Seksittömyys, olenko liian viriili…adiktioko

Hei, olen viisissä kymmenissä oleva miehen muodon saanut ihmislapsi. Olen elänyt parisuhteessa, pitkään, jossa on ajoittain seksiä. Pääosin huonoa ja on toki kausia, jolloin se on oikein ihanaa. Nautin suunnattomasti toisen nautinnosta, enkä saa itse nautintoa, jos en aisti nautintoa toisella. Kun minut saa hereille, en sammu juuri lainkaan. Kykenisin ja haluaisin yhdyntää tunti tolkulla joka päivä, leikitellen ja yhdessä hauskaa pitäen. Olen aina niellyt haluni ja purrut hammasta, koska en koskaan ole saanut toteuttaa itseäni seksuaalisesti.Parhaillaan voisin rakastella vaikka vuorokauden ympäri, mistä tämä ristini oikein kumpuaa.

Näen paljon seksuaalisia unia, joissa olen todella hellä naiselle ja kohtelen kuin prinsessaa…

Kärsin siitä, kärsin todella paljon. Olen ajatellut jopa itsemurhaa, sillä kohta minä en voi enää näin elää, onnettomassa elämässä. Miten niin kaunis asia kuin rakastelun taivas voi olla niin iso kirous, kuin se minulle on… Onko teillä muilla kokemuksia ja miten olette asiassa selvinneet?