Siirretty viesti sopivammalle alueelle. Tervetuloa keskusteluun @Foam90 
- moderaattori
En käytä itse päihteitä. tosin reseptilääkkeitä mitkä luokitellaan päihteiksi. Minulla tasan yksi ystävä joka ei käytä. Kaikki muut käyttävät enemmän tai vähemmän huumeita, ja jos ei huumeita niin litrakaupalla alkoholia. On todella raskasta aina tavalla ttai toisella päätyä moiseen ympäristöön. Ja vaikka osa käyttäjistä on mun hyviä ystäviä niin mielenterveyteni ei vaan kestä kuin ei pahemmin muusta puhu kuin huumeista.Tarttisin vertaistukea tai apua? Tunnen jopa itsseni käyttäjäksi kuin surannut/kuunnellut heidän juttjuja toista vuosikymmentä. Kiitos etukäteen.
Ei kait tuossa muu auta, kuin ottaa etäisyyttä näihin ystäviin, jos et tyystin halua katkoa välejä. Ei tuo jälkimmäinenkään välttämättä huono vaihtoehto ole, jos et “saa” näistä ystävyyssuhteista muuta, kuin mielenterveyden järkkymisen. Ystävyyssuhteiden pitäisi olla voimavara ja iloinen asia, ei jatkuva rasite. Onneksi sinulla on tuo yksi päihteetön ystävä. Keskity enemmän hänen seuraansa. Aikuisiällä(En tosin tiedä minkä ikäinen olet) uusien ystävyyssuhteiden solmiminen ei välttämättä ole helppoa, mutta kannattaa silti olla avoimin mielin, kun ihmisten parissa liikkuu ja antaa mahdollisuus ihmisille, jotka ovat jostakin ihan muusta maailmasta, kuin sieltä päihdemaailmasta.
Kokopäivätoiminen nisti tai juoppo voi toki olla tosi hyvä tyyppi, mutta itse entisenä nistinä tiedän, miten raskasta ja turhauttavaa se on, kun jengi on siinä pisteessä, että kerta kaikkiaan MISTÄÄN MUUSTA ei osata puhua, kuin vetämisestä ja siihen liittyvästä alakulttuurista. Minua kuitenkin aina kiinnostivat enemmän tai vähemmän muutkin asiat. Onneksi mulla oli aina muitakin kavereita, kuin se veturiporukka. Nyt kun en ole käyttänyt huumeita enää kymmeneen vuoteen, ei hirveästi kiinnosta näiden vanhojen käyttäjäkavereiden seura. Ihan mukavia ihmisiä monet heistä, eikä mulla ole mitään syytä heitä erityisesti dissata(Tietysti sielläkin tapauksia, joiden kanssa ihan syystä välit poikki, mutta ne ovat asia erikseen). En juokse karkuun, jos vastaan tulevat. Ihan hyvässä hengessä voidaan jutella vaikka pidempikin tovi, jos aikaa on, mutta siis mitenkään tarkoituksella en hakeudu seuraansa, koska mitäpä minä siitä saisin, että loputtomiin ihmettelen vieressä vetämistä ja kuuntelen juttuja siitä.
Aiheellista pohtia sitä, miksi olet tuossa tilanteessa ja miten vastaisuudessa välttäisit päihdeongelmaisten seuraan päätymisen. En hirveästi tykkää lätkiä mitään läheisriippuvuusdiagnooseja, mutta jotakin problematiikkaahan tuossa on taustalla, että näiden ihmisten seurasta jatkuvasti itsesi löydät. Toki niin sanotusti viisaskin voi mennä vipuun ja päätyä huonoon ihmissuhteeseen, mutta jos mitään ongelmaa ei ole, nostaa kytkintä, kun ongelmia ilmaantuu ja viisastuu kokemuksestaan vastaisuuden varalle. Nämä “miks mulle aina käy näin” -ihmissuhteet ovat lopulta ihan itse aiheutettu tilanne, ts. jokin niissä tavalla tai toisella ongelmaisissa ihmisissä ja toimimattomissa ihmissuhteissa vetää puoleensa. Sitä en tiedä, kuinka helppoa kenellekin on tehdä korjausliikkeitä tuossa asiassa, mutta itse ne kuitenkin on tehtävä ja siksi tosiaan kannattaa miettiä, mitä sen taustalla on, että näihin ihmissuhteisiin jatkuvasti päätyy/hakeutuu.
Tsemppiä.
Olen 36vuotias. Kyllä olen yrittänyt löytää päihteetöntä seuraa vähän kaikkialta. Minulla itsee mt-ongelmia, niin voi olla side päihdekäyttäjiin. Käyn paikoissa ja olen aktiivinen. Varhaiseläkkeellä määräaikaisesti. Ja yhdessä paikassa missä käyn “pakosta“ päivittäin niin tulee niitä vastaan. Mutta puhtaalla omatunnolla voin sanoa että tosiaan yritän.
Hei. Varmasti ahdistaa jos seurana on lähinnä sekoilevia ihmisiä. Kyllä sen kuuluukin ahdistaa. Sanotaanhan että seura tekee kaltaisekseen. Entä jos alat etsiä turvallista, tervehenkistä seuraa? Ainakin pääkaupunkiseudulla on paljon ilmaisia, “kolmannen sektorin palveluita” joiden tarkoitus on tarjota apua, ongelmien ennaltaehkäisyä, vertaistukea, tervettä toimintaa, ym. Sopii moneen eri oirekuvaan/yksinäisyyteen tai sit vaikka ei olisikaan oireilua. Kirkot/seurakunnat, niissä on kaikkea toimintaa missä voi tutustua erilaisiin ihmisiin. Asukastalot, mielenterveys yhdistykset….paljon on.
Et voi kuitenkaan muuttaa ystäviäsi, etkä halua heidän muuttavan sua, väärään suuntaan…päihteiden käyttö on todella hyvä syy lähteä pois porukoista…ei se tarkoita välien katkaisua, vaan että jää pois haitallisesta ilmapiiristä, mutta samalla(NIIN HALUTESSAAN) on yhä olemassa jos toinen(oikea ystävä) kokee halua asialliseen kanssakäymiseen(=mutta ei sekoiluseuraksi). Muista oma hyvinvointisi. Kyllä seuraa on maailmassa.