Sekunti kerrallaan

Jos joku minut muistaa täällä, niin hän tietää myös, että olen monet kerrat raitistumista yrittänyt, aina epäonnistuen. Kovinkaan moni ei löisi vetoa sen puolesta, että minusta ikinä tulee raitistunut juoppo.

Kirjoitan nyt tänne siitä huolimatta. Elämäni on mennyt aina vain pahemmaksi. Juominen on enää jäljellä, muu on mennyttä. Tällainen ihmisen kuori täällä valvoo yön keskellä peloissaan. Jokainen selvänä vietetty sekunti on tärkeä. Liian monta päivää olen juonut pois - sillä tavoin olen lyhentänyt elämääni: muisti on mennyt niin usein, että uskon viettäneeni yhteensä parikin vuotta sellaisessa tilassa, ettei minulla ole siitä minkäänlaisia muistikuvia.

Olen tehnyt kamalia tekoja. Moni on minulle vihainen ja moni minua säälii. Jotkut tietävät ongelmastani, mutta pyytelevät silti juomaan. Ja minähän lähden. Edelleen jaksan olla kateellinen niille, jotka pystyvät ottamaan pari kaljaa ja lähtemään kotiin.

Tässähän tulee nyt vietettyä monet sekunnit selvin päin. :slight_smile: Vatsakivut hellittävät hieman. Maksa se kai meinaa jo poksahtaa. Antabusta olisi purkillinen keittiössä, mutten uskalla sitä ottaa. Saattaisin sitten juoda siitä huolimatta ja päätyä sairaalaan.

Täytyy myöntää sekin, että itse asiassa sairaalaan päätyminen on jotain, mistä unelmoin lähes päivittäin. Haluaisin olla eristyksistä muusta maailmasta ja haluaisin, että minusta huolehdittaisiin, kun en itse siihen pysty. Täytynee kuitenkin pitää tavoitteena mieluummin sitä, että saisin itse oman elämäni raiteilleen. En ole kenenkään huolenpitoa ansainnut.

Itkut on jo itketty moneen kertaan. Surun tilalle on tullut pelko. Pelko siitä, etten ikinä raitistu, sillä sitten kuolen juomiseeni. Se minulle on nyt valjennut - kauan siihen menikin.

Joka sekunti saan valita, otanko vai enkö ota. Harmittavan usein olen ottanut päästäkseni tätä kaikkea pakoon. En ole ymmärtänyt, että juomalla pakeneminen ei olekaan pakenemista, vaan ongelman sisälle käpertymistä. Pakeneminen tarkoittaisikin sitä, että pysyttelen selvin päin.

Hei Apila! Tarinasi on tosi surullinen. Mutta kukaan ei voi ottaa vastuuta toisesta, se on lähdettävä itsestä. Etkö pääsisi minnesota tai myllyhoitoon. Se varmaan olisi oikea ratkaisu sinulle. Ja kirjoittele tänne plinkkiin miten menee. Minuutti kerralaan! Tsemppiä! :smiley:

Jokainen on ansainnut hoitoonpääsyn, ja jokainen on ansainnut toipumisen mahdollisuuden. Ne on perus-ihmisoikeuksia, jotka ei riipu siitä mitä ihminen on tehnyt. :slight_smile:

Jos oikeasti haluat hetkeksi eristyksiin ja hoidon piiriin keräämään voimia, hakeudu katkolle. Se tosin edellyttää että sinulla on jotain mitä katkaista, elli päihdeongelmasi on akuutti ja pä’ihteenkäyttö ollut jatkuvaa viime ajat.

Katkolla vihelletään peli hetkeksi poikki, voit rauhoittua ja voinnin kohentuessa miettiä jatkosuunnitelmaa elämälle. Joku kuntouttava pidempi jatkohoito on katkon jälkeen monille tarpeellinen, mutta ei kaikille. Joillekin riittää pelkkä itsehoito.

Edellä mainittu mylly-/minnesotahoitomalli on toki hyviä, mutta muitakin hyviä hoitovaihtoehtoja on monia, hieman tosin kunkin kotikunnasta riippuen.

Kamalat teot tuntuu erityisen kamalilta, jos niitä joutuu pyörittelemään yksin päässään silloin kun olo on muutenkin kamala. Toipumiseen kuuluu olon paranemisen lisäksi sovintoon pääsy menneisyyden ja ympäristön kanssa. Oikeasti kamalia rikoksia tehneet rikollisetkin on onnistuneet siinä, joten varmasti sinäkin.

Mutta toipumisen oljenkorteen kannattaa tarttua jo tänään. :bulb:

Tämä kohta pisti minunkin silmään. Niin kuin Keto sanoi, huolenpitoa ei tarvitse kenenkään ansaita. Pahempiakin tekoja tehneet ovat saaneet elämästään kiinni ja tehneet sovinnon menneisyytensä kanssa. Sinun täytyy vain haluta sitä, uskoa että se on sinunkin oikeutesi. Sinun elämäsi on niin arvokas, että tartu siihen viimeiseenkin oljenkorteen. Siunausta Apila!

Täältä sikolätin keskeltä kirjoittelen taas tänne. Ei ole voimia siivota kotia, ei ole voimia mihinkään. Olen kuitenkin sitoutunut hoitamaan muutamia asioita tällä viikolla eli jokapäivä pitää pystyä esittämään huoletonta toisten edessä. Illalla sitten pääsen kotiin tärisemään peiton alla.

Joskus koitin ottaa selvää myllyhoidoista yms. mutta vaikuttivat kalliilta. Nyt, kun on raha-asiatkin aivan sotkussa, en voi moisesta edes haaveilla. Itsetuhoisuus alkaa nostaa päätään ja tekisi mieli juoda pullollinen (tai pari) viiniä vain, jotta saisin unohtaa kaiken. Sekunti kerrallaan päätän kuitenkin, etten ota. Lauantaina otin, kun en kestänyt ilmankaan.

Helvetti, pitäisi saada kertoa jollekin ihmiselle, miten kamalassa ahdongossa olen koko ajan. Pakko on kuitenkin pitää kulisseja pystyssä… Opiskelupaikka taisi jo mennä alta, en edes uskalla olla yhteydessä yliopistolle. En oikeastaan aseta itselleni muita tavoitteita kuin sen, että selviän jollain tavalla hengissä aina tunnin (tai sekunnin) kerrallaan. Muistan olleeni onnellinen tämän koko vuoden puolella ehkä yhden kerran.

Juominen on aiheuttanut suurimman osan ongelmistani, mutta samalla siitä on tullut ainoa keino selviytyä.

.