Muutamia kuukausia olen täällä käynyt lukemassa taustalla hiljaa. Nyt on aika liittyä joukkoon kunnolla.
Taustaa. Opiskeluaikana (16-20v)vietin railakasta elämää. Viikonloput vietettiin yleensä baarissa. Jo silloin tietyn humalapisteen jälkeen homma meni ihan överiksi ja päädyin jatkoille milloin minnekin ja sitä ennen baarissa tuli tanssittua pöydillä ym.
Parikymppisestä vähensin juomista perhesyistä. Lähes 20 vuotta meni sitten sen jälkeen jopa juomatta pisaraakaan vuoden aikana, jopa alle viisi annosta vuodessa. Tuli tehtyä neljä lasta ja elämä oli ihan ok.
Kolmisen vuotta sitten erosin ja ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin mulla olikin omaa aikaa vuoroviikoin. Uuden puolison kanssa tavattiinkin baarissa ja siellä sitten melko usein tuli käytyäkin. Viikolla on otettu lähinna yksittäisiä annoksia.
Nyt on herännyt huoli omasta päihteenkäytöstä. Viimeksi toissapäivänä yökerhoon päädyttiin ja en muista illasta mitään. Olen pahoittanut puolisoni mielen päästelemällä suustani inhottavuuksia ja tanssimalla vieraiden kanssa.
Näinhän ei voi jatkua. Krapulatkin ovat nykyisin semmoisia että nukun 30 tuntia yhtä soittoa. Välttämättä ei edes ole paha olo tai päänsärky mutta uupumus/väsymys on tolkuton.
Mulle ei tee tiukkaa olla arkisin juomatta mutta viikonloppuisin alkaa bilemoodi kutkuttelemaan. Tämä “kylille lähtö” pitäisi saada estettyä. Ei ole kiva olla keski-ikäinen siideripissis, joka riekkuu baareissa ihan päättömän. Selvinpäin en baareissa kulje ollenkaan. Itse asiassa olen vähän erakko ja viihdyn hyvinkin omissa oloissani tai perheen kesken.
Myös puoliso juo. Jopa arkena jonkin verran. Hänellä kuitenkin tolkku pysyy päässä, eikä hän ikinä aiheuta mielipahaa toisille käyttäytymisellään.
Saas nähdä, miten tässä nyt lähtee sujumaan. Alkuviikko on yleensä vielä ihan ok aikaa kaikenmoisen morkkiksen takia, mutta jahka loppuviikko koittaa niin alkaa taas se “eihän tässä nyt niin huonosti asiat ole” “otetaan nätisti kotona muutama eikä lähetä minnekään” ja hurlumhei, taas ollaan kylillä.
Tiukka oli tämä vähäinenkin teksti tänne kirjoittaa Vähän pitää sulatella tätä julki tuloa
moikka Sima!
sydämellisesti tervetuloa porukoihin mukaan
otit tänne kirjautuessasi askeleen mikä saattaa muuttaa vakiintuneeksi käyneet tapasi ratkaisevasti, monelle on käynyt niin.
olen paljon vanhempi sinua mutta juuri noin se meni itsellänikin nuorempana. biletyskausi loppui jossakin vaiheessa kuin “luonnostaan” iän karttuessa MUTTA alkoholin ongelmakäyttö jatkuikin kotioloissa. näin on käynyt monella joten on hienoa että havahduit ajoissa.
ehdotukseni on että sun kannattaa tehdä selkeä tavoite. ja kun olet tehnyt tavoitteen, sitä pitää työstää.
lue jatkossakin paljon toisten tekstejä, ja vaikket koe samaistuvasti juuri heidän tapoihisi, niin aina jotain jää sinne takaraivoon mikä palvelee myös sun etua.
mulle on tärkeää (tai ainakin vähentämiseni alkutaipaleella) pitää ongelma mielessä aktiivisena ettei juuri tuo “eihän tässä mitään hätää ole”-miete ryhdy aivan kuninkaaksi. se käy niin helposti. kuten kirjoitat että jo loppuviikosta sitä jo unohtaa edellisen viikonlopun juomiskerran morkkiksineen, ja taas mennään.
tarkoitus ei ole varmastikaan sun kohdalla lopettaa “kylillä käymisen” kokonaan. kyllä sitä hauskaa saa ja pitääkin pitää. mieluiten tietty raittiina mutta jos kokonaan lopettaminen ei ole (ainakaan vielä) se mitä haluat tai, se tuntuu liian hurjalta tavoitteelta/päätökseltä, niin vähentäminenkin sen onnistuessa on jo tavattoman paljon.
entä jos sovit puolisosi kanssa tietyn määrän ennalta kuinka monta annosta “saat” juoda? ei tällaista sopimusta tarvitse tehdä haudanvakavana vaan pieni huumorikin on sallittua. kun se tietty annosmäärä on pulkassa, niin jatko sitten vissyllä.
tiedän, helppo sanoa mutta vaikeampi toteuttaa. mutta mikä ilo se on seuraavana aamuna kun toteat että pysyit tavoitteessasi.
se lisää myös motivaatiota, kokemus onnistumisesta. se on (puhun siis itsestäni) koko vähentämisen mahdollistaja.
alkoholin käytön vähentäminen on piiiiitkä prosessi.
mun kohdalla se alkoi niin, että aloin keräillä nollapäiviä.
alkuaikoina tavoitteeni oli se että viikolla ei pisaraakaan ja vain perjantaisin annoin itselleni lupalapun juoda.
sitten tein uuden tavoitteen, eli vain joka toinen perjantai jne.
sitten, joskus paljon myöhemmin, aivan hätkähdin kun perjantai ikään kuin vilahti ohi enkä ollut edes muistanut perjantain “merkitystä”. mutta voi veljet kuinka paljon takapakkejakin syntyi. ja kun niitä tuli, niin heti mars Plinkkiin kirjoittamaan, lukemaan toisten tekstejä ja muutenkin työstämään ongelmaani. luin paljon myös tietokirjallisuutta alkoholismista, mikä sopi mulle oikein hyvin enkä joutunut lukemaan niitä ahdistus edellä vaan halusin mielelläni hankkia tietoa lisää ja lisää.
tee siis tavoite. se, millainen se on, on aina varsin henkilökohtaista. kuten täällä todetaan usein, kaikki me olemme erilaisia vaikka ongelma onkin yhteinen. mikä sopii yhdelle mikä toiselle.
ja ennen kaikkea pysy linjoilla ja kirjoita lisää!
Tavoitteeni nyt on, että baareista pysyn pois. En viihdy niissä selvinpäin ja mielelläni tapaan ystäväni vaikka koirapuistossa kuin kuppilassa.
Täysin tipaton ei ole realistinen, mutta semmoinen 1-3 kotona kerran pari kuussa voisi olla ok. Ei viikonloppuisin tai lomilla, koska tästä seuraa sitten se “käydään yksillä”. Ihan arkena. Mutta ei niin että vaikuttaa sitten nukkumiseen ja seuraavan päivän töiden tekoon.
Tuo älytön nukkuminen krapulassa on pelottanut. Perjantain ulkoilujen jälkeen nukun koko lauauntain ja herään sunnuntaina syömään. Ei siinä keho ja mieli paljoa ehdi viikon työrupeamasta toipua.
Kaivoin kirjahyllystäni self helppiä, lueskelemalla ja syitäni analysoimalla vähän eteenpäin pääsen.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille! (onko keskiviikko? olen nimittäin lomaviikolla ja päivät ovat vähän sekaisin… )
Hienoa Sima, että löysit tiesi tänne; tervetuloa! Varmasti onnistut tavoitteessasi, olethan ennenkin osannut elää ja iloita olemisesta ilman alkoholia. Pystyt siihen jälleen.
Hei Sima ja tervetuloa porukkaan mukaan!
Kyllä mä muistan itsekin kuinka kamalalta se oli kirjoittaa eka teksti tänne ja joskus vieläkin tuntuu, että voi hitsi mihin hommaan mä lähinkään mukaan välillä on ollut kuoppia ja ylämäkiä matkalla, mutta järkevämpää enkä parempaa asiaa olisi voinut tehdä kun lähteä taipaleelle plinkin kanssa. En halua edes ajatella miten asiat olisi nyt jos en olisi herännyt.
Sylvia tuossa aika hyvin asioista kirjoittaakin ja kun olet taustalla lukenut näitä meidän juttuja niin aika paljon tiedätkin jo.
Välillä jankataan samaa asiaa kymmeneen kertaan vaan ei se haittaa. Joku kirjoittelee silloin tällöin ja sekin on ok. Joku ei kirjoita ollenkaan ja sekin on hyvä juttu jos kuitenkin lukee näitä.
Sama ongelma kaikilla, mutta erilaisia ollaan.
Mä aloitin tipattomalla tammikuulla tän pari vuotta sitten. Välillä olin kuukausia poiskin täältä, mutta palasin takasin.
Mun tavoite on ettei joka vapaalla saa juoda. Teen kolmivuorotyötä ja mun ongelma oli se, että kannoin viinipönttöjä kotiin ja elin elämää tuijottaen kalenteria sillä silmällä. Viinipönttöjä en enää kanna kotiin, mutta kalenteria voin kyllä sillä silmällä vieläkin välillä tuijotella
Voiko sanoa, että ilahdun aina kun uusia tulee mukaan?! en ilahdu ongelmasta vaan siitä, että jos/kun joku täältä löytäis sen avun!
Täällä on monta jotka on avun löytänyt ja samalla on löytynyt virtuaalikavereita
Nyt on torstai ja yleensä loppuviikko on ollut pahenevaa vaihetta. Nyt ei ajatuskaan käy mielessä. Hyvä näin.
Itse tunnistan myös tuon kalenterin katsomisen. Yhdessä vaiheessa ajattelin, että jos tekisin osa-aikatyötä, niin yhdellä kokonaisella vapaalla mieluummin kuin 6 h/päivä. Se mahdollistaisi taas yhden juomaillan. Ja lasten vuoroviikkohoidossa (viikko/viikko isällään) vaihto olisi parempi lauantaina niin ehtisi joka viikko kupille. Todellakin elämä pyöri siiderin ympärillä.
Jatkan aamukahvini juomista, hyvää torstaita kaikille!
Facebook jakoi muiston 10 vuoden takaa: Minä, monivuotinen absolutisti, juopottelen taas. Eilen ostin yhden siiderin ja äsken muistin avata sen. Tää on jo kolmas kerta tälle vuotta kun naukkailen. Edellinen pullo, tais olla golden käppiä, tuli kyllä kaadettua maahan kun pojalle piti antaa palautustölkki. Hyvä että tuo Face jakaa noita muistoja. Ihan konkretiaa, että todellakin on ollut aikoja, jolloin siideriongelmaa ei ole ollut!
Äsken Lidlissä oli vähän hankalaa. Näitä loppuviikon vinkeitä. Oltiin limppariosastolla ja käveltiin siiderien ohi kassoille niin tuli olo että, josko yhden ostaisi. Onneksi mies käveli vain reippaasti eteenpäin, enkä kehdannut asiasta mainita.
Ostin Saskian mansikka-raparperi “vissyä” . Sitä kilistelen illan
Ps. on mulla aikomus vierailla muidenkin ketjuissa kommentoimassa, menee vain hetki että kotiudun tänne
Vähän pitää sulatella tätä julki tuloa 
