Seurustelu, huumeet ja jättäminen

Mulla on rakkauteen ja päihteisiin liittyvä ongelma…
Mä päätin kirjoittaa tämän tänne plinkkiin, koska muilla keskustelufoorumeilla ei olisi ehkä ymmärretty tätä päihteiden käyttöä, ööh, -niin ystvällisesti? Mulla on toinenkin nimimerkki tällä, mutta henkilö johon tämä teksti liittyy lukee myös tätä ja tietää ehkä nikkini.

Olemme avomieheni kanssa riippuvaisia buprenorfiinista, jonka vuoksi luonnollisestikkin käytämme tuota shittiä päivittäin. Tämä “ongelmani” nyt onkin se, etten ole enään noin puoleen vuoteen tuntenut häntä kohtaan mitään muuta kuin rakkautta, platonista rakkautta. Jos me eroaisimme tänään, olisin tietysti hyvin surullinen, mutta ei minusta tuntuisi että elämäni päättyy siihen… Toisin kuin tämä mieheni joka usein valittaa sitä, miten pelkää minun jättävän hänet. Hänen elämänsä kuulemman päättyisi siihen…

Olen useaan otteeseen koittanut ottaa aihetta esille, mutta se ei johda mihinkään muuhun kuin huutoon, riitelyyn ja siihen että molemmat alkavat väkivaltaisiksi; minä lyön häntä ja hän lyö minua.
Lopulta sovimme “riidan” ja hän luulee minun vaan kiukkuilen pms-tuskissani, ja uskoo että kaikki on taas hyvin…mutta ei ole.

Ja nyt siihen itse “ongelmaan”; riippuvuus on kaikista suurin este suhteen hajoamiselle. Mä voin myöntää tarvitsevani buprenorfiinia ja sen saamiseksi on miehen hommattava sitä meille. Mä kun tunnen vaan helvetin pienen osan niistä ihmisistä, jotka säätää ja nekin on vähän semmosia, että niillä ei sitä yleensä ole itsellä päällä vaan ovat itsekkin nistejä jotka hankkivat sitä jostakin, jos saavat.
Avokkini on pyrkinyt ilm. ihan tiedollisesti välttämään sitä että mä tutustuisin niihin hänen “diilereihinsä”, juurikin sen takia että säilyisin hänen kanssaan enkä lähtisi ja hoitaisi asioita yksin.
Hän siis tiedostaa sen, että niin kauan kun olen koukussa en ole lähdössä minnekkään.

Mutta mulla on niin vitun paska olo suoraan sanottuna. (Anteeksi turhahko voimasanojen käyttöni.)…
En saa seksiä, kuin max. kerran viikossa. Aina minun aloitteestani. Seksi on itseasiassakin kyllä alkanut kuvottamaan minua hänen kanssaan. En halua häntä päälleni ähkimään ja laukeamaan sisälleni. En miehen haluttomuuden takia koe olevani haluttu tai mitenkään korvaamaton hänelle.
Tämän vuoksi mä olen ikäänkuin alkanut hakemaan hyväksyntää muualta ja ihastunut viimeisen neljän kuukauden aikana hyvin syvästi kahteen eri ihmiseen… Mulla ja tällä toisella ihastuksen kohteellani on ollut hieman jotain pientä silmäpeliä, halailua ja avautumista…Se on päätöntä ja repii sisältäni lisää. En tiedä, pystyisinkö olemaan jos pettäisin häntä. Ehkä, ehkä en. Ennen ene olisi pystynyt. Kaikki on muuttunut niin paljon. Mä vaan tahtoisin lähteä ja mennä toisen niistä luo. Olla ja unohtaa nykyisen suhteenmme. Siinä ei ole mitään muuta kuin huumeiden ympärillä pyörimistä.

Olen kiskonut tuota typerää Subutexiä nyt noin nelisen vuotta. Suhdetta miehen kanssa takana noin puoli vuotta enemmän (4,5 vuotta). Asumme kaupungissa jossa Subu ei ole todellakaan halvimmasta päästä ja se on toisinaan aika kiven alla… Kaupunki ei ole mitenkään pieni, mutten siltikään tunne täällä paljoa ihmisiä itse jotka säätäisivät kunnolla.
Osaako kukaan sanoa mitä mun pitäs tehdä, onko muilla vastaavaa ollut koskaan tai ikinä?

  1. Jätä mies
  2. Lopeta käyttö
  3. Olet vapaa

Ei tosta muuten ole ulospääsyä.

Ihan samalla linjalla ollaan kuin turska:kin.
Herää kysymys, mitä tapahtuu JOS et enään vedäkkään texiä? Mitä miehesi siihen tuumaisi?
Tosin karseetahan se olisi katsella kun se toinen siinä vetää päivät pitkät ja about 99.9% varmuudella tulisit itsekin retkahtamaan ja useita kertoja.
Joten jätä mies, aineet ja älä ehkä kuitenkaan suinpäin hyppää samantien toiseen suhteeseen.
Katso mitä elämä edessään tuo, käytkö esim töissä yms jne. ja onko nämä ihastuksen kohteet sellasia sittenkään kuin näet ne nyt tämän hetkisessä valossa, vai ovatko hekin jonkin sortin käyttäjiä/alkoholisteja tjsp?
Se aine kun saattaa vaihtua siinä seuran muuttuessa.

Itse kannustaisin suljettuun laitoshoitoon jossa bupre tiputettaisiin pois. Myös bentsot pois jos niitä menee.
Seurustelu addiktin kanssa ei onnistu millään tavalla jos itse pyrkii elämään raittiina.

En juurikaan näe muuta ratkaisua…

Ja samoilla linjoilla jatketaan. Jos todella vedät sitä buprea enää sen takia, että olet koukussa, saamatta siitä mitään oikeita oloja, niin lopeta se helvetti soikoon. Mäkin vedin aikoinani buprea nelisen vuotta aktiivisesti ja lopetin, kun ei se ollut enää hauskaa. Ihan itse lopetin kotona, benzot jeesas siinä kummasti, mutta benzokoukku onkin ihan eri koukku. Siitä en ole päässyt, tosin niiden käyttöäkin pidempään takana. Ei se bupren katkaiseminen seinään kotona todellakaan herkkua ollut, mutta tuskin niin kuvitteletkaan. Pitää vaan varata aikaa, olla valmis linnoittautumaan neljän seinän sisään, käsikauppalääkkeistä on jonkin verran apua(tulehduskipulääkkeet/parasetamoli, loperamidi, joku pahoinvointilääke) ja sitten ne benzot, mutta varo koukauttamasta itseäsi niihin, jos et ole jo koukussa. Ei ne fyysiset reflat loputtomiin kestä oppareiden kanssa. Psyykkiset onkin sitten eri juttu ja saattaa tosiaan käydä niin, että vaihdat ainetta, jos olet korviasi myöten täynnä sitä Subua.

Voit toki mennä vinkumaan itseäsi johonkin katkolle tai korvaukseen halutessasi. Niin minäkin olisin voinut, mutta enpä kokenut itseäni tarpeeksi nistiksi moiseen touhuun vain neljän vuoden Subun käytön jälkeen.

Joo ja vielä useamman vuodenkin jälkeen siihen välillä retkahtelen(oli siinä tosin väliä sen varsinaisen lopettamisen jälkeen ennen kuin halusin bupreen taas koskea), kun tolet on laskeneet, tulee taas oloja ja heikko paska olen. Toivottavasti ei karkaa lapasesta jatkossa…

no et rakasta miestä vaan sen huumeita etkä edes niitä koska jos rakastaa huumeita niin ei hommaa tolea koska silloin niistä ei saa kicksiä irti(itse rakastan huumeita olen käyttämättä jotta saisin taas joskus sen olon mitä rakastan)… joten lemppaa se äijäs jos et sitä rakasta, enemmän se satuttaa miestäs jos oot sen kanssa säälistä tai tottumuksesta(kokemusta on) joten kissa pöydälle suosittelen, ellet sitten tykkää olla subun orja silloin sanoisin että pidä suus kiinni ja painele mäntää pohjaan

Tere!

Jos minä olisin sinä alkaisin hakeutumaan korvaushoitoon. Se voi olla pitkä prosessi paikasta riippuen.
Älä kerro äijällesi mitään, että hakeudut korvaushoitoon. Sinä päivänä, kun sinun korvaushoito alkaa, niin klemppaa äijä pellolle :mrgreen: .

Keksit kyllä hyviä nyyhkytarinoita klinikan väelle, että käyttösi alkoi miehesi takia ja et pääse aineesta enää eroon! Haluat korvaushoitoon sekä äijästäsi, huumemaailmasta ja teidän huumeluolasta EROON ja sitten kun se alkaa, niin tosiaan klemppaat äijän päivässä. Klinikka voi järkätä sulle jopa asunnon…

Kaikki on sinun omasta älystä ja oveluudesta kiinni :sunglasses:. Älä tyri!

Jokeri

Tuo on joskus tullut huomattua, että miehet yrittävät pitää kontaktit omana tietonaan, jolloin he voisivat kontrolloida naisen käyttöä… Itse kysyin rohkeasti numeroita, mutta aluksi tuli kiellot päälle; oli ex uhannut hakata diilerin jos myy minulle piriä sen selän takana… :laughing:

Klinikalla saa kontakteja, samoin voi tavata sun miehen tuttuja… Itse ensimmäisen kerran oletin, että en voi soittaa puolitutuille, mutta se ei kauaa kestänyt… Samalla tavalla (ellei enemmän) pääsin messiin kuin ilman miestä… Lisäksi valitettavan nopeasti tuntee kaikki tutun tututkin ketkä vetävät… Kyllä aineita saa hankittua ellei ole vasikointi-taustaa. Mitä suurempi luotto on esim. tilanteista joissa on pitänyt asiat omana tietonaan, sitä helpompi on hankkia itse huumeensa. Eipä siihen kovin paljon luottoa tarvitse, että saatetaan kysyä alatko itse diilaamaan… Itse tosin olen edelleen sitä mieltä että asiat joita luottamuksella on hoidettu, pysyvät salaisina vaikka en itse käyttäisikään… Mielestäni vasikointi uskoontulon takia ei ole esim. syy lainkaan… Onneksi ei ole tullut tapauksia vastaan, mutta parista tyypistä annettiin varoitukset että tekevät kyttien kanssa yhteistyötä… :confused:

Lähde aluksi mukaan jonkun syyn ohella nykyisesi kanssa hankkimaan bubrea… Kyllä ne frendit tasan tarkkaan tietävät että käytät itsekin… Sinuna alkaisin hankkimaan myös kodeiinia ja tramadolia jos tuleva ex lyö bubre-hanat lukkoon, koska silloin viekkarit on helpompi kärsiä… Ei kukaan valitse puolia jos tuntee molemmat tyypit, mutta tällöin tosiaan tulisi jutella näiden hemmojen kanssa… Tietenkin olisi parempi että lopettaisit bubren, klinikalta saa apua kyllä… Tsemppiä! Vittumainen tilanne, ollut itsekin tuossa tilanteessa; tosin aluksi ex pysyi hyvin narussa ja sen jälkeen tajusin että samat kontaktit toimii ja lisää löytyy… Ei tarvitse kuin vaihtaa hiukan kaupunginosaa… Lisäksi kun tuolloin tuli vedettyä piriä, niin nuo frendit vaiktuivat tasan sen mukaan kuka oli hereillä, nopeasti jätin kuitenkin sen “linnassa +3krt ja lisää kakkua tulossa”-porukan pois kun olivat ratsaamassa sterkkoja ja autoja ihmisten ollessa hereillä… :blush: Heidän kauttaan tosin saa ne parhaat pulverit…

Word.

^Kiva kun tulit takaisin foorumille… :slight_smile:

Tuo on toki aivan totta. Mä itse vain tein valitettavan selväksi itse että haluan vetää kamaa, paljon… Se ei vain mennyt perille ja on varmaan vaikea seukata jos toinen tahtoo vetää 24/7 mitä tahansa ja toinen pitää käytön suht koht hallinnassa… Mulle näytettiin jopa kädet joissa oli koko käden pituinen rivi piripiikitys-jälkiä ja en vain kertakaikkiaan tajunnut mitä tuossa tilanteessa on niin vaikeaa, eipä tarvitse ainakaan kestää itseään… Onneksi tajusin sentään asiaa hiukan hämmästellä että miksi tuollaista tekee… On ollut todella onni matkassa kun kaksi kertaa aiemmin juuri exien takia olen jättänyt porukan joka on alkanut vetämään iv ala-ikäisenä, tosin siitä on saanut kyllä kuulla todella paljon jos mun elämää rajoittaa… Paras frendi silloin, joka löi kaikille; kieltäytyi itselleni lyömästä…

Ei ole ollut kenenkään kovin vaikeaa huomata minusta että olen ollut erittäin itsetuhoinen… :unamused: Kyllä mä asian tajusin sen jälkeen kun exä itki että hänen on jätettävä mut jos pelkää että olen tehnyt itsarin kun on poissa kotoa… Ei auttanut väkivalta kun se oli vain tuttua ja turvallista, puhuminen sen sijaan… :open_mouth: Valitsi mun takia paljon useammin kovia huumeita kun yritin lopettaa viiltämisen, ei siihen kukaan puuttunut 5 aiempanakaan vuotena ja olin sitä mieltä että sain tehdä itselleni mitä halusin… Lisäksi ennemmin jos pelkäsin henkeni puolesta, halusin tappaa itse itseni… Kait sitä hakee samanlaista jatkuvaa pelkoa ennemmin kuin vakaata tilaa, koska ei ole ennen elänyt niin että ei tarvitsisi tarkkailla joka asiaa jotta saisi edes parin minuutin etumatkan kilahtamiseen jolloin ei kannata olla paikalla!

En ollut ikinä ajatellut että kaikki eivät ymmärrä kuinka vaikeaa mun on (oli) elää, kun oli kouluiästä asti saanut kuulla olevansa vain kaikkien läheisten elämän pilaaja ja kaikki olisi hyvin ilman mua… Erittäin ristiriitaista että ei kehoiteta tappamaan itseään jos kerta on pilannut elämän… :confused: Vielä toivottuna lapsena… :astonished: :neutral_face: :open_mouth: Lapsena yritin auttaa ja mut kutsuttiin mukaan aikuisten asioihin ja seuraavassa hetkessä oletkin kersa joka puuttuu aikuisten asioihin… Ehkä epäonnistuin yrittämällä auttaa muita, olisi pitänyt… saada olla oma itsensä ilman pelkoa… Enpä ole terveeksi itseäni täällä mainostanutkaan ja kyllä olen välit sopinut näihin ihmisiin… Sentään… :slight_smile:

On aika ironista kuitenkin että loppupeleissä pari ominaisuutta ja kolmantena jatkuva pl:n poltto saivat minut lopettamaan suhteen exään… Välillä tulee mieleen kyllä että ehkä olen liian kieroon kasvanut elääkseni ns. normaalia elämää… Sori offia… :blush: