Mä tarvitsen nyt teidän kokeneempien ajatuksia siitä, ylireagoinko ja soiko mulla hälytyskellot turhaan. Olen nyt nimittäin aika ahdistunut, kun yksinäni näitä pähkäilen…
Minulla on takana pitkä ja hankala parisuhde miehen kanssa, joka kärsi vaikeista mielenterveysongelmista. Meillä on yhteinen 5v lapsi, ja lopulta suhteemme päätty eroon, kun alkoi olla omakin jaksaminen hiipua uhkaavasti. Joka tapauksessa, nyt sitten olen seurustellut nelisen kuukautta entisen työkaverini kanssa, joka alkuun vaikutti jopa liian hyvältä ollakseen totta. Töissä kun olemme ystävystyneet ja tutustuneet, niin olen oppinut tuntemaan mitä lempeimmän, huolehtivaisimman ihmisen, joka on huumorintajuinen ja iloinen. Työskentelemme kumpikin kasvatusalalla, ja hänen tapansa toimia lasten ja nuorten kanssa on sulattanut sydämeni täysin. Hän kohtelee ihmisiä kunnioittavasti, kauniisti, kuuntelee, ottaa huomioon. Hänen taustansa on todella rankka, yksinhuoltajaäiti, joka oli alkoholisti, ja joka lopulta ryyppäsi itsensä hengiltä. Lapsia usean miehen kanssa, ja poikaystäväni vanhimpana joutui käytännössä kantamaan vastuun sisaruksista lähes 10v saakka. Äitiin ei voinut koskaan luottaa, lapset näkivät ties mitä kauheuksia, joutuivat pahasti laiminlyödyiksi, koska äiti oli aina kännissä. Poikaystäväni on sisaruksista parhaiten selviytynyt, on vakityö, omistusasunto, paljon ystäviä, harrastuksia. Veljistä kummallakin on päihdeongelmia, toisella ei pysy alkoholi yhtään lapasessa, jos yhtään ottaa. No, syy miksi olen huolestunut on, että mielestäni poikaystävällänikin on riskikäyttäytymistä alkoholin suhteen, vaikka itse on ehdottomasti sitä mieltä, että ei jää koukkuun mihinkään. Ehkä uskottelee itselleen jonkinlaisen ylemmyydentunteen siitä, että hänellä on homma hanskassa, vaan kun silti on ilmennyt piirteitä, jotka mua pelottavat tosi paljon.
-
Geneettinen riski. Tosiaan, suvussa paljon alkoholisteja. Äiti mahdollisesti ryypännyt myös raskausaikoinaan jonkinverran.
-
Hän ei käytä väkeviä viinaksia juuri koskaan, mutta olutta senkin edestä. Viikolla ei koskaan sitäkään, mutta viikonloppuna. Aina on hyvä syy lähteä kavereitten kanssa kaljalle, ja kun kavereitten kanssa menee, niin onhan ihan pakko ottaa. Musiikkipiireissä kun on aktiivinen, niin aina on joku kaveri, jonka kanssa lähteä ja joka pyytää mukaan. Joo, ei siinäkään sinänsä mitään, mutta kun se menee aina aivan överiksi. Muutaman kerran mukana olleena on pistänyt silmään, että jossain kohtaa hän on porukan humaltunein. Ja hän sitten vetää oikein pitkällä kaavalla aamuyöhön asti.
-
Kun mennään tietyn kynnyksen yli, hän muuttuu eri ihmiseksi. Lempeä, huolehtiva, ystävällinen ja kunnioittava ihminen häviää, kun alkoholi kasvattaa hänelle sarvet päähän. Väkivaltainen hän ei ainakaan vielä ole ollut, mutta olen tosissani säikähtänyt tätä muutosta ivalliseksi, ilkeäksi, vittuilevaksi. Viime viikolla olin kuskina, selvinpäin itse, ja olin todella järkyttynyt. Hän sai loukattua minut kyyneliin, mistä olin aivan järkyttynyt, ja olen vieläkin. Aivan valtava pettymys, sydämeni särkyi. Hän itsepintaisesti ikäänkuin hakee heikkoa kohtaa iskeäkseen siihen. Aamulla ei tietysti muistanut mitään. Näin tuntuu käyvän aika usein, eli muistikuvat humalan jälkeen katoavat.
-
Krapulattomuus. Hänellä ei siis ole koskaan krapula, jolla tarkoitan huonoa oloa. Muutaman tunnin yöunien jälkeen heräilee aika pirteänä, ja krapula kuulemma ilmenee lähinnä tarpeena touhuilla kaikenlaista.
-
Loiventavat. Krapula-aamuina aamupalan jälkeen hänellä on tapana ottaa olut tai kaksi, “just because I can”. Vai onko sittenkin niin, että menee sekaisin se, mikä on todella vapaata omaa tahtoa, ja mikä ei?
-
Ajatus siitä, että pitäisi luopua oluesta on mahdoton. Lähinnä painonhallinnan takia hän on ollut nyt jonkin aikaa herkkulakossa, koska niittenkin kanssa menee aivan helposti överiksi, ja jonkinlaisen makeariippuvuuden hän onkin myöntänyt. Nyt useamman viikon ilman makeaa ja pettymys onkin suuri, kun paino ei ole pudonnut, ja niinpä hän suunniteli kokeilevansa fitfarmin weight loss-haastetta, joskin sillä erotuksella, että oluesta ei luovu. Jokin siinä siis sitten kuitenkin on, että kaikki muut syömiset voi laittaa kyllä uusiksi, mutta olutta ei voi edes ajatella jättävänsä viikonlopuista pois.
-
Tupakka maistuu aina humalassa. Siihenkään ei tietenkään ole koukussa yhtään, mutta kännissä tekee mieli polttaa. Plus aina silloin tällöin, jos vaikka joku asia suututtaa tms…
Mulla on siis nyt alkaneet hälytyskellot soimaan, koska mä näen näissä nyt liikaa pelottavia merkkejä siitä, että hänen kaljoittelunsa alkaa johtaa väärään suuntaan. Olenko nyt sitten itse ihan friikki?? Hän ei kuitenkaan juo koskaan viikolla, hoitaa elämänsä muuten vastuullisesti, mutta silti mua pelottaa tuo oluellaläträäminen. Minä ja poikani ei todellakaan kaivata tähän enää mitään orastavaa alkoholiongelmaa potevaa miestä, enkä minä jaksa enää painia tällaisten ongelmien kanssa, vaan haluaisin rinnalleni tavallisen, omaa elämäänsä hallitsevan ihmisen. Pitäisikö nyt lähteä hyvän sään aikana? Pidän hänestä todella todella paljon, ja mulla on todella ristiriitaiset tuntemukset tämän asian tiimoilta nyt 
Sen kyllä tein jo selväksi, etten enää aio nähdä häntä humalassa, koska en todellakaan enää koskaan ota häneltä vastaan sitä ivailua ja vittuilua. Sen verran mulla on omanarvontuntoa jäljellä, että sitä en kuuntele enää ikinä. Olen myös tehnyt selväksi, että poikani ei koskaan, ikinä, tarvitse nähdä ketään humalassa, ja että meidän kotona ei ryypätä. Mulle maistuu hyvin, hyvin huonosti alkoholi, juon siis tuskin koskaan mitään alkoholipitoista.
Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti. Olisin todella iloinen ja kiitollinen ajatuksistanne!