Olen ollut raittiina tammikuun lopusta 2014. Sen jälkeen psyykkiset ongelmani ovat todella tullut huomatuksi. Alkoholi peitti paljon ongelmiani. Nyt on jatkuvaa masennus-hypomania-psykoosioireet ketjua. Ei tervettä päivää. Aina on joku päällä. Olen tajunnut, että olen sairaanpi kuin olen koskaan luullut. Olen varmasti tosi rasittava tapaus läheisilleni. Kun koko ajan on jotain. En ole todellakaan tasapainoinen. Heittelehdin laidasta laitaan. Miten tällaista jaksaa kukaan vieres kattoo. Lääkitystä on kokeiltu jo niin montaa, etten tiedä onko olemassa sellaista, joka sais mut balanssiin. Ehkä mä vaan tulen aina olemaan seko. Ennalta-arvaamaton. Mies sano, et oonku monta persoonaa. Koskaan ei tiiä mikä on millonki päällä ja mitä millonki tulee tapahtuu. Tuntuu, et elämä viskaa vaan hullumpaa vaihdetta silmään. Mun vaan pitäs alkaa tottuu ajatukseen, etten koskaan parane. Opetella tulemaan toimeen tän sairauden kans. Pahinta vaan on kun oireitaan ei huomaa ajoissa ja muut ei sano niist mitään. Sit ollaan jo niin pitkäl, et kaikki on ihan hullusti. Jaksaako kukaan kattoo tälläst sekoboltsii kovin pitkään? Ku normaalii must ei saa tekemälläkään. Sen oon kokeillu niin mont kertaa. Tää elämä on yhtä heittelehtimistä. Ite et maha sille mitään. Elämä tekee mitä haluu ja sun täytyy vaan elää siinä sekametelisopas.