Hei,
Onko kuulolla yhtään naista, jolla on jonkinasteinen seksiaddiktio?
Omasta mielestä seksiaddiktio on aika huono sana. Tai miesten seksiaddiktio on erilainen. Naisella se ilmentyy jonkinlaisena yliseksuaalisuutena, vääristyneenä kehonkuvana ja tavallaan itsetuhoisena seksikäyttäytymisenä, eli ei tunnista riskejä. En katso pornoa, en runkkaa tm. Haluaisin löytää jonkun, jonka kanssa voisin luottamuksellisesti keskustella aiheesta.
Pahoin epäilen, että mulla on. Ainakin olen aiemmat suhteet sillä sotkenut ja epäilemättä monista mun käytös muutenkin on arveluttavaa. Sitä en osaa sanoa miten vakavaa ja pitäiskö tehdä jotain, koska asiaan liittyy myös mielialahäiriö.
Luulen että tiedän, mistä puhut. Olen kolmeakymppiä lähestyvä opiskelija, ja seitsemän vuoden sisään seksikumppaneita on kertynyt 22. Jatkuva huomion - fyysisen kosketuksen ja kauniiden sanojen - hakeminen on todella kuluttavaa, eikä auta onnettomaan elämääni alkuunkaan.
Hei! Täällä 27-vuotias seksi- ja ihastumisriippuvainen; pitkäss parisuhteessa. Tiedän toimintani olevan haitallista ja olen pettämisistäni jäänyt myös kiinni, mutta riippuvuuskäyttäytyminen niin juurtunutta että elän suorastaan siksi, että alitajuisesti aina bongaan töistä tms miehen, jonka saaminen sänkyyn ja suhteeseen täyttää ajatukseni. Vain näin tunnen eläväni, kaikki muu on laimeaa varjoa, parisuhdekin. Tosin kumppanini taas on alkoholisti… Itselläni riippuvuuskäyttäytymistä jo nuorena, ts. baarireissut pilalla jos ei löydy sitä jotakin tiettyä. Tapana myös saada yhdestä ihmisestä kerrallaan paha pakkomielle… Mitähän etsin?!
Kuulostaapa niin tutulta, siis onneksi se on jo menneisyyttä. Joskus häpesin kovastikin menneisyyttä.
Kummallista oli se etten muistanut siinä vaiheessa kun se “himo” iski että mitä siitä seuraa. Ei ollut tilaa mielessä järjen äänelle vaan kuvitelmat, haaveet ihanasta miehestä täytti pään.
Ja kuinkas ollakkaan, minulla oli myös alkoholistimies, kotoa paljon poissa oleva, ja muutenkin poissa oleva normaalista arjesta. Hänellekin kelpasin vain kun hän halusi niin.
Annoin luvan itselleni unelmoida jostain ihanasta. Poispääsy ankeasta arjesta, sitähän se oli.
Olen nyt vuosien varrella oppinut sen että minulla tämä on sama himo kuin alkoholistilla. ja jollakin työ, raha valta tms.
Mitenkä siitä paranin. Ihan samalla tavalla kuin alkoholisti paranee, ei tippaakaan enää tai tauti uusiutuu. Siis täydellinen ajatustavan muuttaminen. Kun ei päästä päähän enää niitä ajatuksia mitä ennen oli niin ei tule myöskään pakkmiellettä. Vaatii itsekuria mutta kun siihen tottuu niin se onkin ihanan helpottavaa. Vapauttavaa. Elämässä jää moneen muuhun aikaa ja tilaa.
Ja nyt olen normaalissa parisuhteessa ja ihmettelen miksi kuvittelin tavallisen arjen olevan tylsää 
Joo en tiedä… Myös itsekin haaveilen normaalista, hyvästä parisuhteesta…mietin millainen olo minulla silloin olisi, millainen kuuluisikaan olla. Toivo ajaa eteenpäin. Kuitenkin tämän alkiholistumiehen kanssa ensimmäinen pitkä suhteeni (6v tähön mennessä). Jotenkin tämä seksiriippuvuus myös tässä suhteessaoloaikana on jotain lohdun ja turvan hakemista toisista ihmisistä, sisältäni kun en sitä löydä… Ehkäpä olenkin vain väärässä parisuhteessa. Mene ja tiedä.
Tämä on kuin minun kirjoittamaa. Ja onneksi se on takana päin, vaikka häpeänkin edelleen menneisyyttäni. Tänä aamuna tuli mieleen että olen huora, ja siitä alkoi taas kehimään itseinho ja ahdistus. En ole päässyt sopuun menneisyyteni kanssa. Olin itsekin alkoholisti ja jatkuvasti johonkin järjettömästi ihastunut, vaikka olin naimisissa. Erohan siitä tuli kun en pysynyt uskollisena. Alkoholi jäi pois, mutta tämä riippuvaisuus ei.
Nyt on ollut vuosia jo että en enää ole ihastunut (ikäkö sen teki) mutta nyt alkaa taas ajatukset kiertää siihen että kaipaan suunnattomasti ihastumista, rakastumista ja että joku pitäisi minua rakkaanaan. Se on pelkkää mielikuvitusleikkiä ja tiedän että siitähän se alkaa ja jatkuu. Pyydän mieheltäni halauksia ja suudelmia, hän on jörrikkä joka ei siihen oikein taivu (vai onko hän normaali). Olenko oikeasti halipulassa ja siksi vietit veisi taas. Seuraukset tiedän: ero ja yksinäisyys, jota en halua.
On tämä tällaista taistelua, tämä elämä. Mutta onneksi huomasin googlettaa tämän ja en olekaan ainoa jolla on vääristynyt mielikuvitus tai mikä lie. Pysytään ruodussa niin elämä voittaa!
Ilmoittaudun läheis- ja seksiriippuvaiseksi (jotka muuten usein kulkevat käsi kädessä). Olen pian 40-v nainen ja olen harrastanut seksiä yli 100 miehen kanssa. Seksin harrastamiseen liittyy usein myös alkoholinkäyttö, koska selvin päin olen liian varautunut päästämään ketään lähelleni. Olen seurustellut vakavasti kerran. Silloin en pettänyt, mutta seksi parisuhteessa tuntui oudolta ja kaipasin koko ajan jotain muuta.
Elän viikonloppuja varten, jolloin saan avata viinipullon ja suunnata radalle bongailemaan miehiä. Alan miettimään ja suunnittelemaan asiaa jo alkuviikosta. Joskus olen ollut baarissa, jossa on ollut 4 aikaisempaa seksikumppania samaan aikaan. Kyllä hävetti. Baarireissut tuntuvat kuitenkin turhalta, jos en löydä yöseuraa. Useimmiten löydän. Toivon kyllä vakavaa parisuhdessa, mutta aamulla huomaan, että en ole tapaamani miesten kanssa samalla aaltopituudella tai sitten he eivät halua mitään vakavaa. Sama kuvio toistuu vuodesta toiseen. Ikään kuin kohtaloni olisi sinetöity yhdenillansuhteisiin.
Sekoitan seksin rakkauteen ja olen valmis antamaan kehoni kokeakseni sen euforisen läheisyyden tunteen. Tiedän, että ongelmani juontuu lapsuuden traumoihin, mutta en tiedä miten pääsen addiktiosta irti.
Linkki mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta, Sex Addiction & Codependency Are Connected: youtube.com/watch?v=M6BpHUUAVsg
Itselläni on jonkin asteinen riippuvuus.
Oikeastaan en voi kokea olevani haluttu/hyväksytty muuten, kuin että joku haluaa minua vahvasti seksuaalisesti.
Itsetuntoni kohoaa aina, jos joku mies esittää hiemankin kiinnostustaan. Haluaisin, että minua ihaillaan jatkuvasti ja kerrotaan kuinka ihana, kaunis tai seksikäs olen. Ihastun myös todella helposti ja leijun ihan pilvissä tämän tapahtuessa. En pysty pitämään ajatuksia järkevällä tasolla.
Olen parisuhteessa, mutta haaveilen paljon villeistä yhdenillanjutuista ja muutaman kerran olen sortunut pettämään. Olen useamman kerran jo ollut valmis jättämään todella hyvän suhteen vain lyhyen tuttavuuden takia, koska tämä on ollut niin huumaava. Jälkikäteen tajunnut, ettei tyyppi ollutkaan niin erikoinen ja onneksi en lähtenyt.
En saa kunnolla tyydytystä omassa parisuhteessa ja tavallinen vanilja seksi ei kiinnosta. Haaveilen rajuista jutuista, mikä toisaalta on pelottavaa.
Tulinen rakastaja olisi haaveena, vaikka en järjellä ajateltuna tällaista haluaisi. Olen ujo luonteeltani, mutta flirttailen paljon kun olen humalassa.
Tunnen oloni hyvin yksinäiseksi, mistä voi juontaa tuo hyväksynnän haku. Myös hylkäämisen pelko yms. Tiedän, että lapsuuteni oli aika kurjaa, mistä tämä huono itsetunto ja miesten huomion haku juontaa. En vain osaa päästää tästä irti, vaikka itsetuntoni on huomattavasti kohonnut.
Haluaisin tämän loppuvan ja kyvyn tuntea tuota huumaavaa tunnetta omaa kultaa kohtaan.
Hei. Täällä yksi seksiaddikti ilmoittautuu. Tilanne alkaa olla jo todella ahdistava. Onko tälle aiheelle mitään suljettua keskustelua? Ei huvita jakaa omia asioita julkisesti rääpittäväksi. 
Tää on mun mielestä tosi hyvä kysymys ja aattelin just ihan samaa tästä aiheesta. Ja onko tuolle seksiriippuvuudelle jotain testiä jonka voi tehdä että onko sitä vai ei… tai tietoa asiasta?
Olen nelikymppinen nainen ja minulla pulmia myös alkon ja syömisen kanssa.
Hei
Periaatteessa tänne Päihdelinkkiin olisi mahdollisuus perustaa suljettu ryhmä, jos sille olisi tarpeeksi kysyntää. Mitä luulette, olisiko tarvetta?
yt. Päihdelinkin toimitus
