Sielut ovat sidottu auringokunnan henkiseen prinsiippiin, Aurinkojumalaan (paremman termin puuttuessa), joka (otto)lapsia kaikki maan päällä puuhastelevat sielut ovat. Sielut taasen rakentavat maallisesta materiasta itselleen sopivia kulkupelejä, joilla toteutetaan Aurinkojumalan suunnitelmaa maan päällä. Vastauksena kysymykseen, sielut pysyvät paikoillaan, eivätkä liidä minnekkään. Ihmisen tomu kuoleman jälkeen sitävastoin saattaa liitää ties minne tällä maapallolla.
^Hienoa! Silmiä tosin hieman häikäisee, kumma juttu :mrgreen:
jaa-a, mikäköhän hahmo se Kannel on? Haluatko varmasti vastauksen, vai pidetäänkö jännityksessä? 
^ Kuvaan on kätketty vihje, tietenkin… Mukavia meditointihetkiä aiheen parissa!
Kannatan tällä kertaa jännityslinjaa ja kiitos vinkistä :mrgreen:
Kun ihmisen ajattelu pysähtyy ja se mielen luoma kuva “minästä” siirtyy sivuun eli ihmisessä oleva ego, niin minkä äärellä ollaan silloin?
Olen pari kertaa kokenut tämmöisen pysähtyneisyyden tilan ja ne ovat olleet aika voimakkaita kokemuksia. Luulen että jotkut psykedeeliset aineet kuten meditaatiokin ovat välineitä tähän samaan tilaan pääsemiseen.
Harmi kuitenkin että tämmöistä keskustelua on niin vaikeaa missään käydä että se ei mene saman tien jonkin sortin kiihkoiluksi. Harmi on myös se että nämä asiat yhdistetään pääsääntöisesti uskonnollisuuteen. Liikutaanko tässä sitten jotenkin niin aroilla alueilla että asiat tarvii heti ottaa henkilökohtaisesti?
Mä en ymmärrä mitä on meditaatio?
Kuvaamaasi tilaan olen kyllä päässyt muutamia kertoja. Nämä ovat olleet kokemuksia, joissa aika ja kaikki muu menettää merkityksensä eikä ajattelua ole ollenkaan. Tällaisiin tiloihin olen päässyt luonnon helmassa. Esimerkiksi kelluessani keskellä järveä ja katsellessani taivasta.
DXM (a la Resilar) toimii mulla aika hyvin korkeampien henkisten tilojen saavuttamiseen ja ylläpitämiseen. Sen mekanismit tosin ovat aikalailla erilaisia kuin klassisilla psykedeeleillä. DXM auttaa puhdistamaan tietoisuutta ja fokusoimaan intention kohti omaa sielua, jolloin sielu tulee puoliväliin aivoissa sijaitsevaa fyysistä tietoisuutta. Siellä sitten koetaan syviä rauhan hetkiä kun ylinen ja alinen maailma kohtaa puolivälissä neutraalissa tilassa.
Parasta dexmissä on se että aivosolut ja hermosto pysyvät virittäytyneenä kohti korkeuksia enemmän kuin ennen meditaatiosession aloittamista. Useimmat päihteet, erityisesti etanoli, tuppaavat käytön jälkeen alivirttämään nuppia, jolloin jatkuva käyttö vie vain alaspäin. Dexmillä jatkuva käyttö näyttää vievä ylöspäin.
Mitenkäs muiden psykedeelien kanssa, onko tullut henkisiä ulottuvuuksia vastaan?
Huh mikä kuva. Meinasi taju lähteä.
Meditaatio on väline joka sallii ihmisessä syntyvän juuri tuon tilan josta sinäkin puhut? Täydellinen läsnäolon tila?
^ Tuijottakaa kuvan keskipistettä hetkonen…
KAIKKI on mahdollista… jos USKALTAA OTTAA RISKIN…
Mitäpä arvon lukijat ovat aina HALUNNEET mutta
eivät ole koskaan uskaltaneet TOIVOA…? 
^ Ylläoleva rimpsu sisälsi velhon LOITSUN…
hähää… liian myöhäistä… luitte sen jo! 
Hauskaa loppuelämää… 
On pieniä hetkiä jolloin on kokenu ns. täydellisen rauhan ja yhteenkuuluvuuden tunteen maailman kanssa ja nähny elämän toisenlaisten lasien läpi. Onko se ollu meditaation harjottamisen aikaansaannos vai vaan samalla hetkelle osunu oikea aika, paikka ja aivotoiminta, vai vippaako päästä, en tiedä. (köh köh, sienet) Mutta jos nyt siis puhutaan ihan selvinpäin koetuista asioista niin upeita hetkiä kuitenkin. Vaikee kuvitella et ittesäkaltane luupää sellasta vois ees kokee.
Luin juuri noista sienistä kun poika niistä alkoi kertoilla;niitähän kuitenkin oli onnistuneesti käytetty lievittämään esim.kuolemanpelkoa kuolemansairaille,että oikein annosteltuna…
En jokaisen päihteen kohalla näin sanois mutta sienet, sopivassa määrin, oikeista syistä ja tietosena riskeistä niin voivat antaa jotain hyvää itselle. Välillä kauheen vaikea kertoa omista suhtautumisista mihinkään päihteisiin kun ei kaikkia halua täysin tuomita muttei toisaalta antaa sellastakaan kuvaa että ihannoisi.
Psykiatrinen erikoislääkärini on ollut mukana Norjassa pilottitutkimuksissa joissa kyseiset taikasienet toimivat kuolemansairaille/muille traumapotilaille turvatuissa terapiaolosuhteissa niin hyvin, ettei lekurit meinaa uskoa omia silmiään!
Ylöspäin!
No mut meillä jokaisella on joku salainen kemikaali piilotettuna tähän maailmaan ja kun me se löydetään me saadaan vapautettua itsemme ja loihdittua itsemme seuraavalle levelille! Joillakin sienet, joillakin kukat, joillakin dexmit… Sehän ois liian helppoo jos jengi vaan matkis niitä jotka pääsee jatkoon, eihän se peli NIIN voi toimia…
Jokaisella on se oma JUTTU mikä pitää keksiä ennenkuin pääsee seuraavalle levelille… sen takii kukaan muu ei pääse jatkoon dexmiä kittaamalla kuin mä, koska mä oon dexmimies ja Valkoinen Velho… Kanteleesta en tiedä mutta aika spesiaalikeissiltä hää kyl mun silmään vaikuttaa… Ehkä kokenein pelaaja Päihdelinkki-RPG:ssä heti mun jälkeen… 
^ Oisko tää Kannel, oisko oisko…?
Epäilen todella suuresti mutta jos asia tosiaan olisi näin niin kannattaisi varmaan ostaa sen dextrometorfaanin nauttimiseen pikaisesti tälläinen pätevä matekuppi. Se jos mikä olisi kunnon jeditouhua :mrgreen:
No, enpä tarvitse kuppia enkä ressua enää… Etenin seuraavalle tasolle.
Tämähän on hyvä aihe. Mainostanpas täälläkin näitä kuolemanrajakokemuksia joita omassa ketjussa oon jo käsitellyt monta kertaa. Tuovat tähän sielukysymykseen uutta potkua. 
Sielullahan voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita. Kun itse puhun sielunelämästä tarkoitan yleensä vain henkisiä ominaisuuksia kuten sitä miten ihminen ajattelee, tuntee ja mitä hän luo ym. Mutta kysymys onko ihmisellä ruumiillisuuden ulkopuolella tietoisuutta on kyllä mielenkiintoinen.
Itselläni on aika tuore kokemus läheisen kuolemasta ja se oli kyllä minulle tosi spirituaalinen kokemus. Sain jopa kameraani kuvan haudalta jossa on jotain toooosi mielenkiintoista. Vihjeitä rinnakkaistodellisuudesta. Sain aika monta muutakin vihjettä. Olen aika varma että joku oli tarkkailemassa omia hautajaisiaan läsnä paikanpäällä. Erikoista oli myös se miten vielä pari päivää hautajaisten jälkeen tuntui kuin hän olisi ollut paikanpäällä. Mutta sitten tuli se päivä kun tuli sellainen tietoisuuden tunne että nyt hän ei ole enää täällä. Kuoleman läheisyys saa aikaan monissa ihmisissä todellakin kaikenlaisia outoja kokemuksia kuten Mainettaan parempikin kertoi. Ehkä syntymän ja kuoleman hetket ovat niitä aukkoja tämän ajan pinnassa joiden hetkillä ihminen on yhteydessä jonnekin sielulaariin josta sielut tulevat ja lähtevät aikajanaan. Niillä hetkillä voi saada erityisesti niitä tietoisuuden kokemuksia siitä että aika ja fyysinen elämä ei ole kaikki mitä on vaan että elämä on jotain paljon suurempaa. Kuten olikohan se Tommy Hellsten joka kuvaili kuolemaa ja syntymää noin. 
Tällaisten kokemusten todenperäisyyttä ei myöskään yleensä ole tarvetta todistella kenellekään koska ne ovat niin henkilökohtaisia omia kokemuksia. Tämän vuoksi sillä ei tällaisia kokemuksia omaaville ole merkitystä vaikka joku kyyninen ylikasvanut kurahousumaakari metsän reunasta haluaisi mitätöidä niiden todenperäisyyden vain periaatteen vuoksi.
Eniwei tässä on tooosi mielenkiintoisia juttuja ihmisistä joilla on kuolemanrajakokemuksia. Erityisesti Anita Moorjanin kokemukseen liittyvä ilmeisesti ihan faktuaalisesti dokumentoitu hämmästyttävä paraneminen terminaalivaiheen syövästä vain neljässä päivässä nde- kokemuksen jälkeen on hieno. Neurokirurgi Eben Alexanderin kokemus on myös hieno koska hän oli ammattinsa puolesta asiantuntija siinä mitä tietoisuus on lääketieteen näkökulmasta. Tietoisuuden piti sijaita aivojen etulohkon cortexissa vai missä :mrgreen: mutta ei se sitten ilmeisesti sijaitsekaan siellä. Nde kokemusten lisäksi mielenkiintoisia ovat ns. shared death experiencet.
youtube.com/channel/UCkMhHJ … DjUxozPnQA
We are spiritual beings having a physical experience.
Olen itse muutaman kerran kokenut sanoisimmeko lievästi omituisen ruumiistairtautumiskokemuksen, johon päihteillä ei ole osaa eikä arpaa. Näissä kokemuksissa yhtenäistä on se, että ruumis tai tarkemmin ottaen pää, on ollut vankila, johon tajunta on ollut sidottu sisäisesti. Eli olen käsittänyt olevani tajunta/joukko ajatuksia kahlittuna aivoihin/mielen vankilaan. Näitä tuntemuksia ei tule usein ja erittäin harvoin päihtyneenä mind you, mutta silloin kun ne tulevat… woah. Se tunne, että on softana vangittuna omaan kalloonsa… wau. Erittäin, erittäin vaikea selittää. En siis edes sen tarkemmin yritä, mutta luulen, että täältä löytyy muutama, joka tietää täsmälleen, mitä tarkoitan.