Meneekö muilla rahaa liikaa shoppailuun?? Mä en täs kuus saanu maksettua vuokraa tai sähköä, avokki joutu maksamaan. En ollut paljoa rahaa saanutkaan, mut… kaupungille ku menee ja massia on mukana ni kyl sitä jotenkin ansaitsee joko vaatteita, kenkiä, meikkejä tai sit jotain askarteluun/maalaamiseen tarvittavia tuotteita. Jotenkin välillä tulee jopa hamstrattua useampia hiusvärejä tai apteekin/kampaamon ihonhoito/hiustenhoito-tuotteita useamman kk:den varaston verran…
Mul asiaan ehdottomast vaikuttaa et oon työtön, joten en koe et käteen jäis mitään muuta ku laskuja. Oon ollu riippuvainen useammasta asiasta, alkoholi, huumeet, tupakka, näpistely ja varmasti muiden hyväksyntä, sit syömishäiriöt, viiltelyt jne. Eli perus-addikti vaa luonteeltaan. Myös se, et jotenkin on palkittava itsensä siitä, et elää nykyään näin kunnollisest entiseen verrattuna ja koska syöminen ei lihomisen takia käy; shoppailu on parempi. Tietenkin sitä tuntee itsensä myös naisellisemmaks ja kauniimmaks jos on paljon nättejä vaatteita ja meikkejä…
Mul ei onneks oo karan tää asia täysin käsistä. Se, miks koen tän riippuvuudeks, on se; kuinka mä suorastaan rohmuan kaiken kaupasta ja myyjätkin kyllä sen huomaa… Ihan ku en omistais yhtää mitää ku kauppaan pääsen. Ja sit kotona tekis miel palauttaa lähes kaikki takasin kauppaan, koska ei edes muista mitä kaikkea tuli ostettua!!
Mut mä kokeilen et ensinnäkin vuokra otetaan suoraan pois “tuloista”. Pankkikortin vois antaa miehelle tai sit jättää kotiin. Oon välillä tehny niin, et nostan vaikka 60€ ja sen on riitettävä koko päiväks. Nykyää vaa en enää edes ajattele laskuja ku tiedän et joku lainaa kuitenkin. Yleensä oonki saanu kaikki hoidettua, kerran siirsin vuokraa kk:den ja maksoin 2 vuokraa seuraavassa kuussa.
Mä kyl ostan nyt kaikki lahjat ku rahaa tulee ja sit en osta kyllä ennen aleja mitään suurempaa. Kahvilla jos pari kertaa viikossa käy, ni se saa riittää. Katsoo sit vuoden alussa et mitä tekee ja milla rahalla! Nyt oon siis korvaushoidossa ja en oo muutamaa vuotee joitain lyhyempiä tapauksia lukuunottamatta oireillu syömiselläkää; näpistely oli ihan y-aste-ikäisenä ja viiltelykin jäänyt, eli ilm. tää on vaa korvaavaa toimintaa noille muille… Kellään muulla samankaltaista ongelmaa??
Ennen mulla oli sama ongelma. Mut sit jossain vaiheessa rupesin ajattelemaan, mitä TODELLA tarvitsen. Ja että “Jos en osta tätä, mihin muuhun sen rahan voisikaan käyttää…” Nykyään ajattelen lähes koko ajan niin, että jos en tarvitse välttämättä, en osta. Kiusallista ja hankalaa sekin, mutta silti pienempi paha…
Mä tänään romahdin,iski todellisuus karulla tavalla,tajusin yhtäkkiä että oon ostoholisti,oon ostellu joululahjoja viimeksi tänään,nuista joululahjoista tuli mulle jonkinlainen missio,mun oli pakko ostaa ja miettiä pääpuhki mitä ostan sille ja sille,luulin että jos alotan ostamisen tässäkuussa,eli viimekuussa,säästämme joulukuussa rahaa,ku ei pidä ostella lahjoja,mutta en pystynyt lopettamaan ostelua,siitä tuli mulle pakkomielle,jos menin ruokaa ostamaan,löyty sieltä kuitenki jotain tavaraakin lahjaksi,ja siitä en tietenkään miehelleni kertonut.Perus addikti minäkin olen,huumeet,tupakki,näpistely,alkoholi,ja nyt ostelu,huumeiden osalta olen korvaushoidossa,ollut jo yli 2 vuotta,tilalle tuli tietenki joku pahe,kun käyttö ja muut loppui,tilalle tuli tämä ostelu,ennen joulua oli vaatteet,joita ostin,ei kalliita mutta niitä on nyt nurkat täynä,ja meikit sun muut,innostuin kukkiin,viikossa meillä oli kämppä täynä kukkia,ja vieläkin käyn niitä ostamassa,viimeksi toissapäivänä.Nyt kun romahdin ja kyynelsilmin miehelleni kerroin kuinka kauhea häpeän tunne sitä tulee kun miettii mitä on ostanut,ei sitä tunnetta voi sanoin oikeen kuvailla,tuntu että haluaa vajota maanalle,ostelusta tulee henkinen krapula ja häpeä,olen anopillekkin ostellut vaikka mitä joululahjaksi ja hän kävi tänään ja sanoi ettei tarvitse paljon mitään,iski häpeä kun olen hänelle niin paljon tavaraa ostellut,ja itseä kohtaan hirveä syyllisyydentunne.Mieheni onneksi ymmärsi tämän asian ja sanoi että on kyllä huomannut että ostelen paljon,nytkin olenm"hänen"rahojaan käyttänyt .Jonku tukiryhmän tarvitsen,niin jos joku tietää sellaisesta,voisiko ilmoittaa ystävällisesti? Masentunut olen muutenki ja tämä ostoholismi pahentaa vain masennustani ja itsetuhoisuuttani.3kertaa olen kuoleman porteilla käynyt kun olen lääkkeiden yliannostuksen ottanut,en halua että se toistuu enää 4:ttä kertaa josta tuskin tulisin selviämään.
Tulee kyllä niin mieleen tyttöystäväni. Nuoruudessa samanlaisia ongelmia kuin sinulla. Hänen on vaan pakko saada uusia vaatteita, kenkiä yms. ylitarpeiden. sitten kun tulee laskujen maksujen aika hän pähkäilee että miten saa maksettua kun on taas tullut törsäiltyä yli varojensa. ja luonnollisesti joudun auttamaan sitten häntä
Mul meni näin. Ennen pistin vähät rahat meneen todella nopeesti tavaraan ja vaatteisiin (liiallinen liikunta, xanor-riippuvuus, itsetuhoisuus, viiltely ja alkoholi oli mukana ja) täyttääkseni jotain sisäistä tyhjyyttä. Tulin kotiin ja olin n. 5 sekuntia onnellinen. Yli 4v sit luovuin töllöstä. Oon sitä mieltä, et mainokset ruokkii tätä ongelmaa. Millon mitäkin vempainta, ihmeitätekevää rasvapurnukkaa ja tavaraa tarjotaan ratkaisuks. Mihin? Elämän sattumanvaraisuuteen, vanhuuden ja kuolemanpelkoon. Hallitse ostamal elämääsi… Ovessani on mainoskielto. Kun meen kaupungil, otan aika paljon kuvia. Teen siitä, mitä mul tuputetaan, kohteen. Toki sitä tarviikin monenmoista,mut ei kaikkea, mitä on tyrkyllä. Mä piirrän, maalaan, teen kollaaseja. Saan matskua myös roskalavoilta, lehtiroskiksista, maasta… Mä en k e s t ä, jos mua manipuloidaan… Mut tämä siis m u n stoori.
Opiskelen elokuva-alaa Tampereen ammattikorkeakoulussa ja olen tekemässä kahden opiskelijatoverini kanssa 3-minuutista dokumenttia ostoriippuvuudesta dokumenttikurssillemme.
Dokumenttia varten haluaisimme haastatella muutamaa ostoriippuuvuudesta kärsivää tai kärsinyttä henkilöä. Dokumenttimme ottaa kantaa siihen, miten helppo ihmisten on ajautua ongelmiin yhteiskunnassa tulevien ristiriitaisten kulutusviestien paineessa, kun trendien seuraamisesta on tullut yhä tärkeämpi osa identiteetin rakentamista. Dokumentilla haluamme kertoa tarinan shoppailuriippuvuudesta ja siitä, miten se vaikuttaa ihmisen koko elämään aiheuttaen valtavaa ahdistusta, vaikka shoppailun alkuperäinen tarkoitus oli mielihyvän saaminen.
Dokumentissa ei tule näkymään haastateltavan kasvoja, oikeaa nimeä, asuinpaikkakuntaa yms. muita tietoja, joista henkilön voisi mahdollisesti tunnistaa.
Toivottavasti joku rohkea haluaa kertoa meille oman tarinansa ja auttaa samalla muita!
Dokumenttia varten haluaisimme haastatella muutamaa ostoriippuuvuudesta kärsivää tai kärsinyttä henkilöä. Dokumenttimme ottaa kantaa siihen, miten helppo ihmisten on ajautua ongelmiin yhteiskunnassa tulevien ristiriitaisten kulutusviestien paineessa, kun trendien seuraamisesta on tullut yhä tärkeämpi osa identiteetin rakentamista. Dokumentilla haluamme kertoa tarinan shoppailuriippuvuudesta ja siitä, miten se vaikuttaa ihmisen koko elämään aiheuttaen valtavaa ahdistusta, vaikka shoppailun alkuperäinen tarkoitus oli mielihyvän saaminen.
Joo, olenhan minä sellainen. Jotenkin koen shoppailun olevan mielekkäin riippuvuuteni , jos sitä sellaiseksi voisi ajatella. Siitä sentään jää jotain itselle. Eri asia on, tarvitsenko kaikkea, mitä ostan. Muista riippuvuuksistani (liikasyöminen, amfetamiini, stilkkarit, tupakka). Kofeiini ei ole listassa mukana, koska se ei ole minulle haitallinen riippuvuus (muut voivat olla eri mieltä).
Tietysti rahanmeno on huono asia, kun se tilikin tulee kerran kuussa. Nytkin olen pulassa, kun seuraava rahaerä tulee 3.10
Ollut samaa ongelmaa. Ostin ja ostin kaikkea ihanaa vaatteista laukkuihin jne. Tälläkin hetkellä laukkuja taitaa olla 14, joista käytän vain paria. Nykyään ei onneksi niin paha, vaan osaan hallita ja liiankin, en osta oikein mitää ja mietin jopa 10€ tuotetta että voinko ostaa vaiko enkö, eli menee nuukuus hieman ehkä yli ja tästä olen saanut kuullakkin.
Ovet ja ikkunat pursuu mainoksia, joissa on kaikkea ‘‘kivaa’’ jota sitten olen hetken mielijohteesta ostellut.
Mulla ei mielestäni ole (ollut) ostosriippuvuutta, mutta usein jos on ankeeta menen “shoppailemaan”. Yleensä se kaikki kaman näkeminenkin jo riittää, mutta usein tulee ostettua jotain “kivaa” kun se on “halpa” tai “tarjouksessa”. Sit en raski käydä kampaajalla joka vuos edes, vaikka sen säästäs pikkusälässä kuukaudessa. Isoin ongelma on se roju. Tavaraa on liikaa ja mistään ei osaa luopua.
Keksin äskettäin hyvän kikan. En mä osaa mitään kuukautta oottaa ennenku ostan ei-välttämättömiä. Mutta kun ihastelen jotain kaupassa nii kysyn harmittaako jälkeenpäin jos en osta. Tänään ostin kirpparilta kaks tosi hyvä laatusta villapaitaa (tarpeeseen, yht. 11€) ja yhdet ihkut kynttilänjalat (1€). En muista mitä kaikkea jätin ostamatta, mutta monella kympillä ainakin. Toimii mulla, ja älyttömän helppoa.
joo aika paljon menee ja vaikka käynkin töissä ja ihan hyvin tuloja on niin kuitenkin ostelen yli varojen. Joskus jos on pakko saada jotain niin otan pikalainen [poistettu sääntöjenvastainen linkki - Päihdelinkin moderaattori] tuolta Mutta aina kyllä saan maksettua lainat takaisi ennen eräpäivää
Aiemmin aloitin tämän ketjun, kun näitä vaiheita tulee ja menee… Nykyään en ole ostanut aikoihin suurempia turhia tavaroita… Itsekin lajittelen jo kaupassa “rojut” ja koska aina saan pettyä tähän kertakäyttökulttuuriin (vaatteet, kengät, alusvaatteet; kaikki halvimmista materiaaleista!); ostan usein kirpparilta! Omat tavat kannattaa tiedostaa ja miettiä jo kaupassa tuleeko koko tavara/vaate käyttöön kuten lainatun tekstin kirjoittaja on huomannut myös… Kotona on myös se tila, jonka mielellään pitäisi vapaana… Tuo vaihe ei kestänyt itselläni kovin pitkään, monia muita vaiheita on kyllä ollut… Liekö osasyy siinä, että kannatan kierrätystä sekä KK:stä ja nykyajan tavarat tai vaatteet eivät ole tehty kestämään…
Myös se, että olen alkanut tekemään suoraan sitä; että entinen tulee hävittää ennen uuden hankintaa, auttaa! Olen yrittänyt raivata kotia, jossa toivoisin olevan vain sellaisia tavaroita, mitä käytetään… Jokainen voi tosin vilkaista vaatekaappiaan ja miettiä mitä vaatteita ei ole ½v käyttänyt… Kiertoon vein itse osan… Pitkälle auttoi jo se, että petyin kun tavarat menivät rikki tai niitä oli julmettu määrä kotona… Edelleen joudun ostamaan erikois- hiustuotteet sekä -kasvovoiteet; mutta jo hinnan tähden en turhia ostele…
Tsemppiä kaikille ongelmasta kärsiville! Itse olen alkanut korjata ja tuunata omia, vanhoja vaatteita… Se on mukavampaa… lisäksi säästää omaa mieltä sekä lompakkoa…
Kun opiskelin ja elin elämäni kaaosvaihetta sairauden puolesta, sain jollain ihmeen kaupalla osa-aikaisen työpaikan. Sitten löysin opintolainan - ilmaista rahaa! Hankin luottokortin. Lopulta turvauduin [Poistettu mainoslinkki - moderaattori] pikavippeihin. Ostelin vaatteita aivan hulluna, ostin pyörän, kamera oli pakko saada, uusi tietokone, kännykkä. Lopulta kolme vuokraani olivat maksamatta, luottokortti olisi pitänyt maksaa kerralla pois koko roska (en ollut hoitanut osamaksuja) ja viimeisenä kasa laskuja ja osamaksuja ja perinnässäkin oli osa. Onneksi oli poikaystävä. Onneksi oli mummi. Ilman heidän taloudellista tukeaan olisin menettänyt luottotiedot ja kaiken.
.Jonku tukiryhmän tarvitsen,niin jos joku tietää sellaisesta,voisiko ilmoittaa ystävällisesti? Masentunut olen muutenki ja tämä ostoholismi pahentaa vain masennustani ja itsetuhoisuuttani.3kertaa olen kuoleman porteilla käynyt kun olen lääkkeiden yliannostuksen ottanut,en halua että se toistuu enää 4:ttä kertaa josta tuskin tulisin selviämään. 
, jos sitä sellaiseksi voisi ajatella. Siitä sentään jää jotain itselle. Eri asia on, tarvitsenko kaikkea, mitä ostan. Muista riippuvuuksistani (liikasyöminen, amfetamiini, stilkkarit, tupakka). Kofeiini ei ole listassa mukana, koska se ei ole minulle haitallinen riippuvuus (muut voivat olla eri mieltä).
Mutta aina kyllä saan maksettua lainat takaisi ennen eräpäivää 
Kotona on myös se tila, jonka mielellään pitäisi vapaana… 
Tuo vaihe ei kestänyt itselläni kovin pitkään, monia muita vaiheita on kyllä ollut… 
Liekö osasyy siinä, että kannatan kierrätystä sekä KK:stä ja nykyajan tavarat tai vaatteet eivät ole tehty kestämään… 
