Se olis kuukausi täynnä ilman alkoa, enpä olis uskonut että saavutan moisen mutta ei se juuri nyt tunnu mitenkään niin mielettömältä kuin kuvittelin, olen toki iloinen asiasta.
En ole seurannut päivien etenemistä mistään äpistä kuin ihan alussa. Musta se oli varsin ahdistavaa laskeskella “kuinka hitaasti” aika kuluu, vaikka todellisuudessa se kuluu tässä iässä ihan saatanan liian nopeesti! Päivillä täytyi olla jokin muukin merkitys kuin olla tuijottamassa joka hetki, että kauanko olen ollut juuri nyt juomatta? Muutenkin syvältä oli se tunne, että jatkuvasti ajatukset pyöri sen ympärillä että olen “juuri nyt” juomatta. Ihan ku mitään muita ajatuksia ei olisi päähän mahtunut. Sit mä hoksasin ja tein muutoksen koko ajattelumalliin mikä mun kohdalla selkeesti toimii, nimittäin en luvannut enää yhtään mitään. En sitä etten koskaan enää joisi, en sitä etten tänään joisi. En yhtään mitään sellaista, vaan aloin miettimään miksi tähän on tultu, taas kerran, ehkä jo sadannen ja joka kerta epäonnistuttu ihan alkumetreillä. Olen pitänyt itseäni selkärangattomana, paatuneena juoppona jolla ei ole enää toivoa. Olen kieriskellyt itsesäälissä, luvannut ja taas juonut. Olen juonut unohtaakseni todellisuuden kunnes se on jälleen aamulla läsnä. Näin on menty vuosia. En edes muista kuinka kauan sitten tästä oli tullut todellinen ongelma koska olen juonut koko aikuisikäni, paljon ja isoja määriä, pitkiäkin putkia ja monen monta työpaikkaa. Rahani, parisuhteeni ja muutaman kämpänkin. Olen juonut siis kaiken mahdollisen niinkuin monet kohtalotoverit täälläkin.
Miten se sitten on toiminut kun en ole luvannut mitään. Aamulla kun olen herännyt hyvin nukutun yön jälkeen, keittänyt kahvit ja menny partsille röökille, niin siinä kohtaa on fiilis ollut niin älyttömän hyvä kun ole mitään olotiloja. Ei krapulaa eikä morkkiksia rahan käytöstä. Ei pienintäkään aihetta olla jostain paha mieli. Sen huomaaminen on mulla se ykkösjuttu ja vaikka olen antanut itelleni “luvan” vetää illalla muutama saunakalja, ei ole tehnyt mieli. Monena iltana se on käynyt mielessä että hakisiko muutaman kun kauppakin on aivan vieressä, niin sit olen funtsinut että mitä mä teen sillä olotilalla kun olen ne muutamat juonut? Yksin himassa pienessä pöhnässä ja todennäköisesti ois harmittanut kun en ostanut samalla enempää ja aamulla se tuttu olotila mistä olen kaikin keinoin yrittänyt päästä eroon? Nää kelat kun käy läpi päässään niin ei mun ole ainakaan tehnyt mieli ostaa sitä paria, ei edes yhtä. Olen myös käynyt mielessäni sen nousuhumalan tunteen jota niin paljon hehkutetaan. Sen verran mulla on näkemystä ja kokemusta siitä tunteesta, et se kestää juopolla tasan puoli tuntia jos sitäkään, loppu onkin sitten humaltumista. Ja juuri sitä humalatilaa ei ole ikävä, siihen tuli oikein käytännön vahvistuskin kun kävin ekaa kertaa baarissa selvinpäin. Näin sen kaiken ihan toisella tavalla ja kotiin ajellessa mielessä pyöri vain ajatus, et miten ihmeessä mä olen voinut nähdä tollaisessa jutussa jotain niin hohdokasta? Siis jopa siinä määrin et se on mennyt kaiken yli, ollut tärkein asia elämässä, juominen. Siinä on ollut sulattelemista, kuinka sairas ihminen voi ollakin alkoholin otteessa.
Jos ei mieti ensimmäistä viikkoa joka oli kyllä aika raju koettelemus, niin pääsääntöisesti fiilis on ollut hyvä. Se kuinka julkisuudessa raittiutta käsitellään ja miten siitä ihmiset kertovat, on kyllä osittain vääristelyä. Tai ainakin siitä jätetään paljon kertomatta. Ei se ettet juo, muuta muita rempallaan olevia asioita yhtään mihinkään. Jos on huono kunto ja ei ole vuosiin harrastanut minkäänlaista liikuntaa niin ihan yhtä huono kunto sulla on joit tai et. Mut se antaa mahdollisuuden alkaa parantamaan sitä kuntoa kun kaikki aika ei mene juomisen parissa ja sen olotilojen korjaamisessa. Luottotiedottoman luottotiedot eivät palaa eikä velat muutu miksikään. Rikotut ihmissuhteet ja luottamus, menetetyt mahdollisuudet jne. säilyy ennallaan. Mut nekin voi korjata, ajan kanssa. Riittää kun lopetat läträämisen. Nää on mun motiiveita ja se “voima”, mikä saa omalla kohdalla riittävästi painoarvoa käsittämään ettei kannata jatkaa enää yhtään pidempään. Olet nyt saavuttanut sen mistä parkunut vuosikausia, saada se putki poikki. Ja nyt se on tässä niin en mistään hinnasta halua palata takaisin entiseen. Tän oivallus on kaiken perusta ja siksi olen hyvin luottavainen. On sanottu että juopon pitää vajota tarpeeksi syvälle jotta voisi aidosti haluta raitistua? En tiedä mikä on tarpeeksi, mut omalla kohdallani ihan viimeisimmät kuurit on ollut jo lähellä sitä että se on hengenvaarallista. Just tuossa yksi lapsuudenkaveri kuoli melko yllättäen, oli kova ottamaan ja vetänyt eronsa jälkeen joku 15 vuotta melko tiukasti. En olisi silti ikinä osannut kuvitella että se menee meistä ensimmäisenä.
En oikeastaan tiedä ihan tarkalleen miksi halusin tänne kirjoittaa tilanteestani. Varmaan osittain siks, että olen lueskellut näitä ketjuja aina eri tilanteissa jo vuosien takaa. Tuttujakin tyyppejä on ja mielenkiintoisia uusia. Nyt olen tosin pitänyt taukoa ihan tarkoituksella johtuen siitä, että aika useat kirjoittajat sortuu mun mielestä liikaa pohtimaan sitä retkahtamista jatkuvalla syötöllä, ja moni sitten retkahtanutkin. En vaan halunnu lueskella sellaisista fiiliksistä. Itehän saatan sortua ihan samaan mutta mulla onkin siihen lupa. Mähän en ole luvannut yhtään mitään. Sen sijaan pohdin että voisinko tosiaan ajautua takaisin siihen pisteeseen mistä vain hetki sitten selvisin, niin on todella vaikeeta uskoa. Siis kun olen lukenut että joku on ollut vaikka vuoden tai kaks juomatta ja sitten retkahtanut (ai vittu että inhoan tuota sanaa), niin mitä sitten? Onko sen takia laitettava sit ihan kaikki paskaksi? Sitä mä en voi käsittää…
Täällä ollut juttua jonkunlaisen päihdehoidon tarpeellisuudesta ja myös itse hain sellaiseen siinä 11. päivän kohdalla. Omassa kaupungissani oli yllätykseksi sellainen todella matalan kynnyksen vastaanotto päihde- ja mielenterveys asiakkaille. Siel kartoitettiin tilanne ja siirrettiin sitte asia eteenpäin omalle työntekijälle. Olin ekan kerran vastaanotolla vajaa pari viikkoa sit ja toisen kerran viime viikolla. Tosi mukava työntekijä, muistaakseni esitteli itsensä pähdetyön sairaanhoitajaksi. Nää 2x1h käynnit ei kyllä silleen antanut mulle mitään uutta tai mullistavaa. Olen tässä vuosien aikana lukenut melkein koko pääkirjaston tarjonnan alkoholismiin liittyen, metodit ja kertomukset. Osaan siis ulkoa keinot, ainut ongelma on ollut toteuttaa ne käytännössä ja nyttenkin teen sen eritavalla, kaikesta poiketen. Siksi ei jatkettu sitä hoitoa ainakaan ihan heti nyt, ovi on kyllä avoinna. Sain lähetteen sieltä verikokeisiin ja yllätykseksi ainakin maksa voi hyvin ja muutkin sisäkalut. En ole siis ihan kaikkea ehtinyt tuhota mikä on aika hieno uutinen.
Tästä erinlaisesta ajattelumallista sen verran, että tavoitteenani on todellakin päästä irti koko juomisesta ja siihen liittyvästä paskasta lopullisesti, vihdoinkin. Mutta se sana “lopullisesti” on vaan mulle liian dramaattinen käsitellä. Liian iso pala nieltäväksi kerralla. Mielummin käsittelen asiaa niin, että mitkä kaikki mahdollisuudet avautuvat kun on “vapaa viinistä”, niinkuin Ira Koivu asian ilmaisee. Käsittää ettei siinä juomisessa ole ollut vuosiin enää mitään järkeä ja kuinka paljon pahaa se on ehtinyt aiheuttaa. Se että jättää ikäänkuin takaportin auki, on lohdullinen tieto alitajunnalle. Että ei tässä olla koko maata myymässä, on vain kaikin puolin kannattavinta kun ne juomingit on nyt loppu. Jos sitten tulee “pakottava” tilanne tai tarve ottaa niin sit otan. Vaan tuleeko, se jää nähtäväksi. Nyt yksinkertaisesti vaadittiin niin vahva herääminen, että alkoholi ja humala kokonaisuutena on alkanut aiheuttaa jopa pientä inhoa paikoin. Ei ole minkäänlaista halua sekoittaa päätä, ei kotona eikä edes baarissa vaikka rahaakin olisi. Nautin suunnattomasti kun asiat näyttävät kirkkaammilta, kahvi maistuu kahville ja myös ruokahalu on palannut. Siihen vielä melko hyvät yöunet nykyisin niin eipä ole paljon kaipuuta menneeseen.
Toivon ettei tää nyt aiheuta hirveetä närää kenessäkään. Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa ja tyylinsä mitä kunnioitan, mulla se on tällainen ja siitä halusin kirjoittaa.
työnhakuun! Onnea ja menestystä!