Tein sinullekkin oman ketjun, kun viihdyt täällä.
Vaikka sinusta tulee mieleen Erakko, Metsien mies korpien kätköissä.
Ja se laulu: Korpi kuusen kannon alla on mörrimöykyn kolo,
siellä on koti ja siellä on peti,
ja Sleepillä pehmoinen olo 
tuos viel joku aika sit mietin et pitäskö kirjottaa oma ketju, mut en sit lähteny siihen ku en oo tääl joka päivä kirjottelemas, ja syy siihen on et tää kirjottaminen pleikkarin ohjaimel ei oo herkkua. lisäksi sivujen latailu on hidasta.
ai mä oon erakko? millähän logiikalla… 
joudun ny sit ilmottaan kavereille etten voi tulla illanviettoon, ku maine kärsii…
ja pehmoinen olo… no sitä ei oo ollu sen jälkeen ku psykiatriselta suljetulta osastolta lähdin 8v sitten… kivat oli lääkkeet.
muuten toi oliki melko oikeen
älkää ny sit olettako et joka päivä käyn kirjottamas miten menee, ku en oo tehny sitä aikasemminkaan…
mä vähä luulen et nää mun päivitykset on kaikki tätä luokkaa…
uus työviikko, ajatukset pyörii työasioissa ja kodin remontoinnin suunnittelussa. en ajattele pelaamista, koska seuraava terapia istunto on yli viikon kuluttua, asiaa ehtii pohtimaan silloin.
ja mitähän muuta, rahaa on tilillä mut ei oo mitää tarvetta käyttää sitä, en edes tiedä tarkkaan paljonko siellä on rahaa, lähin otto on yli 15km päässä. visan puolel on n. 900e käyttövaraa… olkoot, ei ole tarvetta sille rahalle nyt.
eli hyvin menee, mut ei näköjään kaikilla, mut ymmärrä tilanteenne ja pyrin tukemaan teitä parhaani mukaan aina kun ehdin
Onko sulla naapureita ?
Onko tiet aurattu, miten sä kuljet sieltä metsän keskeltä ?
Sit siellä on varmaan hirveen pimeetä.
T. Utelias
on tietysti naapureita.
toi tie mikä on tos vieres on sen verran vilkas et kyllä se aurataan aina kun on tarvis, pihalta tielle ei oo ku 40m ja se on mukava kolata puhtaaksi, hyötyliikuntaa ja kulmakunnan rakeillakin on haukuttavaa kun heilun pimeessä.
joo, on pimeetä tietysti, mut ei tästä oo ku alle 100km helsinkiin, tää ny nii korvessa oo, mut maaseutua kyllä.
en tiiä olenko jossain viestis antanu ymmärtää et asun keskellä erämaata
huomenna kaikkien järkytykseksi lähden isolle kirkolle istumaan iltaa kaverin kans…
ja pelataki aion, mutta vain biljardia jota olen harrastanut enemmän ja vähemmän vuosikausia
niin, ei ole peliasiat muutoin mielessä, tänään pitkästä aikaa tuli puhelimeen mainos joltakin firmalta että nyt saa 300e tekstarilla… poistin saman tien, ei oo tarvetta.
toisaalta tuntuu edelleen jotenkin tyhjältä et mitä mä sillä ajalla teen, minkä ennen käytin pelaamiseen, mutta onneksi täällä korvessa on kaikenlaisia pihatöitä ja taloakin saa nikkaroida yllin kyllin.
a-klinikalla kysyi viimeksi aionko käydä GA-kokouksessa, mutta kun on kokemusta jo AA/NA-kokouksista, niin vähän on sellanen fiilis et miten se vois olla parempi ku noi samalla kaavalla olevat muut kokoukset…
en tiedä, ehkä pitäisi käydä katsomassa, ainakin tulisi uusia tuttuja sitä kautta…
tällä hetkellä olen tietokoneella, verkkopankkitunnukset on tos pöydällä ja ei yhtään tee mieli pelata…
tai korkeintaan pleikkarilla
siis edelleen menee tosi hyvin, henkisesti ja fyysisesti, käyn nyt päivittäin lukemassa muiden ketjuja ja aina kun tulee sopiva kommetti niin nakkaan vastineen.
te jotka olette vielä alku taipaleella, niin rohkeasti vain apua hakeen, kukin omalla hyvällä tavallaan, mikä on yhdelle hyvä tapa, voi toiselle olla huono, mutta onneksi täällä kuulee monenlaisia vaihtoehtoja ettei ole vain se 1 ja ainoa tapa hoitaa asiaa. puhuminen auttaa aina, eli jos ette muualla voi puhua, kertokaa täällä, autetaan mielellään ja muutenki mukava seurata miten muiden taistelu etenee
HERÄTYS !
Pahvi?
Kuten kerroin aiemmin, en asu tällä forumilla, elämässäni on muutakin tapahtumaa, lisäksi pleikkarilla on hankala kirjoittaa vaikka olisikin asiaa, se tarvii tietyn mielentilan…
Olen käynyt katselemassa lähinnä, kun ei ole ollut mitään juttua mihin takertua, enkä nyt tyhjästä viitsi alkaa kirjoittaan enempää, vain sen takia että Vierailla olisi jotain luettavaa, haen täältä apua peliongelmaan ja tuen muita, enkä sitä että kun olen rekistöröitynyt niin nyt mun on kokoajan pakko kertoa että istun kaverilla sohvalla ja kohta lähdetään baariin…
koittakaa itse kirjoittaa tarinanne ja sietää sitä että kokoajan pitäisi kirjoittaa miten menee…
mulla menee edelleen hyvin ja syynkin kaikki tietää, ei mun tarvi sitä kokoajan hehkuttaa…
ehkä täs näkyy myös se et ku en ole somessa, eli en tiedä miten kavereilla menee kokoajan, vaan käyn heillä kylässä muutamia kertoja vuodessa ja asiat käydään läpi silloin, paljon mukavampaa ja näkee kaveriakin, eikä vain sitä kommenttia 24/7 että miten menee näytöllä…
kirjoitan kun on tarvetta, nyt oli kone käsillä ja aattelin ohimenen vilkaista miten tylsää joillakin on…
sen sijaan että vaaditte meidän aktiivien kirjoittaa kokoajan, osallistukaa keskusteluun nimimerkillä, mielelläni näkisin enemmän kirjoittajia, kun teitä kuitenkin on siellä reservissä…
niin, se tulee 2kk ens viikol täyteen, mihin se aika taas katosi…
mietin et jos saan koneen käyttöön vkloppuna nii vois kirjottaa vähä et miten tää aika on menny, sellanen yhteenveto…
pleikkaril en kyl jaksa ku aina unohdan puolet asioista ennen ku saan edellisen lauseen loppuun. seki mitä kirjotin myllyhoidosta eilen aamul, nii siihen pikku tekstiin meni tunti
no, toivottavasti saan sen koneen jostakin…
Niin se aika vaan menee, kun on mielekkäämpää ajankulua kuin pelaaminen Mielenkiinnolla jään odottamaan kirjoitustasi…
Mua ainakin lohdutti kovasti, kun vastasit mulle ja kerroit kokemuksistas. Nyt kun vielä tajusin, kuinka työlästä se tekstin tuottaminen sulle on (siis tekniikan puolesta, sanahan sulla on hallussa kyllä). Joten kiitos!
esseehän siit tuli ja välil ajatuskin karkasi suuntaan jos toiseen 
otetaas ny kuitenki vähä kauempaa
tilanne joulukuun alussa oli masentava. tiesin että rahat on loppu ja laskuja ihan liikaa. paniikkinappi oli juntattu
pohjaan jo aikaa sitten. olin umpikujassa. tiesin mikä oli edessä ja se veti mielen maanrakoon.
päätin kuitenkin etten pilaa perheen joulua kertomalla asiaani vielä. pidin kulissin ylhäällä pakolla vielä hetken.
jouluna matkustin vanhempien kanssa sukulaisiin usean sadan kilometrin päähän, sieltä lähdettäessä sanoin että minä voin ajaa… heti en saanut asiaa jäsenneltyä sopivaan muotoon, varmaan eka 100km meni sanamuotoja miettiessä. lopulta kerroin asian että olen pahasti velkaantunu ja että olen kysynyt jo pankilta alustavasti uutta lainaa. tarvitsen vain takaajat. kerroin että olen saanut tukea ja neuvoa terveystalon psykologilta. soitin a-klinikalle, pelivoimapiiriin ilmoittauduin, tulin tänne ja kerroin työterveyslääkärillekin. halusin ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan.
tavallaan vanhemmat tiesivät, koska en ikinä ostanut itselleni mitään, ei vaatteita, ei harrastuksiin liittyviä asioita, eikä
mitään nykyaikaisia laitteita. lisäksi olin aina kotona ja jotenkin poissa oleva. välillä huonolla tuulella, ilman
näkyvää syytä ja jos kysyivät rahatilannetta, väistelin aihetta tai pimahdin totaalisesti.
käytiin syvällinen keskustelu aiheesta, osittain jo matkan aikana, mutta matkan jälkeen vanhemmat halusivat nähdä todellisuuden. paljonko velkaa, moneenko paikkaan (8) ja on heidän pakko suostua takaajiksi, heillä oli omia suunnitelma ja joutuivat minun takia luopumaan niistä. voin kertoa että se tuntuu vieläkin todella pahalta. 
tammikuun puolivälissä menin ekaa kertaa a-klinikalle keskustelemaan tilanteestani. keskusteltiin varmaan tunti
ja sovittiin uusi aika vajaan parin viikon päähän. lisäksi minulla oli vielä 1 kerta jäljellä psykologin kanssa.
samaisella viikolla lainakin hyväksyttiin ja pääsin kaikesta siitä paskasta eroon. taas, toivottavasti tämä oli
viimeinen kerta. 1800€/kk laina lyhennykset vaihtui 400€/kk. samalla annoin avainlukulistan vanhemmille.
yritin keskittyä työntekoon, mutta ajatukset pyörivät kokoajan rahattomuudessa, mitä tulevaisuus toisi tullessaan ja
miten voisin varmistaa että pääsen eroon peleistä lopullisesti. valoa oli tunnelin päässä, mutta se tuntui jotenkin kaukaiselta…
kun sain myytyä koneen kaverille, portti helvettiin oli poissa. läppäri mahdollisti kaiken. lainaa sai naurettavan
helposti, kasinoita oli loputtomasti. ja sähköposti tulvi ilmaiskierroksia ja bonuksia. ostin marraskuussa itselleni
pleikkarin, joten sillä pääsin kirjoittamaan/lukemaan päihdelinkkiä. tulo takaisin tänne ei ollut mitenkään mieluisaa,
mutta onhan se kannattanut.
helmikuu on ollut jo helpompaa aikaa, vaikka välillä aika on käynyt pitkäksi, tekemistä olisi, mutta motivaatio alkaa
tekeen puuttui, puuttuu tavallaan vieläkin. kuten olen sanonut ja muilta kuullut että olen ns on/off tyyppi, täysillä tai ei ollenkaan.
kun pelaaminen ei ollut enää mahdollista mitenkään, pääsin siitä ajatusmaailmasta tosi helpolla eroon. olin kääntänyt
katseeni jo muualle. kuitenkin jäin lueskelemaan muiden tekstejä tänne, alussa tuntui että on paljon asiaa, sitten
jossain vaiheessa tuli tyhjä olo, ei mitään sanottavaa.
mutta kun uusia tuli forumille kertomaan miten he ovat umpikujassa ja vaihtoehtoina melkeen itsemurha, aloin miettiin että voisin kertoa miten kamalaa se elämä voi olla ja ettei heillä, siis teillä , ole vielä viimeinen vaihtoehto
käytettävissä. sain itsekin uutta intoa, kun pääsin auttamaan ja kertomaan tarinoita. se on tavallaan ollut helppo
vaihtoehto, millä täyttää ylimääräinen aika. lisäksi PVP:n parissa saan keskustella ja tukea ihmisiä lisää.
voisin luntata mitä olen kirjoittanut tuon 2kk aika jakson aikana, mutta päädyin kuitenkin siihen että teen tämän
muistikuvien mukaan. miksi kirjoittaa samaa tekstiä uudelleen.
muiden aktiivikirjoittajien tekstejä olen lukenut, mutten ole alkanut koko historiaa selvittään, jos kovin pitkä ketju.
kuitenkin on ollut mukava tsempata ja katsoa kehitystä ja miettiä miten itse tekisi vastaavissa tilanteissa.
vähän harmittaa ettei minulla ollut konetta käytettävissä kun ensimmäinen inspiraatio tehdä tätä tuli, perjantain tapahtumat töissä painaa mieltä ja sekoittaa ajatuksia. viikolla olisi varmasti tullut erilainen kirjoitus. 
toiveikas, kysyit että miten peliriippuvuudesta eroon pääsy eroaa muista riippuvuuksista… se mitä kirjoitin eilen oli vain
hätäinen heitto ja jotenkin jäi sellainen kuva itselle että sivuutin aiheen täysin. tosin ajatukset oli hieman sekaisin
kun päädyin muistelemaan menneitä… 
mikään ei ole ollut helppo, kaikissa on omat ongelmat ja solmut mitä aukaista. turha yrittää sanoa että peliriippuvuudesta luovuttaessa olisi ollut helpompaa kuin lääkkeistä. tosin painajaisia peliongelmasta en ole nähnyt, sen jälkeen kun lopetin. elämä narkkarina oli painajaismaista ja muutenkin olin kokoajan “unessa” siksi nimimerkki Sleep.
peliongelmassa raha-asiat on totaalisen sekaisin ja siihen tarvii pankin/takaajan avuksi, terapiaa että pääsee purkamaan ne syyt miksi pelasi, eikä hoitanut arjen asioita. jotain sinne piti mennä pakoon. ja tietysti vertaistukea että saa keskustella asiasta muiden kanssa, minulle se ainakin on tärkeää.
alkoholi oli ongelma yli 10v ja lisää vettä myllyyn sai epäonnistuneista suhteista, jotka johtuivat alkoholista.
kunto oli huono ja terveys muutenkin ties mitä. en käsitellyt sen ajan ongelmia kun vasta paljon myöhemmin myllyhoidossa. nykyisin käytän alkoholia, mutta kovin harvoin, baarissa käyn 4-5 kertaa vuodessa.
olen sen varmaan jo monta kertaa kertonut mitä piti käydä läpi että pääsin eroon opiaateista. erilaisia hoitolaitoksia,
mutta ei se loppujen lopuksi kamalasti eroa peliongelman kanssa, “huume” on vain eri. kumpaanki jää niin pirusti kii.
pelatessa tosin en ollut hengenvaarassa joka toinen päivä. pelatessa olin vaarassa jäädä kiinni ja se vasta oli jännää, jäänkö vai onnistunko taas välttämään kiinni jäämisen.
jälkeenpäin vanhempani sanoivat että nyt joudun tarkkaan miettiin mitä kaupasta ostan, sanoin että on kokemusta siitä jo vuosia. kun pelaa tilin tyhjäksi, joutuu ottaan jostain 50€ lainaksi että saa sillä elettyä seuraavat 2vkoa, niin kyllä
siinä venytetään äärirajoille.
mielialat on vaihdelleet, mutta kuitenkin positiivisella puolella olen ollut huomattavasti enemmän, ehkä usko tulevaan
on kuitenki vaikuttanut asiaan. kohta en enää asu metsässä vaan pääsen takaisin ihmisten ilmoille, tosin tarkkana saa
olla sen jälkeen. kaupungissa on pelisaleja ja kaupoissa pelikoneita. mutta tärkeintä etten pääse edelleenkään nettiin
kasinoiden ääreen, eikä kyllä ole haluakaan.
vielä. koneen joudun ostamaan, avainlukulistan joudun ottamaan itselleni ja silloin minun pitää olla valmis kohtaamaan sisäinen demonini ja käydä se viimeinen taistelu. mutta siihen menee vielä monta kuukautta…
Rohkea teko, että kerroit asiasta vanhemmillesi ja pyysit apua. Tavallaan varmaan raskas se ajatus, että vanhemmat luopuivat omista suunnitelmistaan auttaakseen mutta uskoisin, että se samalla motivoi peleistä irti pääsemiseen, siis se ettei toimi pelkästään itsensä takia vaan osoittaakseen arvostavansa sitä saamaansa apua, vai kuinka? Asenne sinulla ainakin on kohdallaan ja paljon olet pelaamattomuuden eteen tehnyt (ja aiemmin niistä muista riippuvuuksista päästäksesi). Toivon todella, että pelaamattomuudessa toimii nyt se on-puolesi ja rahapelissä off-puolesi
Sanotaan, että 10000 tunnin harjoittelulla voi tulla eri lajeissa mestariksi. Kun tämänkin ajan, minkä on käyttänyt peleihin, olisi käyttänyt johonkin järkevämpään, vaikka urheiluun, jossain ammatissa kehittymiseen tai vaikkapa viulun soittoon, niin olisi jo aikamoinen mestari. Mutta mitään muuta ei ole jaksanut tehdä vaikka puoli vuorokautta putkeen syömättä ja nukkumatta tai vaikka seisten koko päivän pelikoneella. Kyllä olisi jalat väsyneet ja tullut nälkä tai jano. Jatkanut vaan samaa, vaikka suurimman osa ajasta on tullut pettymyksiä eli häviöitä. Missä muussa asiassa olisi jaksanut hakata päätä seinää uudestaan ja uudestaan ja toipua ainaisesta epäonnistumisesta. Ja kaikki vaan napin painallusta ja kuvioiden ja korttien tuijottelua. On se vaan niin kummallista, mutta eipä sitä ole aiemmin kaikkina niinä pelivuosina tullut ajatelleeksi.
Pelailin kahtena päivänä “kympin panoksella” Rayn ilmaispeliä. Alkusaldo oli 2000 euroa. Molempina päivinä tuon 2000 euroa olisi hävinnyt reilussa parissa tunnissa. Kertaakaan en ollut voitolla. Olisipa ollut taas kallis harrastus, yhteensä 4000 euroa muutamassa tunnissa saamatta vastineeksi muuta kuin ajankulua (vai ajanhukkaa) ja vaihtelevia mielialoja ja jumiutuneet hartiat. Samalla rahalla olisi tehnyt useammankin matkan tai maksanut useammankin kuukauden vuokran.
Parempaan tulokseen en ole päässyt Rayn peleissä oikealla rahallakaan, tosin alkusaldo ja panoksetkin ovat olleet pienempiä. Yhtään paremmin ei ole käynyt pelisaleissa tai pelikoneillakaan. Järkevä minä tajuaa kyllä ettei kannata, mutta ei tarvita kuin se pieni hetki, kun jalat vievät väärään suuntaan…
Toivon sinulle Sleep itsekuria ja tahdonvoimaa kieltäytyä haitallisista houkutuksista, kun pääset ihmisten ilmoille. Olisiko jotain muuta mihin voisit mennä täysillä mukaan? Dartsia, biljardia ym. jossa voisi kilpailla? Muistaakseni sait veritulpan liiasta tietokoneella pelaamisesta ja taistelulajitkin olivat kielletty, joten ei ehkä niitä? Entä ruoanlaitto, omaksi ja kavereiden iloksi, kokkikisaan, uusi ura? Toivottavasti löydät jonkun “terveellisen” intohimon.
juurikin näin.
sinänsä hassua et mul ois kone käytettävis, nii silti tulin pleikkarilla tänne.
jäin ihmetteleen et mitä toi päivälaskuri oikeen hommaa, 1 kk ja 31 päivää…?
eli kuukausi onkin 32 päivää
ja mä en oo yhtään kilpailullinen, mut hauskaa voin kavereiden kans esim. bilikses pitää, en oo ny vähää aikaan käyny treenaan ku ollu muuta, kaverit on kyl kyselly. sit kun ehdin taas nii se on sellasta alkaen 4h pelisessioita. kaverit haluu voittaa ja mulle se on yks hailee kunhan on kivaa. varmaa se jossai 20-30h paikkeil on viikon pelimäärät.
sit kun on noita soittimia, nii niihinki sitä aikaa menee, tosin siihen tarvii inspiraation ja aina ei oo, täl hetkel kyllä. paras ostos pitkään aikaan oli epiphonen les paul sähkökitara, kullan värinen… hinta oli vain 349e ja siinä vaihees ku otin sen paketista pois, nii totesin et oon ollu tosi tyhmä…
ai miksikö? no ku se oli niin jyrkyttävän hieno ja pari ekaa päivää vain ihailin sitä soittimen ulkonäköö ja mietin et miks syytää rahansa maltalle ku voi käyttää ne tällaseen. hitto et olin hyvällä tuulella sen viikon. ja sit on soiteltu ja opeteltu uusiaki biisejä, en tiiä kiinnostaako ketää mut täl hetkel työstän volbeatin fallenia.
ja jälkeenpäin totesin et oisin voinu ostaa monta gibsonia sil hintaa minkä pelasin…
joku haaveili koirasta, kuten taisin jo mainita omassa ketjussasi, siitä saa paljon iloa ja tekemistä pitkäksi aikaa, samoin ku mä saan tosta kitarasta. jotenki se rahan arvo palas tajuntaan ku näki ostoksen omassa kädessä…
kai se on jatkettava kotitöitä, ei niitä muuten valmiiksi saa, hyvää alkanutta viikkoa kaikille
Onhan sinulla jo noita hyviäkin intohimoja. Ei ollut Volbeatin Fallen tuttu vielä eilen, mutta nyt on. Ihan hyvältä kuulostaa
onhan niitä, kesällä tulee kalasteltua, jouselle pitäisi tehdä uusi taulukehikko…
mut ne on kesän harrastuksia…
laskuri taitaa sekoilla karkausvuoden takia, 3 pv ylimääräistä… no, kunhan itse pysyy kärryillä.
terapiaki vilahti, tuntu et 45min meni liianki nopeesti, mut jos kokoajan höpöttää nii se menee nopsaan. hyvin menee edelleen myös muuten…
hei kaikille
tos tänää aloin vasta huomaamaan et tilille oikeesti jää rahaa ja lisääki tulee enemmän ku ehtii normaali elämässä käyttään muutenki ajatukset ollu pari päivää tosi positiivisia…
vähän harmi et tääl on taas tällanen hiljainen hetki, niin aattelin sit itte kirjotella taas jotai miten menee.
kyllä tekin palaatte, sitten kun asiaa tulee
toki jankkaan sitä “hyvin menee” mantraa viel pitkään, mut on täs kuitenki tullu pohdittuakin hieman menneitä.
vähän harmittaa se et toi 2kk sepostus sattu ittelle huonoon saumaan, ehkä tässä tämän hetkisessä olotilassa olisin saanut siitä paremman.
omalla kohdalla auttoi se että kerroin läheisille kaiken, jollakin toisella se voi olla lopullinen niitti, kuten nyt
viime kirjoituksissa olen huomannut pelurien puolisoita tukiessa.
se on elämää, välillä kaikki menee päin mäntyä, mistään ei tule mitään, kukaan ei auta ja kantaa koko maailman
huolia harteillaan, silloin on tosi surkee olla ja avun hakeminenkin joillekin on mahdotonta.
kun niitä ensimmäisiä askeleita pelaamattomuuteen ottaa, niin saattaa tulla harha askeleita, eli hakee apua, mutta
siitä ei ole apua avun hakijalle. siitä voi tulla äkkiä sellainen olo että “koitin hakea apua, mutta ei se toimi
minulla, ei tästä mitään tule”, lamaantuu ja jää kotiin toivottomana surkuttelemaan tilannetta.
pitää vain jaksaa etsiä sitä omaa paikkaa, mistä se toimiva ratkaisumalli löytyy. itse ajattelin alussa että saattaisin
käydä GA-kokouksissa katsomassa, mutta en koe tarvitsevani sitä. onhan minulla hyvää ja monipuolista seuraa täällä.
lisäksi täällä “kuulee” tarinoita myös läheisiltä ja taas oppii uutta näkökantaa asiaan.
ja ei tarvi ajaa 70km pikkuteillä, vaikka kyllähän tuota samaa tietä ajan edes takaisin joka päivä töihin.
välillä pitää ottaa irtiotto arjesta ja onneksi on kavereita joilla on hyvä tapa käydä katsomassa moottoriurheilua
ulkosalla, ja mikä parasta, pääsee ihan eri ajatuksiin ja monen sadan kilometrin päähän kotoa. jo pelkkä ajomatka
on varmasti hauska hyvällä porukalla.
lisäksi olen jo päättänyt että palkitsen itseäni menemällä king diamondin keikalle kesäkuussa. sekin on varmasti tosi
kiva reissu, hyvä porukka lähdössä.
kaikki muu aika menee teitä tukiessa, teidän juttuja pohtien, PVP:ssä ja jännetuppitulehdusta hankkiessa, kun tää kirjoittaminen on niiiin kivaa
viikonloppu lähenee, ehkä joillekin se on hankalaa aikaa, minulle se on nykyisin joko kyläilyä lähipiirin kanssa, rentoutumista omissa oloissa tai joskus harvoin, niin kuin tänä viikonloppuna, töissä… sunnuntaina aamuvuoro ja sitten äkkiä kotiin nukkuun muutama tunti ja takas töihin yövuoroon…
no, tulipa tästäkin pitkä selostus
hyvää tulevaa viikonloppua teille ja voimia asioiden hoitoon
Hei vaan!
Mukava, että sinä Sleep jaksat kirjoitella. Hyvin sinä sen 2 kk sepustuksen kirjoitit, ei kannata harmitella. Kirjoittelet sitten aina johonkin väliin, jos tuntuu, että jotain jäi sanomatta tai haluat kertoa jonkin asian toisin.’
Itselläni ajatus vähän seisoo, ei jotenkin jaksa nyt kirjoitella, mutta käyn kyllä katsomassa, mitä tänne kuuluu. Pelaillut en ole mutta se johtuu lähinnä siitä, että olen vältellyt pelimahdollisuuksia. En tiedä, millaista taistelua se olisi, jos pelejä olisi tarjolla. Tuskin niitä nyt ihan automaattisesti ohittaisi,
Sinulla on kaikenlaisia aktiviteetteja tiedossa, mikä varmasti piristää. Täytyisi itsekin kehitellä jotain irtiottoja, kun on nämä päivät kuluneet vähän turhankin tasaisesti. Ei varsinaisesti tylsää, mutta ei mitään, mitä erityisesti muistaisi vaikka parin kuukauden päästä. Ne irtiotot vaan vaatisivat omaa aktiivisuutta, jos kukaan ei ole vetämässä mukaan. On vaan niin saamaton tekemään asioille mitään, vaikka yleensä on iloinen, kun on saanut tehtyä jonkinlaisen irtioton, käynyt vaikka edes elokuvissa. Siihen pelaamiseen on vaan ollut niin helppo ryhtyä…
Hyvää viikonloppua kaikille ja muistahan Sleep venytellä käsivarsia, ettei se jännetuppitulehdus iske
hei
eilen töissä mietin sitä et miks en aikasemmin tullut tänne avautuun, sanotaan vaikka vuosi sitten kun vielä yritin keplotella kaikin mahdollisin keinoin lainasotkujen parissa. .
olisin ollut ihan eri fiiliksissä ja ehkä muiden olisi ollut helpompi samaistua tilanteeseeni.
nyt on ollut tosi hiljaista pelivoimapiirissäkin ja väkisin tulee mieleen et toisilla saattaa olla kaikki ihan sekaisin, ei vielä kykyä tai mahollisuutta lopettaa, tai masennuksen takia voimaton hakee apua.
sit kerron pvp:ssä tai tääl, ku elämä hymyilee, linnut laulaa ja kaikki on kivasti. voi olla hankala samaistua.
en silti voi muuta kuin yrittää tukea muita, itse olen sotkuni jo järjestellyt niin että voin keskittyä muihin asioihin kuin peliongelmaan. terapia on sitä varten, se tunti 2 vk välein riittää mulle.
paljon on aktiiveja lähtenyt pois, mutta keskustellaan me jotka vielä ollaan täällä, sen sijaan et murehditaan toisten pois lähtöä.
aurinkoista päivä jatkoa, jos olette henk. kohtaisessa helvetissä niin kaikkee hyvää teilleki, siellä minäkin vuosia olin, mutta taistelin itseni tähän tilanteeseen.
parin viikon kuluttua tulee jo 3kk täyteen
Onnelksi olkoon, Sleep! Olet kyllä hienosti pärjännyt.
Kun kysyit että miksi et aikaisemmin kirjoittnut tänne, syy voi olla että et vaan ollut vielä valmis siihen.
Kirjoita vaan tänne miten linnut laulaa ja eläämä hymyile. Muistetaan mekin että elämä voi olla oikeasti sellaista. Ja että elämänilo palaa pikku hilja kun on saannut peleihin etäisyytä ja asioita järjestettyä.
Mukavaa päivää!