Ite saan harmaaseen arkeen iloa hyvistä lätkä/futis ym matseista…
Seuraan lajeja laidasta laitaan…
Välillä tulee kausia ettei oikeen seuraa,mutta yleensä aika paljon…
Jalkapalloa pääsääntöisesti. Vähän mielialan mukaan.
Kyllä seuraan median kautta Suomen jalkapallomaajoukkueita, eli Huuhkajia ja Helmareita.
Seurasin männäkesänä ja -syksynä myös superpesistä. Onnea vaan Manselle miesten mestaruudesta ja Poriin naisten mestaruudesta.
Ykköslaji minulle kuitenkin on jääkiekko, eli siitä katson intensiivisesti etenkin kaikki MM-kisat ym. arvokisat. Itse asiassa olen jo nyt hieman täpinöissäni tulevan talven olympialaisista. Seuraan hieman myös Suomen lätkäsarjoja, eli liigaa ja Mestistä.
Niin ja olympialaisethan on sellanen tapahtuma, että ne tulee seurattua muutenkin kuin joukkuepelien osalta. Varmasti väijyn talviolympialaisten joka ikisen hiihdon ja mäkihypyn. 
Äsken olleista Tokion kesäolympialaisista tuli myös katseltua monia lajeja, etenkin nyrkkeilyä. (hyvä Mira!)
No meillähän on helmikuussa jengi,joka saattaa voittaa olympiakultaa*!!
.
[size=150]Ihanaa, Huuhkajat, ihanaa! [/size] 
Bosnia-Hertsegovina kaatui kotonaan komeasti 1 - 3, vieläpä vajaalla pelaten! MM-unelma on siis elossa.
Ensi tiistaina ollaankin sitten taas jännän äärellä, kun viimeiseen MM-karsintamatsiin Helsinkiin saapuu se paljon puhuttu Les Bleus eli hallitseva maailmanmestari. Huuhkajillahan on tällä hetkellä tsänssi jatkoon vaikka se häviäisikin Ranskalle.
Sitten jääkiakkoon.
Tsänssi on toki. Samanlainen draivi päälle kuin Torinossa 2006, jolloin kulta oli melkein ulottuvilla. Onhan Leijonat ottaneet mitalin kaikissa olympialaisissa vuodesta 1994 alkaen, paitsi 2002 ja 2018. Viimeksi mainittu oli vielä kyllä Marjamäen valmentaja-aikaa, joka oli synkkää koko ajan. Mutta jos joku valmentaja pystyy luotsaamaan Suomen olympiakultaan, se on Jukka Jalonen.
Naisten jääkiekossa on lupa odottaa pronssia tavalliseen tapaan. Pohjois-Amerikkalaiset lienee vielä liikaa edellä. Se mahtava momentum ja flow joka naisleijonilla oli MM-kotikisoissa 2019, tuskin toistuu vähään aikaan. Ohhoh, se eduskuntavaalipäivä oli kyllä ikimuistoinen monella tavalla. 
.
Stadin Kingit eli H.I.F.K.
Minulla on suosikkiseura myös Mestiksessä, joka on kaksinkertainen Mestiksen mestari: Imatran Ketterä.
Huuhkajat pelasi hyvän pelin maailmanmestari Ranskaa vastaan ja kaatui saappaat jalassa. Pelihän oli hyvin tasaista pitkälle ja toisen puoliajan alussa Suomi jopa painosti. Hetken näytti siltä että Suomen avausmaali roikkui ilmassa.
Ranskalla nyt sitten vaan sattuu olemaan muutama maailman paras kärkihyökkääjä tyyliin Mbabbe ja Benzema, jotka ratkaisi pelin yksilötaidollaan tekemällä tarvittavat maalit.
Ottelu muistutti hieman sankarillista taistoa Belgiaa vastaan kesän EM-kisoissa, joka päättyi myös 2 - 0.
Belgia oli FIFA:n rankingin ykkönen, Ranska puolestaan hallitseva maailmanmestari.
No, nyt ei tartte sitten pitkään aikaan Huuhkajien matseja katsoa. EM-karsinnat taitaa alkaa joskus 2023, sitä ennen ei mitään. Ensi vuoden MM-kisoissa jokainen voi taas valita omat suosikkinsa muilta mailta vierahilta, jotka minulle voi olla taas Saksa, Belgia, Ruotsi.
Ai niin mutta hei, onhan meillä vielä Helmarit, Helmipöllöt. Naisten MM-karsinnat on just alkaneet ja jatkuu pitkälle ensi vuoteen. Tällä hetkellä Suomi on karsintalohkonsa kakkosena ja kohtaa Ruåtsin 25.11. eli ensi viikolla.
Varsinkin Teemu Pukin ylistäminen menee jo liiallisuuksiin…
Mutta olihan se kiva et oltiin kesållä kisoissa!
NHL-pelaajat ei sitten tule olympialaisiin, joka tietysti latistaa olympiakiekon tasoa mutta tekee turnauksesta varmaan arvaamattomamman ja ehkä jännemmänkin. Viime talviolympialaisissahan oltiin samassa tilanteessa, ja finaaliin meni Saksa. 
Joutui ihan kyselemään että Glaubst Du an Wunder? (Do you believe in miracles?)
Harmi kyllä sikäli, että Suomellakin olisi ollut tsänssi saada kisoihin melkoinen dream team: Aho, Kakko, Teräväinen, Puljujärvi jne. Ja sitten kun vielä penkin takana kolminkertainen maailmanmestarivalmentaja Jukka Jalonen, niin ihmeitä olisi saattanut odottaa.
Pahiten NHL-pelaajien poisjäänti kolahtaa varmaan kuitenkin Kanadaan ja USA:han. Nekin pystyvät kuitenkin varmaan kasaamaan joukkueet, joilla on mitalisaumaa.
Mutta jos ajatellaan, että maailman toiseksi kovin liiga NHL:n jälkeen on “Putinin liiga” KHL, niin siinä Suomi on vahva paperillakin. Suomi saa joukkueeseen ehkä enemmän KHL-pelaajia kuin moni muu. Venäjä tietysti vetää siinä pisimmän korren.
Niin ja sitten onhan meillä Naisleijonat. Vähintään pronssia odotetaan, enempäänkin voi olla mahdollisuus. Maalivahtipeliin ei homma ainakaan tyssää, jos mukana on maailman paras naispuolinen lätkäveskari Noora Räty. Eikä naisleijonien muutkaan maalivahdit huonoja ole.
en seuraa
Urheiluvuosi 2022 olikin ihan melkoinen, ja paljon muustakin kuin urheilullisista syistä.
Minua ilahduttaneita kohokohtia vuodessa:
- Suomen miesten jääkiekon olympiakulta.
- Suomen naisten jääkiekon olympiapronssi.
- Suomen olympiamitalit hiihdoissa.
- Suomen miesten jääkiekon maailmanmestaruus.
- Jyväskylän Kirittärien naisten pesiksen Suomen mestaruus.
- Yleisurheilun EM-mitalit (Wilma Murto, Topi Raitanen ym.)
- Englannin naisten jalkapallon Euroopan mestaruus.
- Venäjän ja Valko-Venäjän sulkeminen pois kansainvälisestä urheilusta.
Katselin toki myös fudiksen MM-kisat, jotka potkittiin ihmisoikeuksia polkevassa pienessä mutta rahakkaassa öljysheikki-diktatuurissa.
Tunteet olivat ristiriitaiset, eivätkä suurimmat suosikkini Englanti ja Saksa yltäneet edes mitaleille. Pienenä lohtuna minulle Kroatian pronssi.
Ihminen ei elä pelkästään vedellä ja leivällä. Tarvitaan myös penkkiurheilua.