Selvin päin vuoteen 2018

Ajattelin tänä vuonna tehdä muutoksen rutiineihin, ja viettää uuden vuoden aattoa yksin kotona selvin päin. Edellisen kerran olen ollut uutena vuotena täysin juomatta ehkä joskus 14-vuotiaana, ja nyt ikää on yli 30. Puoliso ja kaikki kaverit ovat juhlimassa, ja kiusaus lähteä mukaan oli kyllä suuri. Tavallaan tämä tuntuu valheelliselta, koska perjantaina kuitenkin tuli juotua joka perjantaiseen tapaan se n. 7-8 olutta. Tästähän ei nyt siis tullut selvää viikonloppua, vaikka tänään en juokaan. Mutta ehkä se että voi viettää huomisen päivän ilman krapulaa, on kuitenkin ihan hyvä juttu.

Olen jo pitkään haaveillut, että voisin joskus lopettaa juomisen ihan kokonaan. Nykyään tuntuu aina vaan enemmän, että pelkkä vähentäminen ei ole ratkaisu. Monena perjantaina olen suunnitellut, että tänään kyllä juon esim. vain viisi olutta, mutta sitten on tullut se tunne että ei haluakaan lopettaa hauskaa iltaa vielä siihen. Tai ikävää iltaa. Tai että en kyllä ainakaan baariin lähde, mutta sitten kun siellä on käynyt ja ilta on ollut hauska, on ollut entistä vaikeampi olla lähtemättä taas seuraavana viikonloppuna, ja sitä seuraavana jne…

En oikein muista edes milloin olisin viimeksi ollut viikonlopun selvin päin. Niitä ei kyllä montaa mahdu muutamaan edelliseen vuoteen. Harvemmin nykyään juon itseäni todella humalaan, mutta se joka perjantainen juominen on minulle ongelma. Lauantaiaamusta alkaen hävettää ja kaduttaa, työviikko alkaa huonosti nukkuneena ja vasta loppuviikosta alkaa olla toipunut täysin. Vielä perjantaiaamunakin suunnittelen että nyt kyllä en juo tänään, mutta kummasti mieli aina muuttuu viimeistään sitten kun lähtee töistä kotiin.

Tuntuu että nykyään stressiä ja ahdistusta on ihan liikaa, ja ei oikein enää tiedä johtuuko iso osa siitä juomisesta, vai johtuuko noista syistä se että tuntuu tarpeelliselta juoda. Olen aina jännittänyt sosiaalisia tilanteita ja esiintymistä, ja viimeisen puolen vuoden aikana ongelmat niissäkin ovat pahentuneet. Tiedän että juomisen lopettamisesta olisi varmasti apua, mutta jotenkin tämä kierre on niin hankala :frowning: Viikonlopun alkaessa aina ajattelee, että ehtiihän sitä myöhemminkin yrittää raitistua. Sitten kun ei ole niin stressaavaa töissä jne, kaikki ne loputtomat selitykset.

Ehkä jotain pientä etenemistä kuitenkin on tullut, nykyään sentään on aika harvinaista että tulisi juotua sekä perjantaina että lauantaina. Ja baarissa käyminen on myös harvinaisempaa. Tämäkin on minulle tärkeä juttu, että pystyn tänään olemaan juomatta vaikka yleensä tällaiset juhlapäivät ovat niitä hankalimpia olla selvänä. Jospa tämä kuitenkin olisi hyvä alku ensi vuodelle. Mahtavaa olisi, jos seuraava viikonloppu olisikin se pitkästä aikaa ensimmäinen selvä viikonloppu, mutta olo on vähän pelokas ja epäileväinen. Onneksi edes täällä netissä voi kokea, että ei ole ihan yksin ja ainoa joka tämän suuntaisten ajatusten kanssa painii :slight_smile:

Aislyn kirjoitti

Kyllä sulla on hyvä lähtökohta raittiudellesi, kun olet sisäistänyt juomattoman yhden päivän tärkeyden. Tulevan suunnittelukin on tarpeellista, arkiviikoille olenkin varannut yhden vakiopäivän vertaistuen palaveria varten. Muista menoista riippuen sitten lisää tapaamisia satunnaisemmin. On kertakaikkisen vapauttava ja turvallinen olo, kun tietää, missä on saman sairauden toipumisen kanssa toimivia kohtalotovereita.
Et suinkaan ole ainoa. Laskutavasta riippuen Suomessa on satoja tuhansia eri asteisesti alkoholista haittaa kokevia tai siitä riippuvaisia ihmisiä.
Alkoholismi on krooninen ja etenevä sairaus, mutta siitä huolimatta sen uhri voi elää raittiina täysipainoista tavallista elämää.

Hyvää tätä vuotta, raittiutta varsinkin!

Tänään et ole yksin