Sosiaalisen eläimen ongelmakäytös

Moi kaikki.

Olen reilun viikon yrittänyt päättää mitä tänne kirjoittaisin joten ehkä parempi vain alkaa kirjoittamaan.

Viime viikolla heräsin arkiaamuna työpaikan kostean illanvieton jatkoilta. En muistanut edellisestä illasta parin ensimmäisen oluen jälkeen mitään muuta kuin sen että työtoverit ehdottelivat että menisin kotiin koska olin jo niin humalassa mutta halusin ehdottomasti vielä mukaan jatkoillekin minne sitten sammuin.

En ollut ilmoittanut miehelleni etten tule kotiin, ja kun pääsin kotiin kahdeksan aikoihin aamulla hän odotti minua huolestuneena, ei ollut itse nukkunut ollenkaan. Kun menin töihin olin vielä humalassa ja olo oli hirveä.

Tähän väliin, olen 35-vuotias nainen jolla on päällisin puolin terveet elämäntavat (harrastan yleensä paljon liikuntaa), pitkä toimiva parisuhde ja hyvä työ.

Mutta viimeaikoina näin on käynyt useamminkin, juon niin paljon etten muista miten ilta on päättynyt tai miten olen päässyt kotiin. En muista mitä olen tehnyt tai mistä olen jutellut. Seuraavat päivät menevät morkkiksessa ja nolona muiden ihmisten ilmeitä tarkkaillen ja heidän kommenttejaan peläten.

Nyt kun olen menettänyt muistini melkein peräkkäisinä kertoina neljä tai viisi kertaa, minua pelottaa. Olen aiemmassa elämässäni menettänyt muistiani hyvin harvoin, nyt niin on käynyt liian monta kertaa peräkkäin. Myöskin juominen on lähtenyt käsistä useammin kuin ennen. En tiedä mistä se johtuu, miksi en pysty enää kontrolloimaan juomistani niinkuin ennen? Olenko ylittänyt jonkun rajan? Voivatko hormonimuutokset vaikuttaa tähän, tai hankala elämäntilanne?

En juo koskaan yksin, enkä kotona jos ei ole vieraita käymässä, olen sosiaalinen juoja. Juon vaihtelevasti 2-6 kertaa kuussa, riippuu rientojen määrästä. Hankala arvioida annoksia varsinkin niiltä kerroilta kun en muista, ehkä normaalein baari-ilta on 3-4 tuoppia keskiolutta. En mielestäni juo humalahakuisesti, yritän yleensä juoda mietoja oluita, harmistun jos tulen selvästi humalaan (silloin kun sen vielä tajuan), en haluaisi humaltua liikaa vaan viettää pitkän hauskan illan. Silti lähiaikoina (n. 1-2 kk) on mennyt ehkä joka toinen baarireissu överiksi. Usein juominen on aikataulujen takia tapahtunut tyhjään vatsaan mikä varmaan vaikuttaa osaltaan asiaan, ja parin kaljan jälkeen nälkä katoaa. Toisena ongelmanani saattaa olla se että kaljakaverini (ystävät sekä työkaverit) ovat yleensä miehiä ja he kestävät alkoholia paremmin kuin minä, 60 kiloinen nainen. Kolmanneksi olen ihastunut erikoisoluisiin, ipoihin ja souereihin, ja välillä mausta ei huomaa että niissä on hurjat prosentit, nytkin join melkein huomaamattani 9% olutta mitä työkaveri minulle osti. Enempää en muistakaan.

Meillä on suvussa paljon alkoholiongelmia, myöskin äidilläni oli aiemmin tapana juoda ahdistukseen ja siskoni juo vähintään neljä olutta iltaisin rentoutuakseen. Koska en koskaan juo yksin, tai useampaa päivää putkeen, olen kuvitellut olevani alkoholin suhteen “turvallisella alueella”. Nyt kuitenkin näiden ylivetojen jälkeen ymmärrän että minulla on alkoholin käytön suhteen ongelma, ja haluan kirjoittaa nämä tuntemukset tänne ylös etten myöhemmin, jos ei ole tullut ylilyöntejä hetkeen, vähättele asiaa.

Tekisi mieleni hakea apua jostain ennenkuin tilanne pahenee mutten oikein tiedä mistä. Jos puhun ystävilleni tästä, he vähättelevät, “itsekin olin karmeassa kännissä vkonloppuna öhhöhö”. Olen ilmeisesti todella humalassakin ihan hauskaa seuraa (vaikken siitä mitään muistakaan) joten muut eivät koe että minulla on ongelma. Toisaalta taas tuntuu hankalalta ajatukselta lähestyä asiantuntijoita, eikö lääkäreiden määrittelemä alkoholin riskiraja naisille ole kovin matala, 1 annos päivässä??

En himoitse alkoholia koskaan kun olen selvä, joskus jopa baariin mennessäni mietin pitäisikö juoda salaa alkoholittomia oluita (salaa ettei muille tule hankala olo). Sitten kahden tai kolmen oluen jälkeen on tilanne päinvastainen, suutun miehelleni jos hän ehdottaa etten joisi enempää. Muistan jopa itkeneeni vessassa kurjaa kohteluani kun hän on tiukasti yrittänyt puuttua juomiseeni.

Olen nyt lukenut teidän muiden kirjoitteluita täältä sekä lopettajien keskustelupalstalta ja olen saanut jo siitä apua ja selkeyttä ajatuksiini. Halusin aloittaa oman langan tueksi omille päätöksilleni sekä kysyäkseni onko teissä kohtalotovereita? Lukemani perusteella useammin on ongelmana kotisohvalla tissuttelu, mutta onko muilla tällaista “en juo usein mutta kun juon niin kontrolli menee”-ongelmaa?

Nyt kun aloin kirjoittamaan niin tuntuu että voisin jatkaa loputtomiin mutta alan lopettelemaan ettei mene liian pitkäksi.

Loppuun vielä tavoitteeni, eli haluan vähentää kerralla juomieni alkoholiannosten määriä niin etten enää menetä muistiani ja kykenen lähettämään viestejä ja vastaamaan puhelimeen. En halua että mieheni joutuu enää valvomaan ja olemaan huolissaan minusta. Pikkujoulukausi on alkamassa, en halua hävetä toimistolla tai kavereita tavatessani kun en muista miten olen edellisellä baarireissulla käyttäytynyt.

En tiedä mikä on paras keino juomakäyttäytymisen kontrollointiin, tai onko se tässä vaiheessa enää mahdollista, mutta haluan yrittää. Olen pitänyt itsestäni hauskana spontaanina baariseuralaisena (mitä ennen olen ollutkin), en ole vielä valmis lopettamaan alkoholin juomista kokonaan.

Pahoitteluni pitkästä avautumisesta, kiitos jos jaksoit lukea <3

moi Pomelo ja tervetuloa!
todella hieno juttu että kirjoitit ja perustit samalla oman langankin. erinomainen alku kaipaamallesi muutokselle.
minustakin juuri se, että kirjoittaa tänne “muistiin” omat ajatuksensa sekä ne epämieluisatkin tapahtumat ylös tuoreina on tärkeä asia. se(kin) palvelee jo itsessään matkantekoa kohti muutosta. muisti kun on turhan usein niin tavattoman valikoiva.

oma ongelmani on ollut koko aikuisikäni juuri tuo kotioloissa tissuttelu, joten siinä mielessä olemme erilaisia. mutta esimerkiksi nimimerkki Icetea kokee tarvetta (samoin kuin sinä siis) saada muutosta juuri tuossa baareissa/sosiaalisissa tilanteissa tapahtuville överijuomisilleen.
onkin erittäin ymmärrettävää että aina sitä kaipaa samaistumiskohdetta vaikkakin perusjuju kaikilla on sama: liiallinen alkoholinkäyttö.
en osaa enkä halua edes yrittää antaa mitään neuvoja, puhumattakaan lyödä pöytään mitään tulevaisuudennäkymiä. että paheneeko tilanteesi vai onko tämä väliaikaista ja johtuuko se esim hormonaalisista toiminnoista, vaikeasta elämäntilanteesta vai mistä.
entä haluatko kirjoittaa enemmän tuosta mainitsemastasi vaikeasta elämäntilanteesta, mikä tosiaan saattaa selittää ainakin väliaikaisesti kiihtyneet juomistavat. sukurasitteet kannattaa myös ottaa huomioon, kuten teetkin.
kuulostaa siltä että parisuhteesi ainakin on todella hyvässä kunnossa ja saat siis puolisoltasi tukea tässäkin asiassa.
tavoitteet. niitä pidän itse tärkeänä. kokeilemisen arvoista on, että ennen seuraavaa baarikertaa taikka pikkujoulujuhlaa pyrit tilamaan sen seuraavan oluen sijaan kivennäisvettä. heppoinen idea, mutta miksipä ei kannata yrittää? panna vaikka kännykkään hälyri että vettä pliis! vai kuulostaako ihan hömpältä?

itse koen oman juomiseni alunalkaenkin johtuneen tunne-elämäni ongelmista, mutta on meitä täällä Vähentäjissä sellaisiakin jotka kokevat liiallisen juomisensa huonoksi totutuksi tavakseen; kun sen kerran on aloittanut, tapa on sitkeässä.
tällä korostan sitä, että me tosiaan olemme kaikki erilaisia.
ajat ovat muuttuneet.
koska alkoholinkulutus on mittavampaa kuin ihmisen historiassa milloinkaan aiemmin, sekä sosiaalisesti hyväksyttyä aivan toisin kuin “ennen vanhaan”, alkoholin käyttäjien “kirjokin” on laajempi sekä moninaisempi kuin koskaan aikaisemmin.

toivon kovasti että viihdyt täällä Plinkissä!
kirjoittamisen kautta ne omaa mieltä kaihertavat kysymykset saavat vastauksen useimmiten sieltä mistä ne kumpuavatkin. omasta itsestään.
vielä kerran tervetuloa! :smiley:

Hei Pomelo ja tervetuloa!

Meidän ihana Sylvia jo ehtikin viittaamaan minuun koska jos jotain kategorioita halutaan miettiä niin mä menen enemmän tähän ”en osaa lopettaa kun olen aloittanut” -ryhmään ja siis nimenomaan baari- ym. sosiaalisiin tilanteisiin liittyen kuin kotitissutteluryhmään. Ryyppyputkia mulla ei ole, alkoholi ei houkuta yhtään dagen efter mutta juopumispäiviä tulee silti kuukauteen helposti 4-8 jos joka viikko on vähintään yksi häppeninki. Minusta on ihan ok juoda noissa tilanteissa, tavoitteeni ei ole totaalikieltäytyminen mutta homman pitää pysyä kontrollissa.

Kuulostaa tutulta, mullekin kävi joskus pari vuotta sitten useamman kerran niin että tulin kotiin vasta aamulla, en siksi että olisin sammunut vaan siksi etten malttanut lopettaa bilettämistä ja päädyin jonnekin jatkoille ystäväni kanssa ja sitten ystäväni luokse nukkumaan muutaman tunnin. Voin vakuuttaa ettei tee hyvää parisuhteelle :unamused:

Tämä on oikeasti huolestuttava merkki - sanon tämän omasta kokemuksesta. Tästä kysytään myös noissa riippuvuuskyselyissä eli sitä pidetään jonkinlaisena alkoholiongelman vakavuuden mittarina. Mulla oli sama juttu että aikoinaan en menettänyt muistiani mutta jossain vaiheessa näitä alkoi olla. Säikähdin ja aloin ihan tosissani skarpata. Huomaan että muistin meneminen liittyy siihen että juo todella nopeasti. Siis vaikka ei joisikaan ihan järkyttävää määrää mutta jos kulauttaa vaikka neljä lasillista viiniä tosi nopeaan tahtiin, ja muutenkin ympärillä on meno päällä, kaikki yksityiskohdat eivät tallennu.

Suosittelen tarkkailemaan tätä!

Alkoholinkäytöllä on tapana lisääntyä, ja jos sinun heikkoutesi (kuten minunkin) on tuo sosiaalinen juominen ja se ettei malta lähteä kotiin vaikka järjenääni kuiskaa että ehkä kannattaisi, niin todennäköisesti se liittyy vain tämän tavan voimistumiseen hiljalleen. Toki moni ”hoitaa” elämän ongelmia alkoholilla joten jos sulla on stressiä, surua tai masennusta, toki se helpommin ajaa juomaan.

Joo nuo rajat tuntuvat minustakin ihan hassuilta mutta kai niillä jokin arvo on. Ei ehkä kannata sitä seitsemän viikkoannoksen rajaa laittaa heti ensimmäiseksi tavoitteeksi vaan ensin tarkkailla omaa tilannetta. Tai näin minä ajattelen, tiedän että on myös muita mielipiteitä - kannattaa kuunnella erilaisia näkemyksiä avoimin mielin.

Kirjoitit että ystäväsi vähättelevät tilannetta mutta kuitenkin miehesi on puuttunut asiaan ja myös tuo työporukka kehotti sinua menemään kotiin. Juomiseesi on siis useampaan otteeseen puututtu. Tätäkin kannattaa pohdiskella. Sanon taas koska tämä on asia jota olen itsekin kartoittanut lähipiirissäni.

No tuli varmaan selväksi että minulla on :laughing: Mulla on kylläkin myös kotitissuttelua mutta sitä en pidä niin suurena ongelmana koska se ei koskaan ole ryöstäytynyt käsistä eikä myöskään lisääntynyt vuosien varrella.

Jatkahan kirjoittelua! Tosi kivaa - jos nyt tällaisella palstalla näin saa sanoa - jos mukaan tulee muitakin jakamaan nimenomaan tähän sosiaaliseen juomiseen liittyviä kokemuksia.

Moi ja tervetuloa tänne. Mun täytyy kertoa, on todella tuttua vuosien takaa. Olen jo aika hyvin päässyt eroon muistoista mutta silti vähän vielä vatsassa vääntää kun muistan ne morkkikset. Ja siis kun tiedän, että mä en kännissä ole todellakaan mikään seinäruusu vaan menoa ja meininkiä riittää niin sen muistelu, että apua MITÄ mä olen touhunnut eilen on ihan kamalaa.

Yksien pikkujoulujen jälkeen sain tarpeekseni. Morkkis oli kaamea. Olin kännissä seuraavan päivänkin ja suurin piirtein valmis kuolemaan. Sain vielä kuulla siitä jälkeen päin, mm. kun töissä oli kuoharia tarjolla niin mulle veisteltiin, että otanko toisen lasin kun sä olet sellainen heavy user. Helvetin kiva. Tuo on oikeastaan sama jos työpaikan lihavimmalle tarjottais ylimääräistä kakkupalaa ja sanottais, että no ota sä kun sulle näyttää maistuvan.

No joo, takaisin asiaan. Ymmärrän tuskasi. Mä ratkaisin sen niin, että en aikoihin käynyt missään, ja jos oli pakollisia niin mä en vaan juonut ollenkaan. Sanoin aina, että olen autolla. Nyt sitä ei kukaan enää ihmettele. Muutenkin juhlissa todella pinnistelen ettei mene överiksi vaikka olisi kuinka kivaa, koska inhoan sitä morkkisoloa. Sittemmin olenkin siirtynyt kotitissuttelijaksi, joka on mulle kyllä turvallisempi vaihtoehto jos juoda meinaa.

Jotain kannattaa siis tehdä nyt kun asia on akuuttina mielessäsi. Jatketaan pähkäilyä :slight_smile:

Hei taas ja kiitos vastauksista, tuli mukava olo niistä.

On ollut kiireinen viikko mutta vihdoinkin löytyi aikaa rauhoittua koneen äärellä. On tullut kolme kertaa viime kirjoittamisen jälkeen jolloin olen juonut alkoholia, huomaan että tämän vähentämispäätöksen jälkeen juominen pelottaa, oon hyvin tarkkana sen suhteen, ei tee edes mieli juoda. Kuitenkin juon seurassa, vähän niinkuin velvollisuudesta.

Tässä yhtenä iltana olin miehen kanssa ulkona keikalla ja join yhden 0,5 oluen. Olisin halunnut pienemmän tölkin mutta niitä ei siellä ollut myynnissä joten piti kärvistellä tuon kanssa, ei edes maistunut. Mutta kun lähdimme aika pian sen oluen jälkeen, huomasin että harmitti etten päässyt “testaamaan kunnolla” itseäni. Kai olen sen verran suorittaja että haluaisin hoitaa tämän nopeasti vauhdilla läpi ja sitten kaikki olisi hyvin. Yritän nyt totuttaa ajatteluani siihen että tämä on pitkä prosessi, omien tapojen muuttamiseen menee kauan, en varmaan koskaan enää voi olla se entinen huoleton juoja.

Mietin tätä näinä välipävinä kovasti, että miten tarkkaan täällä uskaltaa henkilökohtaisista asioistaan puhua, mitä jos joku tunnistaa minut niiden perusteella? Sitten toisaalta, miksi tänne kirjoittelemista pitäisi hävetä, eikö se ole hienoa että tunnistaa ja myöntää ongelmansa itsepetoksen sijaan? Ja yritää löytää siihen ratkaisua?

Joten mun vaikea elämäntilanne oli, niinkuin muutenkin mainitsin, hormoneihin liittyvää. Reagoin todella vahvasti hormonimuutoksiin, ja kun mulla alkoi lääkitys joka vaikutti niihin vahvasti, menin ihan sekaisin muutamaksi kuukaudeksi. Olin todella levoton, en pystynyt olemaan oikein yksin kotona ja samalla olin hyvin angstinen ja vihanen. En yleisesti lääkitse pahaa oloa alkoholilla, enkä nytkään kokenut niin tekeväni, mutta levottomuus sai minut juoksemaan baareissa paljon normaalia ahkerampaan. Nyt olo on sen suhteen onneksi tasaantunut mutta on vähän sellainen olo että vahinko on jo tapahtunut.

Kiitos neuvosta SylviaPlaa, tätä olenkin nyt kokeillut kahdesti, tai oikeastaan olen juonut oluiden välissä limua tai alkoholitonta olutta. Ensimmäisellä kerralla alkoholin määrä jäi 3 annokseen ja toisella kerralla 4-5 annokseen. Molemmilla kerroilla tylsistyin ja lähdin ajoissa kotiin :sunglasses: että siinä mielessä ainakin toimi hyvin.

Olen joskus aiemminkin vetänyt hetken joka-toinen-alkoton -linjaa, ja tiedän että kun tietoisesti skarppaan, pysyy juominen kurissa. Mutta sitten, kun ajattelen että homma on hyvin hallussa ja uskallan vähän rentoutua, on suurin todennäköisyys että juominen lähtee käsistä. Sen jos pystyisin välttämään.

Hyvä vinkki Icetea_for_change tuo juomanopeus, pitääpä tosiaan tarkkailla sitä ja että miten se vaikuttaa. Yritän muutenkin nyt pysyä tarkkana oluiden alkoholimäärän kanssa, välillä harmittaa kun tuntuu ettei tarjolla ole mitää A-olutta kevyempää.

Luin jostain nettiartikkelista että mitä useammin muisti menee niin sitä todennäköisemmin se menee juodessa uudestaan. Kyse oli ehkä jonkinlaisesta aivovauriosta? Kiinnostaisi tietää onko kyse lopullisesta muutoksesta, tuleeko muisti menemään helposti täst’edes aina, vai korjautuvatko aivoni entiselleen jos vietän Kunnollista Elämää tarpeeksi kauan?

Olen lukenut sun langan kokonaisuudessaan, siihen törmäsin täällä ensimmäisenä, ja siinä on kyllä paljon tuttua ja asioita jotka resonoi. Kiitos siitä, sain siitä heti vertaistukea ja ajattelemisen aihetta, ja se rohkaisi itseänikin aloittamaan tänne kirjoittelun.

Tämä mietitytti kovasti. Asia on ehkä niin, että mun ystäväpiirissä on useampia ihmisiä jotka juovat usein ja paljon, ja he reagoivat juomismurheisiini vähättelevästi, koska jos mulla on ongelma se tarkottaisi että heilläkin on mahdollisesti ongelma. Sitten mulla on toisenlaisia ystäviä jotka juovat itse hyvin kohtuudella, mutta koska juon usein samaa tahtia kuin seurani, ei juominen heidän kanssaan lähdekään käsistä, Musta tuntuu että mun juomisesta on huolissaan ne ihmiset jotka kokee jonkinlaista suojeluvaistoa mua kohtaan, kuten juuri mies ja työporukan “holhoavin” jäsen. Kuitenkin mun mies ja tämä työkaveri usein juo itse paljon/liikaa joten mua ärsyttää tuo holhoaminen vaikka se olisikin paikallaan.

Olen monesti tehnyt elämäni aikana AUDIT-testin ja huomaan että on hankalaa myöntää että tilanne on huonontunut ja jotkut väittämät siinä alkavat pitää paikkaansa :frowning: Mutta nyt onkin sitten hyvä hetki puuttua asiaan!

Kuulostaa tuttulta Pecorino, toi oon niin minä! Tai entinen minä toivottavasti. Ärsyttää kyllä erityisesti ihmiset jotka kuittailee jälkeenpäin kännimokista. Mäkin näen ystäviä ja kavereita välillä hirveessä kunnossa mutta en mä niitä siitä jälkeenpäin muistuttele. Eiköhän se oma morkkis ole jo ihan tarpeeksi, ilman että muiden tarvitsee siitä piikitellä.

Mulla on hirveästi tapahtumia tulossa nyt pikkujoulukaudella enkä halua skipata niitä tai olla kuivin suin. Huomennakin on pikkujouut joissa en voi olla juomatta mutta yritän pysyä tällä hyvin alkaneella kohtuuden linjalla vaikka tylsistyttäisikin. Olen onnekseni sattumalta sopinut aamumenoja ta sporttijutskia pahimpien vaarapäivien perään niin nekin suojaavat pahimmilta ylilyönneiltä :sunglasses:

Mukavaa viikonloppua kaikille!