Minulla on vakava amfetamiiniriippuvuus ja skitsofrenia.Sammakko suukottaa pupua, mummo paijaa possua, mitä kuuluu sanoa ku en ymmärrä.Kauhee olo, tuoli laulaa mulle ja pölynimuri käyttäytyy uhkaavasti…Miten pystyis sanomaan jotain suuttomalla suulla.Ootte kyllä kivoja, mut peitto savuaa, kyllä tikru haluaa lopettaa, ei piikitä enää tassuun.Oon ihan lopussa, miten pääsee eroon amfetamiinista.
Tuskat on kovat. Lopeta vetäminen, mene hoitoon, hanki apua jos et yksin jaksa. Tolla menolla hankit itelles mahdollisesti loppuelämän kestävät mielenterveys ongelmat, jos et ole jo hankkinut, sekin tosin parempi vaihtoehto ku elää “ihmemaassa kaiken näkevän silmän alla” 
^/^^ Eiköhän tuossa jo ihan riittävät mielenterveysongelmat ole, jos skitsofreniaa sairastaa. Ei pirin vetäminen sitä tietenkään paranna, mutta ihan ymmärrettävää sekin, että siihen on ryhtynyt.
Hankala tilanne sulla, Tassukuono. Itsekin heittäisin sen yksinkertaisen neuvon, että hae ammattiapua, jos ja kun et itse saa vetämistä katkaistua. Sulla, kuten myös tosi monella muulla, tuo MT-ongelmasi vaikeuttaa asiaa. Ei olisi ensimmäinen, eikä viimeinen kerta, kun “päihdetunnustuksen” jälkeen hoitotahot alkavat laiminlyödä alkuperäisen sairauden/ongelman hoitamista ja kaikki pistetään vain pirin(tai minkä tahansa muun emmeen) vetämisen piikkiin ja syyllistetään siitä. Toki on mahdollista, että ymmärrystä löytyy hoitotaholtasi, mutta ihan hirveästi en sen varaan laskisi. Jos voisit mennä hakemaan apua päihdeongelmaasi toiselta taholta, kuin missä sulla(oletettavasti) on hoitokontakti skitsofrenian vuoksi. Riippuu tietysti paikkakunnasta, kuinka paljon MT- ja päihdehoitoinstanssit toistensa kanssa keskustelevat.
Mulla on todettu määrittelemätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö, jonka laukaisi MDPV n. 10 vuotta sitten. Olin silloin koukussa tutkareihin, vedin monta kertaa viikossa a-pvp:tä tai MDPV:tä ja lopulta pää ei enää kestänyt. Olin sitä ennen vetänyt piriä 10 vuotta ilman että laukeaisi psykoosi, mutta sitten se laukesi kun olin vetänyt tutkareita muutaman vuoden. Aloin sitten kuulla ääniä ja esimerkiksi hyppäsin talvella patokanavaan kun luulin että yks tyyppi, jolle olin tehnyt pahaa, käski mua hyppäämään että hyvittäisin sillä tekoni. Jatkoin tutkareiden vetämistä, tilasin niitä ulkomailta ja myin osan ja vedin todella paljon. Muutaman vuoden vedin tutkareita ennen kuin lopetin, kun alkoi kroppa pettää. No, lopetin tutkarit, mutta aloin taas vetää piriä. Sitä jatkui vajaa 10 vuotta (yhteensä vedin piriä n. 20 vuotta), kunnes 1,5 vuotta sitten lopetin pirin vedon. Olin vuoden vetämättä ja annoin puhtaita seuloja (oon korvaushoidossa). Sitten n. puoli vuotta sitten eräs mun lähipiiristä sai respalle Concertat ja mäkin sain niitä ilmaiseksi niin aloin vetää niitä. Jäin seuloissa kiinni, mutta vedin silti. Sitten aloin ostaa medikinettejä, koska ne toimivat paremmin. Nyt olen koukussa niihin, vedän kinettejä melkein joka päivä. Olen myös vetänyt piriä viimeisen puolen vuoden aikana n. 5-10 kertaa. Mun psykoosisairaus on kuitenkin pysynyt aika hyvin kurissa, syön siihen risperidonia, enkä juurikaan kuule ääniä. Mutta silloin kun vedin vielä piriä paljon, se pahensi aina oireita. Kun olin vetänyt pari päivää piriä aloin aina kuulla ääniä ja välillä jopa näin halluja. Silti jatkoin sitä n. 8 vuotta. Se aika oli aika helvetin raskasta mun puolisolle, kun koko ajan epäilin häntä milloin mistäkin, silloin kun vedin vielä tutkareita, syytin että hän ei ole oikea hän, vaan kaksoisolento(niitä kaksoisolentoja oli 12,jotka aina vaihtoivat paikkaa), joka oli tappanut mun oikean puolison ja sitten kohtelin häntä sen mukaisesti, eli olin täysi kusipää. Tätä kesti n. vuoden, jolloin pääsin jumalaksi työharjoitteluun ( ) ja sain avattua elävien ja kuolleiden välisen portin ja tuotua hänet takaisin. Seuraavat 8 vuotta suurimman osan ajasta suoritin tehtäviä, mitä mulle pään sisäisesti annettiin. Luulin myös, että Jumala puhuu mulle ja hurahdin uskoon. Ei saanut käyttää sinisiä vaatteita, koska sininen oli paholaisen väri. Musta oli väkivallan väri, jne. Kaikki suomenkieliset räppibiisit kertoivat minusta ja joskus telkkarissa lähetettiin viestejä minulle. Useamman kerran oli lumihankeen ilmestynyt vaginoita, joita oli n. 100 kpl ja mun piti tunnistaa, mikä on mun puolison vagina. Tunnistin oikean. Kerran, kun olin polkemassa pyörällä, oli katsastuskonttorin edessä auto tyhjäkäynnillä ja äänet sanoivat että me annetaan sulle tuo auto. Löin jarrut pohjaan ja hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan (auto oli uusi yli 10000 e arvoinen). Ajoin muutaman kilometrin ja jätin auton parkkipaikalle… Nykyään, viimeiseen 1,5 vuoteen en ole enää juuri kuullut ääniä tai kärsinyt muistakaan oireista kun olen lopettanut pirin vetämisen ja syön tunnollisesti risperidonia. Vaikka se on vaikeaa (itsekin olin vetänyt piriä 21 vuotta), niin kannattaa yrittää lopettaa, se ainakin mulla vähensi oireet melkein nollaan. Ja lääkitykseksi suosittelen risperidonia, mulla ei olantsapiini auttanut yhtään. Risperidonilla on myös sellainen vaikutus, ettei piri toimi kunnolla, niin sitä ei edes huvita vetää. Itellä kävi kyllä pari - kolme vuotta sitten niin, kun olin aika vähän aikaa syönyt risperidonia, että lopetin sen syömisen, että piri toimisi ja mulla laukesi paha psykoosi. Kuulin koko ajan ääniä ja näin halluja. Esimerkiksi vessan lampussa alkoi pyöriä piirretty elokuva. Mulle myös kerrottiin, että jos katsoo liian pitkään jotain rakoa (esim. kaappien ovien välissä), niin voi joutua sinne seinän sisään. Kuulemma melkein kaikkien talojen seinien sisällä on ihmisiä vankina. Ne ei pysty tekemään muuta kuin katselemaan sieltä seinän sisältä niiden talossa asuvien ihmisten elämää, mutta joutuvat elämään kylmässä ja pimeässä kunnes se talo puretaan. Itse kerran vahingossa katsoin liian pitkään keittiön kaapin rakoa ja meinasin joutua seinän sisään, tunsin jo kuinka mun pää alkoi venyä sitä rakoa kohti, mutta sain juuri ja juuri laitettua silmät kiinni. Taistelin myös paholaista vastaan ja se suuttui mulle ja alkoi piinata mua. Joka tapauksessa, aloin lopulta taas syömään risperidonia ja viikon tai parin päästä äänet alkoi loppua. Siitä asti oon syönyt niitä, paitsi 3-4 kertaa oon jättänyt 2-3 päivän lääkkeet syömättä, kun oon aikonut vetää piriä, että se toimis. Onneksi ei oo lauennut psykoosia. Mutta nyt oon jo avautunut niin pitkään, että taidan lopettaa.
Oon läheltä seurannut kahden rakkaan ja läheisen ihmisen menoa kun ovat vetäneet piriä ja heillä myös skitsofrenia. Toinen meni tosi huonoon kuntoon ja psykoosit pamahti päälle vähemmästäkin vetämisestä niin että sen jälkeen tapahtui aina kamalia asioita.
Toinen taas pysyi jopa suht järjissään, piri vaikutti häneen lähinnä piristäen, teki hänestä itsevarmemman, puheliaan, nauroi paljon, sosialisoi ja touhusi kaikenlaista.
Muuten eli ilman piriä oli skitsofrenialääkkeiden takia suurimman osan ajasta enemmän tai vähemmän väsynyt, vakava, hiljainen ja passiivinen 
ei meinannut oikein mitään kunnon keskustelua saada aikaan, ei jaksanut käydä kuin korkeintaan lähikaupassa eikä ikinä kiinnostanut tehdä mitään. Nukkui 15h vuorokaudessa ja loput ajasta kyhjötti kotona, veti röökiä ja tuijotti telkkaria. Mieliala oli masentunut ja onneton.
Oli kamala nähdä läheinen ihminen muuttuneeena siihen kuntoon kun tiesin ettei hän sellainen ole vaan kaikke muuta, ja oli vaikea olla ja viettää hänen kanssaan aikaa itsekään kun oon kuitenki hyvin puhelias ja sosiaalinen, enkä kestänyt istua vaan sisällä telkkarin ääresä koko päivää. Lääkittynäkin ADHD, hyvällä tavalla (Adhd-lääkitys siis itsellä).
Mut hänellä ne skitsofrenialääkkeet eli neuroleptit oikeasti muuttivat persoonaa ja tuntui etten tunne edes enää koko ihmistä. Siksi alkuun kun hän alkoi vetää piriä silloin tällöin ni ajattelin että jes, oon saanut vanhan ihanan läheiseni takaisin. Ja niin tavallaan olinkin. Hän oli puhelias ja menevä oma itsensä taas.
Ja tiedättekö mitä; se pirin käyttö ei hänellä aiheuttanut mitään ongelmia niin kauan kun muisti syödä samalla psykoosilääkityksensä. Joka oli kyllä aika hevi dose, että ei ihme ettei piriviiva siellä sun täällä siinä paljoa painanut.
Mutta siinä vaiheessa kun hän lakkasi ottamasta psykoosilääkkeensä, oli helvetti irti. Ja niin siinä aina lopulta kävi, vaikka koitin monta kertaa sanoa että muistaisi ottaa ne lääkkeet vaikka vetääkin amfea samalla silloin tällöin.
Väitti mulle että ottaa lääkkeensä kiltisti ja pitää muiden päihteiden käytön kontrollissa. Mutta joka kerta kävi niin että se pirin käyttö karkas käsistä, eikä enää ollutkaan se muutama viiva pari kertaa viikossa, vaan päivittäin veti ihan valtavia määriä, en edes käsitä miten pystyi niin paljon vetämään. Tuhansia euroja paloi amfeen ja tietty ne psykoosilääkkeet jäi kauas dosetin pohjalle pölyttymään. Ja voitte arvata miten siinä kävi. Maaniset psykoosit ja hyvin ikäviä loppuja.
Mutta summa summarum mun pointti on se, että periaatteessa skitsofreenikonkin on mahdollista käyttää amfea jos muistaa edes jonkun kohtuuden JA käyttää psykoosilääkitystään samalla.