Sisko on riippuvainen piristä ja ties mitä muuta käyttää. Oltiin joskus parhaita ystäviä ja tehtiin kaikki yhdessä, nykyään en edes tunnista häntä enää. Ei ole oma itsensä, sellainen hymyilevä ja menevä tyyppi. Laihtunut todella paljon ja ainoa mikä häntä kiinnostaa on huumeet ja samankaltainen seura. Aina kun tavataan on vain sekaisin tai selittää miten on taas valvonut. Lupailee asioita mutta ei pidä kiinni niistä.
Harmittaa todella paljon ja vähän pelottaakin. Olen tiennyt hänen käytöstään toki jonkin aikaa, mutta ajattelin että se on vaihe mikä menee ohi. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa on alkanut pelottaa, että menetän hänet huumeille. En tiedä mitä tehdä. Olen yrittänyt ehdottaa että lähtisi kanssani esim. ulkoilemaan tai shoppailemaan, mutta hän keksii aina jonkun syyn miksei voi tai sitten sanoo vaan että katsotaan, muttei hänestä sen jälkeen kuulu enää mitään. Hän ottaa yhteyttä minuun vain kun tarvitsee jotakin, ennen soiteltiin lähes päivittäin. Joskus mietin sitäkin, että enkö itse ole ollut tarpeeksi läsnä tai hyvä sisko hänelle.
Myös vanhemmat on huolissaan. Harmittaa heidänkin puolestaan, koska heillä on ollut elämässään jo ihan tarpeeksi harmia. Tiedän että päihderiippuvuus on sairaus, mutta siskoni ei edes halua parantua. Täytyykö hänen oikeasti käydä ihan siellä pohjalla ennenkuin asia valkenee hänelle? Olen yrittänyt selittää ettei kaman käyttö ainakaan helpota hänen oloaan, mutta mikään mitä sanon ei auta. Turhauttaa, ärsyttää ja harmittaa, epätoivoinen ja yksinäinen olo. Hän on vasta 19-vuotias. Eihän tuo hyvää tee myöskään hänen aivoille tai sydämelle.
En tiedä mitä haen tällä tekstillä, mutta halusin vain johonkin avautua. Tuntuu kuin olisin jo osittain hänet menettänyt, ja se sattuu.
Hei Karo. Kirjoittaminen auttaa jos ei muuten niin saa sanottua sen mikä oikeasti pelottaa eikä sitä saa sanottua ääneen. Olen pahoillani tilanteestasi. Et ole yksin. Minulla saman ikäinen tytär kuin siskosi ja hänellä kaksi nuorempaa veljeä. Tyttäreni siis myös käyttäjä, kannabis ja bentsot käsittääkseni ongelman ydin. Tyttäreni veljistä vanhempi on ottanut hiukan etäisyyttä siskoonsa, varmasti suojellakseen itseään, koska tietää ettei mitään voi tehdä, jotta sisko lopettaisi. Varmasti pelkää myös mihin kaikki päättyy. Nuorempi vielä niin nuori, että ymmärtää siskolla olevan ongelma, mutta on vain iloinen kun siskonsa näkee.
Älä suotta mieti oma osuuttasi päihdeongelmaan, ei sitä ole. Kirjoittamasi perusteella olet hyvä sisko ja olette olleet tiiviisti yhteyksissä aiemmin. Olet olemassa nytkin ja siskosi tukena, se ei tarkoita että sinun tulisi heittäytyä mukaan siihen maailmaan. Siskosi tietää, että olet tukena, kun hetki muutokselle tulee. Niin meilläkin sisarukset ovat aina olleet läheisiä ja koko perhe kovin tiivis,silti kävi näin. Meillä geeneissä päihdeongelmaa ja hänellä henkinen pahoinvointi ajoi kokeilemaan ja ilmeisesti löytämään oman juttunsa, niin surullista. Pelko meilläkin läsnä kaiken aikaa, pelko aineista, kuolemasta, seurasta ja vielä siitäkin, että luottotiedot menneet ja häätö uhkaa, missä tytär sitten on? Mutta kaikki ollaan yritetty, ei voi kuin odottaa.
Koita jaksaa ja kirjoittele tänne kuulumisia. Pidä huoli omasta elämästä ja jaksamisesta, siten parhaiten autat siskoasi ja vanhempiasi.
Tirppana
Moi!
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon sinun aloitus tekstin. Mulla on nyt aivan sama tilanne käsillä. Pohjaa kohti sisko menossa kovaa kyytiä, mutta kaukana on vielä itse sen myöntämisestä. Ei hän ole enään se sama sisko, mikä hän oli joskus. Nykyään hän on narsistinen ja valehteleva ja hyvin epäluotettava, todella inhottava ihminen. Tämä alamaailmatyylinen puhe-ajattelu-käytösmalli on arkipäivää. Totuutta hän ei koskaan käytöstään ole kertonut, mutta jäljet kyynertaipeessa ja selitykset antavat osviittaa. Bentsot nyt ehkä pahimpana. Puhelut huolestuneilta kansalaisilta, kun epäillään ajokuntoa jne.
Mä oon ajatellut asian jo niin, että oon menettänyt mun siskon vaikka hän tällä pallolla tallustaakin vielä.
