Olin yli kuukauden pelaamatta, mutta toissapäivänä ajattelin, että jospa pelaisin 20 eurolla, että eihän se niin vaarallista ole. Sitten kun hävisin sen tallensin lisää 25 euroa, hävisin ne ja tallensin vielä 25 euroa. Sitten voitin ja olin johdossa peräti 125 euroa, mutta en malttanut kotiuttaa rahojani ja lopulta hävisin kaikki.
Onneksi pelaan melko pienillä panoksilla, vaikka kyllä tuokin tuntuu kun eläkkeeni on pieni. Minulta puuttuu itsekuri. Pelivelkaakin on yhteensä noin 700 euroa. Hävettää.
Retkahtaminen kuuluu riippvuuksiin. Ei kuitenkaan pidä ajatella että tuo kuukausi olisi mennyt jotenkin vaan hukkaan vaan pyrkiä jatkamaan samaa pelaamattomuutta.
Sinun täytyy ymmärtää että peliriippuvaisilla ei ole itsekuria. Riippuvuutta ei tarvitse myöskään hävetä. Riippuvuus ei ole sinun syysi. Ajattelu että riippvuus on sinun syysi voi sinäänsä itsessään aloittaa jo pelikierteen.
Minulle voit laittaa sähköpostia, jos haluat keskustella asiasta.
Kannattaa muistaa, että peliriippuavainen hallitsee tilannetta niin kauan kunnes laittaa peliin ensimmäisen euron. Sen jälkeen järki siirtyy sivuun ja riippuvuus ottaa vallan. MIelestäni hyvä vertaus on kävellä katon harjalla peltikatolla talvella. Niin kauan menee hyvin, kun et tietoisesti ota harha-askelta sivuun.
Nyt ei kannata murehtia jo tehtyä, ja syytellä itseään, vaan muistaa riippuvuuden voima. Yritä keskittyä seuraavalla kerralla siihen ensimmäisen euron laittamiseen ja keskitä kaikki siihen, ettei pelaa sitä ensimmäistä euroa.
Peliriippuvuus on sairaus, mutta samoin kuin alkoholismi, se on itse aiheutettu sairaus mielestäni, siksi siihen minulla liittyy häpeän tunne. Aiemmin pidin kaikkia uhkapelaajia jopa typerinä, sitten sorruin itse aloittamaan ja jäin nettipelien koukkuun vähitellen esimerkiksi niiden voittoefektien ja jännityksen takia. Ne ovat kuin huumetta. Eikö huumeriippuvainenkin ole itse aiheuttanut “sairautensa” (ellei kukaan ole pakottanut ottamaan sitä ensimmäistä huumepiikkiä)?
Ensimmäinen kerta on valinta. Siihen on kuitenkin hyvä syy että ihminen tekee jotain mikä aiheuttaa riippuvuuden. Riippuvuutta ei synny, jos ihminen ei ole vailla jotakin. Eli riippuvuuden syntyyn vaikuttaa ihmisen pahasta olo. Kenestäkään ei tule riippuvaista, jos kaikki asiat on hyvin. Ei ole tarvetta kokea edes ensimmäistä kertaa.
Häpeätkö itsesi tai toisen pahaa oloa. Luultavasti et, koska se on inhimillistä. Minkä takia ihminen käyttää alkoholia? Lievittääksen tuskaa (stressiä yms.) Sama pelien kanssa: pelaaminen vie sen tuskan pois, jota ei välttämättä edes tiedosta, koska aiheuttaa mielihyvää. Pelaaminen saa unohtamaan huolet ja murheet. Mielestäni missään riippuvuudessa ei ole mitään hävettävää.
Moi Keckman. Sinänsä hyvä, että jos on jäänyt pelaaminen muutamaan euroon, eikä tullut isompaa taloudellista vahinkoa. Mutta tämä:
on kyllä tosi vaarallinen ajatus. Peliriippuvainen on aina peliriippuvainen eikä omasta mielestä ikinä pidä tottua ajatukseen, että on hyvä, kun pystyy tuolla tavalla hallitetusti pelata, koska aikaisemmin tai myöhemmin mopo taas karkkaa käsistä. Vähän niin kuin se alkoholisti, joka pystyy juomaan kohtuudella. Varmaankin niitäkin on, mutta älä missään tapauksessa ota sitä tavoitteeksi
Sanoisin, että tervehtymisen merkki on se, että mitä omassa elämässä on ns. “pielessä”, ja minkä ihminen sortuu pelaamaan.
Tsemppiä pelaamattomuuteen
Kun olet peliriippuvainen et välttämättä koskaan voi hallita pelaamistasi. Järkevin suuntautuminen on pyrkiä lopettamaan kaikki pelit. Peliriippuvaisena on suuri riski ettei se pysy vain parissa kympissä.
Tervehtymisen merkki on se kun ymmärrät minkä takia alunperin lähdit pelaamaan. Luultavasti siihen liittyy jonkunlaista tuskaa. Tuska voi johtua stressistä, masennuksesta, ahdistuksesta tai mistä tahansa käsittelemättömästä asiasta. Tuskaan voi myös vaikuttaa lapsuudessa tapahtunut traumaattinen kokemus. Traumaattisesta kokemuksessa olet ehkä joutunut muuttamaan käytöstäsi Traumasta seuraa valeminä, joka liittyy taas riittämättömyyden tunteeseen. Riittämättömyyden tunteen/huonon itsetunnon/huonon omanarvonnon juuret johtavat monesti lapsuuteen. Joka tapauksessa itseä pitää oppia rakastamaan itseä ja käsitelllä asiat mitkä ajoivat sinut pelaamaan ensisijassa. Niinkauan kuin häpeät itseäsi niin on suuri todennäköisyys ettet pääse riippuvuudesta eroon. Joskus voi vaatia ammattiapua (terapiaa) ymmärtääkseen oman tilanteensa.
