Selvinpäin

Julkaisin tämän aikaisemmin, mutta julkaisu meni vahingossa väärään paikkaan.

Moi.

Tulin levittämään ilosanomaa. Koen olevani vapaa. Vihdoin vapaa
alkoholista. Olen monta vuotta useaan eri otteeseen yrittänyt lopettaa,
yrittänyt vähentää. Loppu ajat sain putken loppumaan ottamalla
antabuksen. Antabuksella sain oltua selvänä muutaman päivän kunnes alkoi
se kokeilu “voiko jo ottaa” yleensä pari iltaa meni ärsyyntyneenä, koska
ei voinut ottaa, koska antabusta oli vielä kehossa. Kunnes tuli taas se
aika, kun voi taas ottaa. No siinäpä vierähti taas viikko-kaksi. Taas sama
rumba. Putken jälkeen kroppa loppu, mieli maassa, itseinho, ärtyneisyys,
pimeys huomisesta. Mieli ja järki kertoo, että nyt on taas pakko himmata.
Silti joku sisällä (nyt tiedän mikä piru sielä oli) ei antanut lupaa
himmata. Lopulta taas sain taisteltua itseni purkille ja otettua lääkkeen.
Muutaman päivän hikoilun ja hermoilun jälkeen tunsin oloni valmiiksi. Niin
idioottimaiselta ja tyhmältä kun se kuulostaa, lähdin kauppaan. Joka ainut
kerta, kun putki alkoi sen ei pitänyt alkaa. Piti ottaa se yksi päivä.
Näin se riippuvuus toimii. Se ei anna ihmisen ottaa vain yhtä päivää.
Aina joskus mietin, että koska tämä pääsi näin pahaksi? Siihen
kenelläkään riippuvaisella ei ole vastausta, koska jos olisi olisiko
riippuvainen ylittänyt sitä rajaa? Ei olisi. Riippuvaisen ihmisen elämä
on hirveää, kauheaa ja pelottavaa. Tunne, kun ei voi luottaa itseensä. Se
tunne on hirveä.

SITTEN MUUTOKSEEN: Koin olevani umpikujassa. Umpikujassa mistä tie ulos
olisi ollut vain ja ainoastaan se asia mitä jokainen samassa jamassa oleva ihminen miettii enemmän tai vähemmän tosissaan. Vain lasteni ja vaimoni takia en
semmoista voinut tehdä. Minä löysin tien ulos. Nimittäin Annie Gracen
selvin päin metodin avulla. Jotkut voi ajatella, että ei yhden kirjan
lukemisella ole painoarvoa näinkin hirveän ongelman voittamisessa. Usko
pois olet väärässä. Olen kaatanut antabukset hävitykseen. En tarvitse
niitä enää. Olen onnellinen, täynnä elämää ja ennen kaikkea vapaa
myrkystä jolla on yksi ja ainut tehtävä. Esittää olevan sinulle tukena
ja ystävä vaikka pikkuhiljaa pieninä paloina se vie sinut kokonaan ja lopulta
se saa tahtomansa. Sinun henkesi. Silloin se myrkky on saanut haluamansa.
Minä suosittelen lämpimästi lukemaan selvin päin kirjan. Se kirja antaa
sinulle vapauden alkoholista kivuttomasti. Ilman vieroitusoireita. Se
lopettaa halusi juoda todella kivuttomasti. Et usko? Kokeile itse ja saavuta
riippumattomuuden onni.

Kauanko olet ollut juomatta?

Hei ylva.
Olen ollut pian 2 kuukautta selvin päin.
Pisin aika mitä koko aikuisiälläni olen pystynyt olemaan ja ikää alkaa olemaan lähempänä 40 kuin 30.
Mä itse koen että se kirja tseppasi sen alun yli. Mielitekoja tulee aina välillä ja joka päivä helpommin ja helpommin ne saa jätettyä omaan arvoonsa. Reilu 2 kk sitten se oli semmosta että muutaman päivän sai oltua juomatta ja sitten kun alkoo olemaan pari yötä nukkunu paremmin se halu taas tuli.
Tässä vaiheessa elämää Ärsyttää kun siihen kittaamiseen piti niinkin kauan käyttää vuosia ja rahaa :imp:

Upeeta! Itsellä juuri kyseinen kirja työn alla, on aivan huikea! Miten vääristynyt kuva meillä voikaan olla alkoholista, alkoholismista ja kaikesta siihen liittyvästä.

Kiva kuulla, että oot löytäny avun :smiley:
Mä aloitin myös kuuntelemaan tuota kirjaa, mutta se jäi kesken, kun olin juuri kuunnellut Allen Carrin Korkki kiinni. Se oli siinä alussa niin samantyylinen, ni en jaksanut kuunnella loppuun. Uskon, että kaikkien kannattaa lukea vaikka molemmat ja vaikka ennen, kun edes lopettaa/ vähentää juomista. Ajatuksia herättelemään.

Olet oikeassa, että me altistutaan kokoajan alkoholimyönteiselle manipulaatiolle. Siitä voi miettiä, mille kaikelle muullekin… Fiksu on se, joka tän ajan informaatiotulvasta osaa löytää omat uskomuksensa valiten viisaasti.

Onnea valitsemallesi tielle! :slight_smile: Menneitä on turha liikaa murehtia, koska niitä ei voi muuttaa.

Kesäkukkia miten on kirja luku edistynyt?

Hyvin, luen joka päivä jonkin verran mökkeilyn lomassa. Nyt luvussa 13 tällä hetkellä.

Sitä tässä mietin, että kun nyt tuota kirjaa lukee, lisäksi seuraan tätä palstaa ja Instagramissakin aihetta, niin jatkuvasti alkoholi on ”mielessä”. Ehkä täytyy pitää kirjan lisäksi jokin tauko muihin sober-kuvioihin. Motivaatio on hyvästä, mutta onhan tässä elämässä niin paljon nyt kaikkea muutakin, mihin keskittyä… :laughing:

Hei Vihdoinonnellinen!

Hienoa kuulla sun tarina, saat olla ylpeä itsestäsi. Mulla tuli tänään viikko täyteen ilman alkoholia ja tuntuu älyttömän hyvältä.

Mulla oli kova halu raitistua ja kuuntelin Allen Carrin korkki kiinni! kirjan. Se kolahti ja avasi silmät lopullisesti. Olen miettinyt, että tältäkö tuntuu, kun saa hengellisen herätyksen? Kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen, on niin varma, että tää on se juttu.
Vain toinen alhoholin ongelmakäyttäjä voi tietää, miten hienolta elämä tuntuu kaiken sen juopottelu jälkeen.
Ja itsekin käyn normisti töissä, hoidan kodin ja itseni, mutta… Siinä sivussa käytin paljon alkoholia. Ja se oli mulle psyykkisesti tosi raskasta.
Nyt on hyvä olo!
Tsemppiä sinne!

Ilmanmuuta muihinkin asioihin keskittyä. On se hyväkin, että pyörii mielessä, koska silloin myös muistaa mistä myrkystä on kyse ja minkätakia sitä haluaa pysytellä siitä myrkystä erossa :slight_smile:

Siis juuri näin! Itsekin kun sain selvin päin kirjan loppuun nii tuli siis semmonen olo mitä on todella vaikea pukea sanoiksi. Aivan käsittämättömän hyvä olo valtasi kehon ja mielen. Sen kirjan jälkeen on kyllä tullut kiusauksia yms mutta kokoajan helpommin pystyy siirtämään ne omaan arvoonsa.
Myös sen allekirjoitan täysin, että vain toinen jolla ongelmia alkoholinkäytössä voi ymmärtää toista.
Yritäppä selittää ihmiselle jolla ei ongelmaa ole, että juo vaikka ei halua juoda ja samalla vihaa itseään kun käy ostamassa juotavaa.

Miten muilla on taistelu raitistumisen tiellä edennyt?
Ajattelin vähän päivitellä.
Itsellä mennyt hyvin. Täysin raittiina elämää elänyt ja kesä pikkuhiljaa takana päin. Syksy tekee tuloaan kovaa vauhtia.

Moikka Vihdoinonnellinen!

Kiitos kysymästä, hyvin on mennyt. Mä tosiaan lopetin juomiseni, kun mun kesäloma alkoi. Hienosti meni loma, se tuntui todella pitkältä! Olisiko syynä, ettei aikaa mennyt juomiseen ja krapulaan. Muutaman kerran tullut päähän ääni, mikä sanoo, että kyllä sitä vois muutaman juoda. Äkkiä sitä ravistaa tälläiset ajatukset pois. Mä oon ajatellut, että voisinhan mä juoda, mutta haluanko mä!? En halua!
Nyt on sitten arki alkanut rullaamaan ja olo on todella hyvä. Vaikea ajatella, että haluisin palata entiseen elämäntapaani. Elämään on tullut ja nyt siihen mahtuukin paljon muuta, mitä ei voi tehdä, kun harrastaa juomista.
Ollaan edelleenkin raittiina, vapaita ja onnellisia ?

Heipat kaikille :slight_smile:

Täällä yksi “ikuinen lopettaja” , joka kokeillut vaikkajamitä lopettamiseen ja jolle Annie Gracen kirja kolahti. Olen lukenut myös samaa käsittelevän Carr:n kirjan. Annien kirjassa käydään läpi samoja asioita kun Allen Carr:n kirjassa mutta Annien kirjassa asiat perustellaan, osoitetaan alkoholin käytön taustalla olevat psykologiset ja neurologiset syyt, jotka perustuu psykologian ja aivotutkimuksen tutkimustietoon. Valotetaan tiedostamattoman mielen toimintaa. Näin insinööri-ihmiselle tämä on kolahtanut. Todella!

Menossa nyt päivä nro 22. Pisin aika pitkääään aikaan ilman ainuttakaan olutta. Ja mikä ihmeellistä, ihan ilman halua tai himoa juoda. Olo seesteinen, joskin väsynyt olen. Nukun hyvin ja juomattomuuden hyviä puolia alkaa putkahtelemaan esiin.

Ihmeellistä, että jonkun kirjan lukemisella voi olla tämmöinen vaikutus. Saman tunteen, ettei tarvi taistella juotatusta vastaan, koin antabuksen kans. Sen kanssa kun ei voi juoda, joten turha miettiä mahdotonta. Valitettavasti antabus nosti maksa-arvot pilviin joten se siitä kainalokepistä.

Jokaisen selvän päivän jälkeen pistän kädet ristiin (vaikken uskovainen olekaan), olen kiitollinen ja toivon, että tämä jatkuu näin. Monta taistelua olen hävinnyt mutta sota jatkuu !!!

Kiva kuulla :slight_smile: mullakin välillä semmonen “ääni” tulee, että pitäskö, mutta sitten heti perään etten halua. Tämä selvä elämä on vaan niin paljon parempaa. Nyt vasta alkaa tajuamaan, että oikeesti kuinka paljon juominen aiheuttaa itselle ja läheisille. Vaikea tunnistaa sitä ihmistä minkälainen olen ollut. Kaiken kodin, työn ja lapsien hoidon yms teki mahdollisimman täydellisesti vain ja ainoastaan, että olisi ollut oikeutettu siihen muutamaan ja myös siksi, että muut kääntäisi katseen pois ja sai itse juoda ja rypeä itsesäälissä. Voi voi.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta onneksi tulevaisuuden voi.

Itsellä kans antabuksesta hyviä ja huonoja kokemuksia. Hyvät on se, että ei tarvinnut ajatella juomista silloin, kun antabusta veressä. Huono oli se, että muutama päivä kun meni niin alkoi se kokeilu voiko jo juoda. Sitten muutama päivä päälle kärvistelyä, kun ei voinutkaan, koska lääkettä vielä veressä. Annie gracen kirjan jälkeen myös minulla tuli semmonen olo mitä vaikea sanoiksi pukea. Tuntui olevan vapaa vihdoin. Suosittelen kirjaa kaikille. Myös niille jolla ei ongelmaa ole, koska siinä tulee paljon tietoa kyseisestä aiheesta.

Kuuntelin myös Carrin kirjan Korkki kiinni. Ihmeelleistä!! Ei tee enää mieli, ei 1.5 vuoteen.