Hei vaan
Olen seurustellut 4,5 vuotta, asuneet yhdessä lähes alusta asti. Suhde on ollut pääsääntöisesti onnellinen, mutta suhteen edetessä olen kokoajan enemmän ja enemmän ahdistunut siihen kuuluvasta alkoholista ja nyt viimeiset kuukaudet ovat “herätykseni” vuoksi menneet aika kehnosti. Alusta asti suhteessamme on juotu vloppuisin. Joskus pe, joskus la…harvemmin molemmat päivät mutta nyt niitäkin poikaystäväni on ruvennut harrastamaan. Suhteen alussa kiinnitin huomiota oluttölkki vuoriin poikaystäväni kotona sekä siihen vauhtiin millä hän tyhjensi oluttölkkejä…siinä missä itse join ensimmäistä hän joi kolmatta. Olen toistuvasti maininnut alkoholinkäytöstä ja pyytänyt että jos oltais yhdessä vloppu juomatta. Se ei ikinä toteudu. Minun juomiseni on sitä että on 1-2 siideriä, juhlissa kyllä sitten enemmän mutta mielestäni se pysyy kyllä normaalirajoissa, en edes pidä kännitilasta. En ole ikinä asunut, seurustellut alkoholistin kanssa ja suhteemme on ollut kunnossa niin en ole asiaa sitten kuitenkaan murehtinut enempää.
Nyt alkoholinkäyttö on selvästi lisääntynyt. poikaystäväni juo viikoittain lähes seuraavasti; 3-4 olutta per saunakerta (saunakertoja on viikossa 2-3), pe kun pääsee töistä avaa melko pian oluttölkin ja sitä menee sitten yleensä vähintään “perjantain kunniaksi” se 6-8 tölkkiä. Menisi enemmän jos en asiasta “nalkuttaisi”. La juo usein kännit eli sitten menee ainakin se 20 tölkkiä. Viinaa ei juo. Joskus treenien jälkeen menee 1-2 olutta. Eli viikossa ehkä 1 päivä kun ei juo mitään. Nyt on myös ollut vloppuja että on pe ja la kännissä jos on pienikin syy juoda. Ystävien kanssa ei voi grillaa eikä saunoa jos se ei johda känniin. Näitä että juo molempina päivinä selvästi kännit on kuukaudessa koko ajan lisääntyvästi, voidaan sanoa että joka toinen viikko.
Itse hän ei näe juomisessaan mitään ongelmaa, mutta minun käsitykseni mukaan jonkinlaisesta riippuvuudesta on kyse. Yhtään viikkoa ei ole 4,5 vuoden aikana mennyt että alkoholia ei olisi mukana kuviossa. Krapularyyppyjä ei juo, mutta jos olemme esim mökillä viikon niin voi lomalla ihan hyvin siitä syystä aloittaa tissuttelun aamusta “onhan nyt loma”. Olen puhunut tästä yhteiselle ystävälle, joka sanoi että olen vaan turhan herkkä…ja että mieshän huolehtii työstään tms ja asiat muuten kunnossa…tyyliin “anna sen rentoutua”.
Sunnuntaisin ei juurikaan tehdä yhdessä mitään koska krapula vaivaa sen verran. Suhteemme on siinäkin mielessä siis jo muuttunut. Semmoisia asioita voidaan kyllä tehdä mihin liittyy juominen ja missä on mahdollisuus käydä muutamalla.
Tuntuu oudolta sanoa että elän alkoholistin kanssa, sen myöntäminen itselle on ollut hyvin vaikeaa. Itse voisin jättää alkoholin pois kokonaan ja olen sitä pohtinut vakavasti. Jos jätän alkoholin en näe yhteistä tulevaisuutta sen jälkeen poikaystäväni kanssa koska sitten elämäntyylimme eroaa runsaasti. Olen 33-vuotias ja haluaisin vielä perheen ja onnellisen parisuhteen jossa alkoholi ei esittäisi näin suurta osaa. Olenko tosiaan liian herkkä ja niuhottava? onko muita ihmisiä jotka tuntevat tuskaa samalla tavalla? Kiitos etukäteen vastauksistanne 
Hei Josefina, kyllä pahasti kuulostaa alkavalta alkoholiongelmalta. Arvioisin että tuossa vaiheessa vielä pystyisi kelkkansa kääntämään ja pitämään käytön kurissa, mutta vaatisi melkoista asennemuutosta. Ei oikein hyvältä vaikuta… Jos ei mitään muutosta tule, sinullakin on käsissäsi alkoholisti. Älä ainakaan perhettä ala perustaa ellei kunnon muutosta tule. Itse olin suunnilleen sinun ikäisesi kun pohdin tuota, että jatkaako runsaasti alkoa käyttävän miehen kanssa. Päättelin että mies on muuten niin kunnollinen että otan riskin ja haluan lapsia juuri hänen kanssaan. Että jos ongelma pahenee niin ainakin minulla olisi lapset, ottaisin heidät ja jättäisin miehen. No nyt on riski realisoitunut ja lähdön aika käsillä. Näin kävi meillä.
Kukaan ei voi diagnosoida miestäsi mutta sanoisin että tuo huolesi ei ole pelkkää kuvittelua.
Voihan tuosta vielä hetkeksi kunnostautua, mutta jos ei mitenkään ymmärrä alkoholin vaikuttavan jo sinuunkin ja juo pyynnöistä huolimatta ja ehkä lupauksistakin huolimatta jatkuvasti, niin ne lyhyet kunnostautumiset ei ole vielä varma pohja alkaa lapsentekoon. Tai saahan sitä tehdä mitä haluaa mutta jos perheen haluaa niin todennäköinen alkoholisti mies. Niin se vain on. Mutta aloittajalle sanoisin että ei ole olemassa sellaista kuin liian herkkä, tai liian vähän herkkä.
Se jos alkaa häiritsemään, niin se silloin häiritsee ja alkoholia ei elämässä tarvitse mitenkään joten vaikka sua häiritsisi sen yksikin sihaus, niin olet oikeutettu omiin tuntemuksiin. Varo vaan ettet sairastu mukana, hae ajoissa itsellesi apua noihin huoliisi al anonista tai jostain , koska se että toisen ihmisen juominen vaikuttaa jo omaan mielialaan ja omaan elämään niin kierteen alkaessa sille kannattaa tehdä heti kaikki. Itsestään nuo ongelmat harvoin paranee, kyllä siihen palaa aikaa ja hermoja joten mitä aikaisemmin aloittaa toipumistyön ja hyväksyy tosiasiat, sitä nopeampaa asiat etenevät. Muutkin kuin se miehen alkoholismi, ja mielellään menisi hyvään suuntaan.
Iltaa Josefina! Hyvä että olet löytänyt tiesi tänne. Jos vain ehdit niin täällä on monia vertaisia tarinoita siitä kuinka läheinen kärsii juomisesta. Määrät voivat olla isoja/päivittäisiä tai pieniäkin mutta toistuvia ja kaikkea siltä väliltä. Ihan niinkuin ‘eipä mitään’ kirjoitti, kun se häiritsee niin ongelma on.
Mä tunnistan tosi tosi paljon samaa sun kertomuksista, kuin mitä itselläni oli kun tapasimme miltei kymmenen vuotta sitten mieheni kanssa. Otin itsekin silloin runsaasti viikonloppuisin, mutta mulla oli halu vähentää, olinhan vihdoin löytänyt sen elämän kumppanin jonka kanssa halusin lapsia. Mies tissutteli alkuaikoina lähes päivittäin ja lomalla ihan päivittäin. Muistan kun ihmettelin sitä jo heti alkuun. Puolen vuoden seurustelun jälkeen tein selväksi eli ilmoitin etten halua miestä joka juo päivittäin, mikäli hän niin haluaa tehdä, en voi jatkaa suhdetta. Olin pelosta jäykkänä hänen vastausta odottaessani; minun onnekseni hän jätti päivittäin kaljoittelun. Sen kerran minä “voitin”.Siitä kait alkoi minun “urani perheemme alkoholikontrollerina”. Kirjoitan siitä ketjussa" Kyllästynyt perheen alkoholikontrolleri".
Kyllähän noissa miehesi juomatavoissa on ainekset kehittyvään alkoholismiin. Haluaako hän lapsia? Lasten “tekeminen” on ikävin mahdollinen tapa ottaa selville, muuttuuko miehen juomatavat vaiko eivät. Entä jos eivät?
Oletko sanonut hänelle olevasi huolissasi?
Minunkin ystävistä kaksikin ovat puolustaneet miestäni “sulla on hyvä mies!” tai “oletkohan vaan turhan herkkä johtuen lapsuuden alkoholistiperheestäsi” kun olen asiaa harmitellut. Sitten sitä miettii että olenko tosiaan vain nipo, otetaanhan sitä alkoholia muissakin perheissä.
Vaikea määritellä missä menee alkoholismin tai suurkulutuksen raja.
Meillä on ihan sama miehellä, että juo vain mietoja, mutta kovalla vauhdilla. Hoitaa työnsä ja on muutenkin luotettava ja hyvä ihminen. Alkoholi kuitenkin passivoi joten vähentää halua/voimia tehdä muita asioita.
Jatka ihmeessä kirjoittamista täällä. Itselleni tämä toimii myös päiväkirjana. Lisäksi saa tietysti hyviä näkökulmia ja ajatuksia muilta. Toisten tarinoiden lukeminen on myös hyvää vertaistukea.
Tervetuloa mukaan!
-piitsu/Taotao
Heipä hei!
Kuullostaa ihan minun kiroitukseltani. Mieheni joi joka viikonloppu, enemmän tai vähemmän. Ainoastaan kaljaa, hyvin harvoin joi juhlissa kirkasta. Viikolla meni pari kaljaa usein ihan “janojuomana”. Pyysin kauniisti useaan otteeseen muutosta juomiseen. Kirjoitin kirjeenkin… Lopulta raivosin, itkin ,huusin. Yritin olla välillä välittämättä, mutta itse masennuin lopulta. Lopputuloksena oli seitsemän vuoden yhteiselon lopetus. Rakastin miestäni paljon, ja lähtö teki kipeää. Ero oli ainut vaihtoehto, koska en halunnut alkoholin näyttelevän niin suurta osaa elämääni. Nyt ex-soittelee välillä ja ei kuullosta siltä, että olisi ottanut …hyvä niin, jos tajusi jotain. Paria meistä ei tule enään koskaan. Mielestäni se olisi pitänyt tajuta jo yhteiselon aikana että juominen sattuu niin paljon. Nyt on liian myöhäistä. Syytin itseäni paljon juomisesta, pidin itseäni liian herkkänä tai niuhottavana akkana,mutta totuus on se, että juominen hallitsi elämäämme ja ne mielialan vaihtelut rassasivat parisuhdetta. Kyllä mielestäni normaalissa parisuhteessa, jos toinen osapuoli kertoo ja näyttää kärsivänsä toisen tekemistä ja se toinen osapuoli ei tee mitään helpottaakseen rakkaansa tuskaa, niin jotain on pielessä.
Muutin elokuun alussa omaan kotiin ja erotuska on pientä siihen oloon verrattuna, mitä tunsin niinä itkuisina öinä, kun mietin toisen juomista!