Olen haastavassa tilanteessa: Psykiatri vaatii seuloja, jotta pääsisin psykoterapiaan. Nuorempana on ollut laittomuuksien vähäistä käyttöä, mutta tuo ei ole enää vuosia kuulunut elämääni. Tässäkö siis syy, koska olen ollut menneisyydestä avoin, vai onko tuo pakollinen käytänne?
Tilanteesta tekee haastavan se, että kuseminen seurassa on minulle kertakaikkiaan tavannut olla mahdotonta. Ei suju, ei sitten millään. Tämä on yksi asioista, mistä haluaisin keskustella psykoterapiassa, jos sinne joskus pääsisin. Mutta se, että pääsisin edes itseäni kuntouttamaan jo vaatii loikan syvään päähän, mistä en usko pelkällä tahdonvoimalla selviäväni.
Mietinkin, voiko asiaa jotenkin kiertää tai onko siihen jokin ratkaisu? Asiasta en puhunut psykiatrille, enkä depishoitajalle, koska en halua asiasta mainintaa terveystietoihin. Ajatus oli ottaa asia puheeksi vasta henkilön kanssa, johon oikeasti luottaisin ja jolle voin kertoa asian, jota häpeän.
Kysynkin, saanko mennä seuloihin päissäni tai jokusen oluen juoneena? Minulle on mös määrätty Opamoxia, joten onko tuosta apua asiaan? En ole sitä juuri käyttänyt, mutta lääke on määrätty alle kuukausi sitten, joten se ilmeisesti saisi näkyä seuloissa. Tai voiko nuo hommat hoitaa verikokeella?
Käytännössä olen siis siinä paradoksaalisessa tilanteessa, että minun pitäisi itse ratkaista ongelma, jotta voisin hakea ongelmaan apua. Ei käy järkeen. 