Meidän läheisten on usein vaikea ymmärtää sitä, kun juova alkoholisti kertoo, ettei missään vaiheessa aikonut juoda, mutta sitten siinä vain kävi niin.
Pystyisittekö te, arvon raitistuneet alkoholistit, avaamaan jotenkin tätä asiaa meille läheisille? Se tuntuu niin turhauttavalta, että miten se juominen ikään kuin voi yllättää alkoholistin? Että eikö missään vaiheessa, Alkon pihalla tai pankkiautomaatilla rahaa nostaessa tule mieleen, mihin tilanne on johtamassa?
Kiitos jo etukäteen!
Oletko itse koskaan luvannut isellesi että nyt alkaa uusi elämä missä syöt vain terveellisesti ilman makeisia ja samalla aloitat liikuntaharrastuksen loppuelämäksi, mutta huomannutkin ettei se niin heleppoa olekkaan, vaan jossain vaiheessa tulee retkahdus ja jopa paluu entisiin kuvioihin. Jos tunnistat jotain näistä elementeistä, niin se voi ehkä valaista asiaa.
Se on juomisen pakkomielle.
Itse olen saanut avun AA:sta ja siellä puhutaan juomisen pakkomielteestä ja voimattomuudesta alkoholiin nähden. Tiettyinä hetkinä mikään rationaalinen syy ei estä alkoholistia ottamasta sitä ensimmäistä ryyppyä joka taas johtaa massiiviseen juomiseen. Kaikki hyvät päätökset ja juomista vastaan puhuvat syyt ja aikaisempien juomisten katkerat seuraamukset menettävät merkityksensä.
Mutta jos tuon voimattomuutensa itse oivaltaa ja hyväksyy niin se on avain muutokseen. Niin ainakin itseni kohdalla - yli 20 vuotta päivän kerrallaan olen saanut olla vapaana juomisen pakkomielteestä.
Lisätietoja halutessasi teoksesta “Nimettömät alkoholistit” eli Iso Kirja ja sieltä lähinnä 5. luku.
Omalla palstallani puhuin alkoholistisen sisikundista ja sisäisestä narsistista. Alkoholisti on niin pahasti vieraantunut omasta itsestään, ettei juomaan lähteminen ole millään tavalla tietoisen ajattelun hallinnassa. Minullakin vain jalat kävelivät viinakaupan kautta. Ei siinä aivan oikeasti ollut mitään tehtävissä. Monessa retkahtamisjutussa on kysymys tiedostamattoman mielen petoksesta tietoista mieltä kohtaan. Kirjassa nimettömät alkoholistit kerrorotaan alkoholistista, joka kaatoi lounaalla viskiä maitoon ja luuli aivan oikeasti juovansa maitoa. Tiedostamaton minä kykenee tuottamaan erilaisia aistiharhoja ja vääristämään todellisuutta.
Vaikeaa se on läheisen ymmärtää. Itse elin joskus nuorena alkoholistin kanssa ja ihmettelin sitä touhua. No sitten onneksi ymmärsin lähetä kälppimään. Päätin ettei minusta tule koskaa juoppoa! Vaan toisin kävi! Never say never!
Kyllä se on se riippuvuus ja pakkomielle siihen aineeseen. Halu juoda on niin voimakas, että siinä on järjen turha yrittää väittää vastaan. Sitä vaan keksii kaikkia tekosyitä juomiselle ja löytyyhän niitä kun oikein kaivamalla kaivaa. Yleensä syy on muiden, pomon, työkavereiden, puolison, vanhempien, kurja lapsuus, tylsä arki, kurja kohtalo, köyhyys, naapurit ja koska niillä on hienompi auto, talo tms. , kassaneidin tympeä kohtelu, jne.jne.jne tai vaikka poliitikkojen huonot päätökset , Afrikan nälkäänäkevät lapset, ekokatastrofi, tai lapset jotka käyttäytyy huonosti(vaikka itse olet ne kasvattanut, tai paremminkin jättänyt kasvattamatta)
Juoppo juo koska se haluaa ja millään mulla ei oikeastaan ole väliä siinä vaiheessa kun viinaa tekee mieli! Ja juoppo lopettaa juomisen vasta kun se ITSE siihen kyllästyy ja eli itsekästä porukkaa ollaan. Jollain ihmisillä tulee mittari täyteen vähemmästä ja jotkut makaa mullan alla koska eivät koskaan ehtineet juoda tarpeeksi. Itselläni tuli mitta täyteen 10kk sitten ja raittiina ollaan koska itse niin haluan. Juomisen aloitin 14 vuotiaana, eli ehdin juoda 20 vuotta enemmän tai vähemmän alkoholistisesti. viimeiset 6 vuotta oikein kunnolla. Valitettavaa läheisen kannalta mutta näin on, vai mitä mieltä olette muut holistit. Että ei kannata jäädä ottelemaan puolison raitistumista, sillä siitä kun tajusin olevani alkoholisti, itselläni meni vuosia, ennenkuin pystyin lopettamaan juomisen. kaikki hoitomuodot on kokeiltu, ja AA.ssa se sitten nappas. Kaikilla ei toki mene niin kauan, mutta monella kynnys mennä ryhmiin on todella korkea.
Poimin depiilin kirjoituksesta oleellisimmat itseäni koskevat kohdat.
Tuli vaan mieleen, että täytyy kyllä vaihtaa käyttäjänimeä sillä se ei kyllä enää kuvaa sisäistä olotilaani, debressiota potevaa, tylsämielistä idioottia, jollainen joskus olin 
Ja paarmalle kiitokset tuesta, eli näinhän nämä asiat usein menee. Rehellisyys on yksi toipumisen kulmakivistä, itselleen ja muille ja siksipä usein kirjoitankin hyvin suoraa tekstiä asioita yhtään kaunistelematta. Auttaa pysymään päätöksessään. Se on samalla sellasta itsepuhelua ja toivottavasti joku jotain ajatuksia saa näistä minunkin jutuista.
Yleensä siinä vaiheessa mielessä on vain juuri se mihin haluaa sen johtavan. Juomiseen, humalaan, onneen ja unohdukseen. Jos alkoholismi olisikin jotenkin tietoinen valinta, niin harvempi itselleen sitä sairautta halua, kun se todellakin laittaa ihmisen tekemään asioita joita jälkeenpäin saa katua ja myöhemmin unohtaa, jotta voisi taas juoda.
Jos haluat, niin alkoholistin läheisille on olemassa al-anon ryhmiä sekä AAssa avoimia ryhmiä joissa saat lisää vertaistukea sekä tietoa mistä on kysymys. Ehkä suomen paras?, myös alkoholistin läheisille tarkoitettu hoitokokonaisuus löytyy tuolta minnesota-hoito.fi/. Kannattaa tsiikata mitä kertovat läheisten mahdollisuuksista auttaa itseään ja ymmärtää sairautta nimeltä alkoholismi sekä myös mitä voi tehdä, jotta se alkoholisti voisi saada apua. Soittaakin voi, kun kertovat mielellään sinullekin sinun mahdollisuuksista lisää.
Numerohan löytyy sieltä sivuilta.
Hei Ellis,
sinähän olet pitkän tien jo kulkenut, kävin katsomassa ketjuasi. Juutuinkin sinne toviksi, olet kuvannut vaiheitanne mielenkiintoisesti ja koskettavasti. Sinulla on jo näistä asioista paljon tietoa, miehesi on ollut katkolla ja hoidossa, olet käynyt AA.ryhmissä jne. Mitään uutta en varmasti osaa sinulle kertoa.
Kokemuksiani alkoholistien juomisesta: Isäni, alkoholisti, joi niin kauan, että henki oli lähteä. Raitistuminen tapahtui vasta vuosia avioeron ja kaiken menettämisen jälkeen. Veljeni, alkoholisti, juo edelleen. Ensimmäinen avomieheni ja esikoiseni isä, alkoholisti, juo edelleen…jne. tässä nämä lähimmät.
Silti voin vastata vain omasta puolestani, alkoholisti, raittiina nyt 2kk: Join niin kauan kuin halusin. Minulla ei ollut oikeasti mitään tuollaista, etten aikonut. Minä tiesin aina, että aion juoda. Jos muuta väitin, niin se oli valehtelua, johon tosin melkein itsekin joskus uskoin. Juova alkoholisti aikoo juoda aina, enemmin tai myöhemmin.
Toivottavasti teidän hyvältä kuulostava toipuminen jatkuu suotuisasti.
Jep… Sama se oli minullakin: juomahalu asui minussa niin kauan, kun vielä jotenkin tulin toimeen itseni kanssa. Elämä kulki selvänä olemisen, juomahalun, halun toteutuksen, kohmelon ja toipumisen sykliä. En ymmärtänyt pyrkiä syklistä irti, koska en kyennyt näkemään tilaani ja elämääni kokonaisuutena sen rikkonaisuuden vuoksi.
Lopettamistani edeltävänä aikanakaan en normaaliviikkoina juonut (vielä) arkisin, toisinaan (yhä harvemmin) sain viikonlopunkin kulumaan selvänä, jos järjestin itselleni muuta tekemistä. Kaikki toimintani oli kumminkin jotenkin suhteessa alkoholiin. Silloinkin kun en juonut, oli mielessäni taustalla tietoisuus siitä, että nyt ei juoda. Olin juomatta.
–kh
Kiitos vastauksista!
Minusta on tuntunut juuri siltä, että olen (ajoittan) ymmärtänytkin tämän asian ikäänkuin itseni kautta: jos ostain suklaalevyn ja ajattelen syödä siitä yhden rivin, hetken päästä huomaan että puolet on mennyt. Se jää ikään kuin päälle. Olen herkuttelija, hiton kovakuntoinen sellainen, mutta herkuttelija silti.
Olen tällä samalla kaavalla koittanut asiaa selittää muillekin, mutta jostain syystä ihmiset eivät suostu näkemään että asia on sama. Seuraukset tietenkin ovat erit juomisella tai suklaan syönnillä. Yleensä aina vastaus on, että no “kyllä minä pystyisin suklaan syönnin lopettamaan jos lähipiiri niin vaatisi” jne jne. Ymmärtänette pointtini.
Ajattelin siis, että kysäisempä kaiken varalta teiltä, ja sainkin hyviä vastauksia. Kiitos!
Puolisoni kävi Minnen pari kuukautta sitten. Se on tosiaan erinomainen hoito, ja erinomainen kokonaisuus myös meille läheisille. Olen myös lukenut jo aiemmin Lars Söderlingin kirjan Alkoholismin aakkoset, joka on samaa asiaa.
Al-anonissa en oikein viihdy, ehkä johtuu siitä kun oma toipumiseni on niin totaalisen kesken että ahdistun kun siellä on paljon henkilöitä, jotka koittavat selvitä juovan alkoholistin rinnalla puolisona. Mutta Minnen jatkoryhmässä käyn ja se on tosi hyvä juttu minulle.
Hah hah, tätä just tarkotin! Hyvittavan kammottava juttu 
Mulla meni aikoinaan niin, että kun pääsin esim.töistä, päätin lujasti, etten ota pisaraakaan tänään, ja olin olevinani hyvinkin reipas,kävin jopa lenkillä, uimassa, siivosin kämpän ym, ja uskottelin itselleni, että nyt loppuu viinin lipitys, ja alkaa se kuuluissa “uusi RAITIS elämä”, ja sinnittelin tasan tarkkaan just niin kauan, että kello oli 10-5 vaille 8, ja sitten säntäsin autoon, ja viime minuuteilla alkon ovesta hakemaan ne hiton viinat!!! Silloin ei tosiaankaan ollut mistään kontrollista tietoakaan, ja tein tuon alkomatkan suoraa selkärangasta, eli aivoilla ei siinä vaiheessa ollut enää asian kanssa MITÄÄN tekemistä!
Olipa voittajan olo, ja niiiiin ihana tunne ottaa se eka lasillinen, ja tuntea se autuas nousuhumalan tunne, jossa kaikki oli niin ihanaa, ja kaikki ihmiset niin ihania, ja jopa naapurin räksyttävä rakkikin tosi söpö koira=)
Aivot lähtee narikkaan sillä hetkellä, kun ne askelet sinne viinakauppaan ottaa ensimmäisen askelen 
Raitista viikonloppua kaikille!!! 
Moikka Ellis !
Mulla toimi ja toimii edelleen hälytysjärjestelmä. Sireenit huus satamahinaajaakin lujemmin , silti join.
Kellot kalakatti titanikin uppoamishetkeäkin lujemmin, silti join.
Se oli kovaa aikaa alkaa juomaan vastoin kaikkia järjen ääniä.
Muistan sen ajan ja muistan kuinka tuuppasin taka-alalle varotukset mielipuolisuutta hipovan alkoholinhimon riivaamana . Muistan sen epätoivon johon itseni ruoskin saadakseni viinalle syyn auttaa !
Senkin muistan kuinka heräsin tuntemattomasta paikasta lähdettyäni lähibaariin parille huurteiselle .
Ei sitä osaa selittää , se vaan meni niin .
Alkoholismi kukkii noin !
Terveisin Kanthoona !
Minä en ymmärtänyt toista askelta (Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme) käydessäni ryhmissä ja yrittäessäni raitistua. Olin omasta mielestäni terve, eikä terveystarkastuskaan antanut hälyttävää tietoa mistään. Vasta kun osuin NA-kokoukseen, jossa seinällä luki englanniksi ‘Came to believe that a Power greater than ourselves could restore us to sanity’ ymmärsin mistä oli kysymys - minun mieleni oli sairas!
Pääni oli räjähtää kun olin pähkäillyt mikä Luojan tähden minut vie juomaan, vaikka olin niin monta kertaa päättänyt ja järkeillyt asian! Vasta kun ymmärsin tuon ‘pakkomielteen’ luonteen - sen, että se todellakin oli eräänlaista mielisairautta - sain avaimet raitistumiseeni.
Ja kyllähän se oli hulluutta ! Ensin yrittää vimmatusti raitistaa ja ryhdistää itsensä ja sitten yks’kaks kaataa viinaa sisäänsä juoden ehkä monta yötä ja päivää yhteen menoon kuten minä aikoinani. Kaikki asiani , mitkä olin ryhdistäytymisperiodini aikana saanut kuntoon, olivat taas enemmän kuin sekaisin ja mieli totaalisen maassa.
Tuo sanity englannin kielessä on hyvä sana. Se on vastakohta sellaiselle olotilalle jossa ihminen niin hajalla että ei ymmärrä täysin mitkä ovat teon seuraukset. Jos henkilö on insanity niin häntä ei voida esim. rikosoikeudellisiesti tuomita samalla lailla kuin täyspäistä ja syyntakeista. Minä en siis voinut oikeastaan mitään sille kun raitistumisyritykseni romahtivat - itsensä syyttäminen oli turhaa. Olin ikäänkuin saanut vain alkoholismi nimisen sairauden akuutin kohtauksen.
Olin lukenut paljon AA-kirjallisuutta ja jonkun juomaputkeeni jälkeen kirkastui minulle ne Ison Kirjan esimerkit joista mm. S&S kirjoittaa tuolla aiemmin, esim. se henkilö joka sekoittaa viskitilkan maitoonsa ja pörrää sen jälkeen viikon verran taksilla ympäri kaupunkia kaatokännissä - sellainen minä olin 
Pakko ottaa tämä esille viimeisen kappaleen korostuksen kera! Eipä juuri paremmin voi sanoiksi pukea. 
Tuon oivalluksen ken kokee itse, saattaa jopa raitistua. Ilman oivallusta se onnistuu aniharvalta. No…kuivilla ehkä saattaa aikansa kärvistellä…
