koko ajan paremmin ja paremmin miten äärimmäisen vaikeaa on saada kissalle tilapäinen, tai mahdollisesti lopullinen, koti. ensimmäistä kertaa mieleenii tuli, että onko se lopullinen matka itsellenikin rakkaalle kissa-kullalle ainoa vaihtoehto? ajatus on ihan karmea.
soitin Vilman vinkkaamalle Say:n sivustolta löytämälleni neuvojalle jonka alue on Helsinki, muttei hän vastannut vaikka sivustolla lukee että voi soitella myös viikonloppuisin. sitten kirjoitin hänelle meiliä.
huomenna soittelen lisää. aion lähteä myös taksilla P:n luokse mukanani joku joka osaa a) ottaa kissasta kuvan b) ladata se mun fb-sivulleni sekä Fb:n alaisille kissasivuille. omin päin en osaa tehdä edes näitä teknisiä asioita :blush:
soitin myös K:lle onko kissa alkanut oireilemaan kun P on “kadonnut” ja vastaus oli valitettavasti se että entinen ahmatti ei juurikaan koske ruokaansa. tämä on hirveetä, mitä ihmettä voin/voimme lähipiirin kanssa tehdä???
helvetin syöpä! jos sitä ei olisi ottaisin tosiaan ilman muuta kissan tänne ja söisin allergialääkkeitä, mutta kun en vaan voi tehdä sitä.

jos joku teistä tietäisi/tuntisi jonkun mahdollisen kodinantajan, minä olen valmis luopumaan anonyymiteetistäni ja korostan, että olen sataprosenttisen luotettava enkä ikinä, ikinä paljastaisi nimeä kenellekään, koskaan, ikinä.
itse kotia tarjoavaa haluan ehdottomasti haastatella, mutta se on toinen juttu se.
eräs vaihtoehto on alkuun pääsemiseksi että ensin perustaisimme molemmille feikki s-postiosoitteet jotka vaihtaisimme täällä palstalla ja sitten voisimme ehkä soitella tai edelleenkin meilata?

sain äsken tekstarin P:n siskolta.
P:n tilanne edelleen sama, eikä sitä keuhkojen puhdistustakaan hengityksensä helpottamiseksi ole vielä tehty ruuhkan takia vaikka lupasivat sen järjestyvän viikonlopun aikana.

en tiedä, en tiedä miten tässä vielä käy. pahalta tuntuu. toivoani en kylläkään ole vielä menettänyt.

2275

kivulias aamu. dreeni-kohtaa särkee. ei kaiketi huolestuttavaa sillä eiköhän se ole varsin normaalia kun ihon alla on möngitty kirurgin aikaan saamana.
otin kyllä pitkävaikuitteista särkylääkettä illalla jonka pitäisi vaikuttaa aamuun saakka, muttei se nyt tehonnut.

mulla on ollut parina päivänä Plinkki-kriisi. olen ajatellut että mitä mä täällä rustailen pitkät pätkät asioista jotka eivät liity alkoholiin millään tavalla. olen varma, että se saattaa jopa ärsyttää monia vaikka onkin olemassa se valinnanvapaus kuka mitäkin ketjua haluaa lukea.
teen itsekin niin. tai täällä Vähentäjissä luen kaikkien tekstit (silti joku saattaa jäädä välillä väliin epähuomiossa), mutta Lopettajissa, jos sinne menen, luen vain tiettyjen nimimerkkien tekstit.
mulle tämä on päiväkirja. puolijulkinen sellainen. uusi tulokas ei voi saada teksteistäni mitään irti, kuten olen ennenkin todennut, vaan päinvastoin saatan saada hänet hämilleen että onks tää nyt hänelle oikea palsta kun toi yks pulisee kaikesta muusta kuin alkkis-asioista.

eilen illalla muuten kävi mielessä, että kun käytiin veljen kanssa ruokakaupassa, niin ei totisesti käynyt mielessänikään ostaa “pari olutta” kotiin vietäväksi. syy siihen EI ollut se että olin jo saanut sairaalassa aamulla plus aamupäivällä lääkkeeni, eikä pienikään alkoholimäärä olisi ollut asiallista, vaan yksiselitteisesti en muistanut koko olut-asiaa. vähän samaan tapaan kun tulee lomareissulta kotiin niin mielellään sitä ottaa drinkin pari samalla kun kotiutuu ja muistelee kokemuksiaan.

kissa-asiaa.
nyt P:n sisko on muuttanut mielipidettään kissan lähitulevaisuudesta siten, että hän haluaa sittenkin kokeilla sopeutuuko kisu P:n ystävän perheeseen vaikka siellä on jo kaksi kissaa. tiedän tämän ystävän, hän on aito kissaihminen, mutta epäilen silti vahvasti tuota sopeutumista. mutten tietystikään voi vastustaa siskon päätäntävaltaa, hän on kuitenkin lähiomainen. toiseksi, P on itse sopinut ystävänsä kanssa, ja puhunut siitä mullekin, että jos hänelle tapahtuu jotakin niin hän haluaa kissansa kyseiseen perheeseen.
silloinkin vastustin ajatusta. sanoin P:lle että miten voit kuvitella aran ja herkän kissansa sopeutuvan sinne, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan. minusta hän ei nähnyt kokonaiskuvaa, vaan ajatteli vain ystävänsä eläinrakkautta ja luotettavuutta.
täytyy nyt vain toivoa että minä olen väärässä. sitä totisesti toivon.

ei muuta raportoitavaa tänään. menen lukemaan toisten tekstejä.
hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

2276

Tulen kiittämään sua Sylvia tänne sun omaan ketjuun.
Kiitos edellisestä viestistäsi! Olet aivan oikeassa siinä mitä kirjoitit.

Anna tulla tekstiä vaan. Me kyllä luetaan! :smiley:
Rajanveto missä alkoholiasiat ovat läsnä ja missä eivät on veteen piirretty viiva. Olet esimerkki sellaisesta ihmisestä, joka ei vakavan sairauden puskiessa ole sortunut juomaan ja entisiin tapoihin. Toinenkin tie olisi ollut; totuutta ja realiteetteja pakeneminen humalaan. Onneksi valitsit noin, sillä varmasti jaksat kohdata asiat paremmin!

2277

huomenta Varjis ja muut.
totta tuo että diagnoosin saatuani olisin voinut alkaa hoidattaa itseäni alkoholilla, tai viimeistään silloin kun ex-ukko jätti minut. erityisesti silloin. niin kova paikka se oli vuosi sitten. hyi kauheaa. sehän oli elokuuta kun menimme jo hyvää vauhtia eroa kohti. olin silloin vielä fyysisesti niin hyvässä kunnossa että tein päivittäin pitkiä kävelylenkkkejä. kävelin ja kävelin lieventääkseni sitä ahdistusta sekä hylätyksi tulemisen tunnetta sen sijaan että olisin alkanut taas ravaamaan kaljakaupassaa.
kesti viikkoja ennen kuin pystyin kirjoittamaan exälle erokirjeen; se oli pakko tehdä se päätös itse koska hän ei kyennyt siihen vaikka olikin se osapuoli joka halusi eroa. kolmen kuukauden paikkeilla eroahdistus alkoi lieventyä.
kuten mt-hoitaja sanoi, että mies jätti vastuun erosta kokonaan mulle ja piti sitä pelkurimaisena. ja niin pidän minäkin.
olin ja olen ylpeä itsestäni kun en sortunut. se onkin sitten elämäni ensimmäinen kerta kun en hoitanut eroprosessiani alkoholilla.
avioeron aikana 90-luvun alkupuolella join paljon, ja sen jälkeen jokaisen eron; päättyivät ne sitten minun halusta tai toisen osapuolen. päinvastoin, erot oikein innostivat minua juomaan jo senkin takia että nythän juomiselleni oli hyväksyttävä syy. tai lupa. kukapa ei tällaisessa tilanteissa joisi? :unamused:

jälleen kivulias herääminen. puukkojunkkareilla vatsassani oli tappelu päällä. isku sieltä, toinen isku tuolta.
kohta olen lähdössä labraan. Kotisairaalasta kysyttiin, haluanko että he tulevat ottammaan labrat, että jaksanko varmasti tuohon lähilabran ja vakuutin jaksavani. labrakokeilla varmistetaan se, vai olenko jo kertonut tästä, että tarvitsenko kaliumia entisen yhden pillerin sijaan kaksi. toivon tietenkin että yksi per vuorokaudessa riittäisi; se on nimittäin aika kallis ravintolisä eikä Kela-korvattavuus jostain syystä maksa siitä latiakaan vaan se pitää maksaa kokonaisuudessaan itse. jotain 50 e per purkki, tosin aika iso purkki.

taas tuli se hetki kun en ole varma olenko jo kirjoittanut samaisesta asiasta.
esim kissa-asiastakin olen puhellut niin monen kanssa että sotken jutut. (lisäys: muokkasin siis veks kun kirjoitin jo toistamiseen kissan muutosta ystäväperheeseen)

nyt sinne labraan, kello soi tossa äsken että herätys, herätys.

raitista ja kivaa päivää kaikille! :stuck_out_tongue:

2278

Sä puliset kissoista, niin mä pulisen kanoista ja siitä elvistelevästä kukosta. Sama kait se on mitä raittiina pysyttelevä ihminen pulisee kunhan pulisee. Hyvää päivänjatkoa sulle.

2279

Kyllä arkakin kissa voi sopeutua toisten kissojen joukkoon, sehän saa sieltä omaa rotuaan olevan kaverin. Alussa voi olla hankaluuksia mutta se menee ohi kun kisut tutustuvat toisiinsa. Jos P:kin oli tätä kissaperhettä toivonut niin luottaisin tähän ratkaisuun, hän on nähnyt omistajan taidot ja rakkauden lemmikkien kanssa elämiseen.

Kysymykseen mitä täällä pitäisi pulista. Itse en ole koskaan oikein paljon kertonut alkoholismistani, vieroitusoireistani tai ongelmistani. Minusta plinkin perimmäinen tarkoitus on tukea alkoholitonta elämää, ei mässäillä alkoholin käytöllä tai käyttämättömyydellä. Monelta ihmiseltä puuttuu keskustekaveri, sellainen joka ymmärtää ongelman ja tunteet puolesta sanasta tai rivien välistä. Itse ammennan tietoa toisten kirjoituksista, oivallan miksi minusta tuntuu siltä kuin tuntuu, miksi olen tehnyt jotkin asiat tietyllä tavalla ja ennenkaikkea sen, että toisillakin on samoja ongelmia tai mielihyvää tuottavia asioita. En olekaan ainutlaatuinen hölmö ja töppääjä.

Sinun kertomuksesi on mielenkiintoinen selviytymistarina, ihailen että pystyt sen meille jakamaan. Helistimen kanatarha taas on iloinen ja hauska selviytymistarina. Putkiksen vaellukset kuljettavat meitä maailmalla. Kaikki ilman alkoholia. Sitä ei edes tarvitse mainita koska se näkyy tekstissä ilmankin. Kaikkia näitä tarvitsemme omaan voimaantumiseemme.
Sanattomat kiitokset kaikille muillekin kertomuksistanne. Kaikella on tarkoituksensa.

2280

hei Juulia, olipas hyvä kirjoitus.
kissa-asiasta ensimmäiseksi: nyt tilanne onkin sellainen, että P:n siskon tytär on löytänyt hyvän kodin, sanotaan nyt vaikkapa Alma-kissalle. kodinantaja-ehdokas, P:n sisko ja tämä siskon tytär menevät tänään katsomaan Almaa. ehdokkaalla on ollut aiemmin kaksi kissaa mutta kun hän erosi miesystävästään, kissat menivät molemmat miehelle koska eivät halunneet erottaa kissojaan. hyvä merkki. kissat olivat siis etusijalla. kodinantaja-ehdokas oli sanonut, että jos Alma ei reagoi häneen aivan negatiivisesti, niin tarjoaa Almalle kodin siltä istumalta.
voisiko tässä käydä näin hyvin? taas on rukouksiini vastattu, olen Alman ja P:n puolesta ikionnellinen.
tuo oli kyllä hyvä kuulla, kun Juulia kirjoitti että voihan arkakin kissa sopeutua toisten kissojen kotiin. mutta minusta näin on paljon parempi.

P:n itsensä tilanne ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. ei edelleenkään tunnu ymmärtävän puhetta. hän ei tunnu myöskään ottavan katsekontaktia hoitajiin. se asia, että aivokuvissa ei näkyisi pahoja vaurioita, ei tarkoitakaan vielä mitään. se tarkoitti pelkästään sitä, että leikkaus ei aiheuttanut vaurioita eikä lisävuotoja, jos nyt tälläkään kertaa ymmärsin oikein, eli se oikea kuvaus aivoista on vieläkin tekemättä siihen saakka kun ensimmäisen leikkauksen haavaumat yms. ovat parantuneet.

vielä tuohon jutusteluun/keskusteluun Plinkissä. kirjoittavathan toki muutkin aivan toisista aiheista kuin alkoholista.
Loppareiden metsänreunan miehellä ja Vadelmamunkilla jutut menevät usein yhteiskunnallisiksi tai poliittiseksi ja mikäpä siinä.
tuossa vain yksi esimerkki. tuo Juulian maininta, että hänestä Plinkin perimmäinen tarkoitus on tukea raitista elämää, on minunkin ajatukseni. ja koska raittiiseen elämään kuuluu niin paljon muita asioita, niin tietysti niistä sitten myös kirjoitellaan.
se nyt on ihan hullu ajatus, että tänne tultaisiin jakamaan pelkästään viime kertaiset juomakerrat ja korkeintaan sen seuraukset.

eilen sattui semmoista, että naapurini L kävi tervehtimässä ja hän sanoi lähes heti että silmävalkuaiseni kellertävät entistä enemmän.
havaitsin saman kun menin käsipeili mukanani parvekkeelle. eipä muuta kuin soitto Kotisairaalaan. Kotisairaalasta sanottiin että pitää soittaa syöpiksen sille osastolle missä olin dreenin asennuksessa. osastohoitaja taas sanoi, että soita uudelleen huomenna eli tänään klo 10 jolloin lääkäri on paikalla. äsken tein niin ja nyt odottelen siis puhelua.
ikävää, että tuon dreenin takia olen sittenkin ikään kuin kahden täysin eri yksikön potilas. Kotisairaala kun ei tosiaankaan tee mitään kirurgisia juttuja vaan pelkästään “kotihoitoa”. sitten nämä kaksi lafkaa arvostelevat toisiaan. syöpis sanoi esim, että miten ne sut laittoi itse tätäkin asiaa hoitamaan, Kotisaraala taas moittii syöpistä että eikö ne järjestäneet sulle minkäänlaista jälkiseurantaa.
ja minä olen siinä välissä tuntien huonoa omatuntoa kun aiheutan näitä sotkuja.
paras on vaan ajatella etten voi olla ainoa joka joutuu risteilemään kahden talon väliä.

osastolla kuulin väkisinkin puhelun kun lääkäri puhui jollekin potilaansa omaiselle jankuttaen, että meillä ei ole täällä tilaa, soittakaa oman paikkakuntanne päivystykseen. omainen ei tuntunut antavan periksi mutta puhelu päättyi siltikin siihen että omainen joutui pettymään. mulle lääkäri sanoi (hän oli puhelun saapuessa juuri minun sänkyni kohdalla) nolon tuntuisena ja huokaillen että tätä tämä on. kaikille ei vaan ole tilaa. muuttuuko tämä ikinä? vihaan jo sanaakin päivystys.
sen saan kuulla vielä tänään kun syöpis soittaa. tarkkaile tilannetta, jos kuume nousee yli 38 ja/tai alat oksennella lähde päivystykseen.
ihmettelin myös sitä, että mistä helkkarista kyseinen omainen oli saanut lääkärin puhelinnumeron. niitä kun ei totisesti jaella suoraan potilaille.
mitenköjän muuten Ulpukka voi? menen tämän tekstin jälkeen katsomaan olisiko hän päivittänyt jotakin.

syöpissivuston keskustelupalstalle huomasin eilen jonkun kirjoittaneen jotenkin näin: “Eilen olin elossa, tänään kuolen”. eikä muuta.
hän sai tekstillään muut hämilleen. mitä hän tuolla tarkoitti? minusta noin salaperäisesti ei saisi kirjoittaa, se tuntuu toisista ikävältä.
mitä tuommoinen salaperäisyys oikein on? kirjoittaessaan hänen täytyi olla kovin tuskainen, mutten siltikään ymmärrä.
nyt hänestä ei ole kuulunut mitään. itse en tekisi moista tekoa. jos vaikka tietäisin että todellakin kuolen tänään, niin jos voimia olisi ylipäätään kirjoittaa mitään, niin kertoisin sen selvin sanoin enkä jättäisi mitään tilaa arvailulle hämmentääkseni “sivustoystäviäni”.
miettikää nyt, mitä jos vaikka minä tai Ulpukka panisi tuollaisen viestin tänne? minusta se olisi ihan kamalan väärin enkä tosiaan missään tapauksessa kohtelisi teitä noin.

nyt haluankin mennä heti Ulpukan langalle, ja teidän muidenkin.

kiitos kun olette olemassa.