Sosiaalisen juomisen lopetuksen tuhoton vaikeus

Olen reilu kolmekymppinen ja useamman kerran lopettanut juomisen, aina selvinpäin pitkiä aikoja elämä rullaa varsin hyvin, treeni kulkee, uni maistuu mieliala on hyvä. Sitten tulee jotkut karkelot tai kissanristiäiset, joissa alko maistuukin varsin hyvin. Aamulla käytännössä joka kerta muisti mennyt. Tuttujen mukaan aina sinänsä osaan käyttäytyä, mutta kyllähän järkyttävä ahdistus tuosta aina seuraa useamman päivän/viikon.

Jo juomisen alusta asti on oma juominen helposti lipsahtanut muistinmenetyksen puolelle, varmaan suht herkkä myös kyseiseiselle haitalle olen. Nyt todentotta ajattelin taas priorisoida oman hyvinvointini. Sinänsä oma alkon käyttö varsin raiteillaan: kotona yksin en juo, alkoa ei oikein tee mielikään, mutta sosiaalisissa tilanteissa jotenkin lipsahtaa aina yli. En ole erityisen ujo persoonakaan, joten en suoranaisesti alkoa näissä tilanteissa tarvitse, jotenkin vain selvinpäin oleminen tuntuu “väärältä” ja siltä että saa kieroon katsomista.

Onko kohtalontovereita tai miten ratkaisette tämänkaltaisen dilemman eristämättä itseänne sosiaalisesti?

Usein sitä raittiuden alkumatkalla omasta rsittiudesta ajatellaan että se olisi ongelma ystäville ja sodiaaliselle piirille. Useinkaan ei ole. Alkumatkalla kannattaa kyllä kylmänviileästi jättäytyä pois riennoista ettei vaaranna omaa raittiutta. Myöhemmin mukaan voi mennä ja juoda jotain muuta kuin alkoholia. Jos joku ystävä ei ymmärrä juomisen lopettamista niin en sanoisi sellaista kovin hyväksi ystäväksi jos hän ei tue.
Tähän kaikkeen liittyy pelko että leimautuu alkoholistiksi kun ei enää juokaan. Mitä kerron syyksi etten enää juo? Sano vaikka että kyllästyit alkoholiin. Ei siihen mitään esitelmää tarvitse.

Pitää tehdä valinta oman terveyden ja sosiaalisen elämän välillä. Ei ne oikeat ystävät minnekkään katoa jos pari kk ei osallistu illanistujaisiin.

On muitakin keinoa sosiaalistua kuin hankkiutumalla humalaan

2 tykkäystä