11 päivää ollut selvinpäin. Pisin aika sitten syksyn kun olin useamman kuukauden selvinpäin eikä edes tehnyt mieli alkoholia pariin kuukauteen.
Nyt tuntuu tämä 11 päivää olevan aika maaginen raja. Viimeistään sitten lähden juomaan.
Millähän ihmeellä tästä pääsee yli? Juomahimot hiipivät jo mieleeni. Päivällä herkuttelin jo ajatuksella kaljasta. Pää todella sekaisin ollut.
Ajatellut liian syvällisiä juttuja ja taas pelottaa huluksi tuleminen. Niitä juttja on vaikea edes selittää kenellekään. Sellaisia juoppohullun juttuja 
Psykiatriaa, filosofiaa ja uskontoa sekoitettuna vanhoihin muistoihin. Ja häpeällisiä asioita palautuu mieleeni. Lamaantuneena saatan selata jotain nettiä 14h sohvalla…
Tuntuu kuin joku voima vetäisi baariin missä on muita kaltaisiani. Löytäisinpä taas sen vastavoiman minkä olen jostain syystä kadottanut.
No jos jotain hyvää niin nyt juuri tällä hetkellä se juomahimo on poissa. Palasin taas järkiini. Mutta se järki ei yleensä tässä päässä kauaa pysy.
Käyn klinikalla huomenna ja katsotaan sitten sen jälkeen taas onko järkeä päässä vai ei.
Aamuisin ei ikinä tee alkoholia mieli mutta joku asia sen mieliteon päässä sytyttää.
Puu-Ukko kirjoitti
Uskon, että tänne kirjoittaminen on yksi keino, ja sen toteuttaminenhan käy melkein milloin tahansa, niin kuin yöllä kahden aikoihin. Toinen keino on puhelimen käyttö eli avoin keskustelu alkoholismia ymmärtävän ihmisen kanssa.
Kaltaisiasi, mutta juomisen lopettaneita kokoontuu raittiuden merkeissä lähes jokaisella paikkakunnalla. Sieltä on mahdollisuus löytää voima toipumisen tielle. Mukaan pääsee, jokainen kenellä on halu lopettaa juomisensa. Se on kuitenkin sinusta kiinni.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kyllä. Hyvä vaihtoehto ei varmaankaan ole pyöritellä asiaa vain yksinään päässään, koska kun juomis-ajatusta on pyöritellyt yksin päässään tarpeeksi kauan, päätyy helposti juomaan.
Parempia vaihtoehtoja on tehdä jotain muuta mikä vie ajatukset pois alkoholista, tai sitten käsitellä alkoholiongelmaa muiden ihmisten kanssa, oli ne sitten vertaisia tai klinikan ammattilaisia.
Jos klinikan työntekijä ottaa puheeksi mahdollisuuden johonkin kuntoutukseen, joko avohoitona jossa käydään päivittäin tai sitten ihan laitoksessa, sitä kannattaa harkita vakavasti. Hoitoja ei toki tyrkytetä väkisin, vaan pikemminkin niihin voi joskus olla vaikea päästä, joten mahdollisuus niihin on aina etu.
Saanko kysyä, missä päin Suomea käyt klinikalla? Kysyn ihan vaan siksi, että itse tunnen aika hyvin pääkaupunkiseudun klinikoita ja päihdepalveluita.
Pääkaupunkiseudulla asun. Juteltiin työntekijän kanssa ja hän nyt suositteli että tekisin tällä kertaa niin kuin he suosittelevat. Ei tule mitään hoidoista jos kuuntelen sieltä täältä ristiriitaisia neuvoja ja ohjeita. Mahdotonta erottaa mikä on hyvää tietoa ja mikä huonoa.
Ammattilaisilla sentään on vaitiolovelvollisuus.
Masennuslääkekin olisi tarkoitus taas aloittaa vaikka moni viisaampi onkin neuvonut ettei kannattaisi syödä. Monta kuuria syönyt elämäni aikana ja lopettanut sitten lääkkeet kun olo on jo jonkin aikaa ollut parempi.
Mielelläni olisin aivan puhdas kaikista myrkyistä mutta vainoharhat ja muut ajatukset menevät aivan mahdottomiksi. Kyllähän lääkkeet tasoittavat tätä kaksisuuntaista mielialaa mihin on diagnoosikin.
Maniasta kyllä tykkään. Ei edes tarvitse alkoholia. Shoppailee, pelaa ja ryntäilee paikasta toiseen. Energiaa riittää pari viikkoa vaikka mihin 4h unilla ja sitten se loppuu ja makaan sohvalla pari viikkoa enkä jaksa edes peseytyä.
Yksinäisyys ja tekemisen puute tässä tietysti vaivaa. Ryhmissä en halua käydä koska keskimäärin tulen aina ryhmissä ahdistuneemmaksi. Ei se ryhmien vika ole vaan päässäni on vika, mutta minkäs teet. Kirjaimellisesti 1000 palaveria kokeiltu ja en vieläkään pysyvästi raitistunut. Pakko yrittää jotain uutta.
Äärimmäisen fiksu idea puu-ukko!
