Pikkupoikana kansakoulussa sain turpiini useamman kerran. Siihen aikaan se oli vähän kuin luonnonlaki; saa kai heikommille antaa selkäsaunan. Eivät siihen juuri opettajat puuttuneet, turha oli mennä valittamaan. Meistä pikkupojista kun yritetrtiin kaikin keinoin tehdä miehekkäitä, eikä miehekkyyteen voinut kuulua sellainen että selkäsaunasta olisi valitettu. Se piti kestää, ja niin kai asia oli ajateltu että jokaisen oma vika jos ei hanki sellaista fyysistä kuntoa että pärjää.
Jos oikein muistan, niin kai joskus haaveilin mahdollisuudesta jonain päivänä iskeä takaisin. Sellaista päivää ei tullut, ja nyt kun asiaa ajatelen, niin hyvä ettei tullutkaan. Tuskin enää tuleekaan, eivät nämä voimat niin paljon lisäänny että pärjäisin. Hyvä niin.
En ole kuullut koskaan. But seriously: miten iso osa kuntosalilla kävijöistä nappailee jotain anabolisia steroideja? Ei ole tullut vastaan koko ilmiötä minulle näinä 11 vuotena, kun olen itse aktiivisesti salilla käynyt. Tai sit mä en vaan näää…
Enkä ole eläessäni edes lyönyt ja potkinut muuta kuin nyrkkeilysäkkiä, joka tietysti sekin jo kauhistuttaa joitakin, koska onhan nyrkkeily psykopaattitappajien puuhaa, vaikka vain säkkiäkin vastaan. Se on sitä melkein yhtä paljon kuin halkojen hakkaaminen kirveellä, saati moottorisahalla päristeleminen (josta on tehty maineikas elokuvakin).
Yhdellä edesmenneistä kavereistani oli joltain vuodelta kunniakirja, oliko se nyt Kakolan vai jonkun muun vankilan painonnostomestaruudesta ja nyrkkeilyharrastuksesta joltain vuodelta. Kioskinpitäjät ja baarin työväki pelkäsivät -aiheesta. Eikä aina ollut hääviä satunnaisella vastaantulijallakaan kun klaveri sattui tarvitsemaan muutaman kolikon iltarientoihinsa.
Iso joukko kyläläisiä oli vallan mielissään, kun viimeisinä vuosina kaverin kunto alkoi rapistua, voimat ja ketteryys eivät enää riittäneet oman tahdon toteuttamiseen, harvoin edes yritti enää -saattoipa jo pikemmin väistellä niitä joilla oli urheilullisimmilta vuosilta jotain hampaankoloon jäänyt.
Minustakin mies oli vähemmän voimakkaana jotenkin helpompi tuttavana.
^ No sehän on sitten ihan niinkuin minä. Tuollaiseksi sitä salilla tulee. Aivosolutkin vähenee sitä mukaa kun lihaksia ja voimaa tulee lisää. Eikä paljon hengen ravinnolle jää aikaa, kun aika menee kylillä tapellessa. Nykyisin hyvä jos osaan omaa nimeäni kirjoittaa. Mitä nyt muutaman romaanin ja korkeakoulututkinnon aina jossain välissä.
No voi sentään.
Vai niin sitten sinullakin.
Ja minä kun jo ajattelin että ehkä se ei ihan kaikilla mene ihan samalla tavalla.
Että suuntaan jos toiseenkin olisi jostain muistakin seikoista riippuvaa käyttäytymisenkehitystä.
^ No aina jos minä erehdyn mainitsemaan jotain positiivista liikuntaharrastuksesta tai urheilusta, niin johan sinä metsänreunan mies seuraavassa hengenvedossa kaivat esiin tarinan vankilatuttavastasi, joka bodasi itsensä tappajaksi varmaan joskus Kekkosen aikana.
Niin että samaan luisuunhan sitä kaikki kuntoilua harrastavat ovat ajautumassa vääjäämättä, eikö niin?
Pitäisi vaan antaa mahan kasvaa ja laulella “lihavat on lepposia, ei ne muille keksi kepposia”, niinku Neuman Suurimmassa pudottajassa.
Niinhän sitä joskus tulee tarinoitua elämän varrella omalle kohdalle sattuneista. Se sitten taas, että tuttaviini on kuulunut niin alkoholisteja kuin vankeusrangaistuksia kärsineitä voi tietysti ajonkun mielestä heittää minunkin päälle epäilyksen varjoja; lieneekö tuo itsekään sitten ihan kunnon kansalainen…
Tottakai tuttaviini on kuulunut ja kuuluu edeleen (ehkä jopa nykyään suurimmaksi osaksi) ihmisiä joiden käyttäytyminen on ollut vähinkään siedettävää, joskus jopa kunnioitettavaa. Mutta, pitäisikö siksi unohtaa nuo huonot kokemukset, joista osa liittyy just innokkaisiin voimankäytön ihailijoihin?
Liikkuminen on sitten taas usein ihan luonnollista, elämään eri yhteyksissä kuuluvaa, jota ei kai tarvitse erikseen ostaa miltään palveluntuottajalta. Eikä erikseen ohjelmoida itselleen suoritettavaksi määrättyinä kellonaikoina, määrätyissä paikoissa ja muita tekemisiään sen tieltä pois huitoen. Tai ainakin minä olen jostain syystä saanut asiasta semmoisen käsityksen. Voin minä silti siinäkin väärässä olla, en ole ehtint tuotakaan asiaa niin perusteellisesti pohtimaan ja selvittelemään. Kun on ollut kaikenlaista muuta.
No voi nyt hellan lettas. Minun isäni oli sentään vankilassa, ja isoisä samoin. Aikuisena minulla on ollut vankilajermuja asiakkaana työssäni. Ihan jopa henkirikoksen tehneitä. En kuitenkaan heistä nyt ala sen kummemmin tarinoita kertomaan, ainakaan ihan jatkuvasti.
Sinä olet oikeassa, ja kaikki muut ovat väärässä. Kuntosalilla kävijät ovat väärässä ja tekevät väärin. Kellonaikoja noudattavat ovat väärässä ja tekevät väärin. Tavoitteellisen kunto-ohjelman itselleen laatijat ovat väärässä ja tekevät väärin. Ruokavaliota noudattavat ovat väärässä ja tekevät väärin.
Vain metsänreunan mies tekee oikein, ja tietää miten asiat pitää tehdä. Ymmärtäväisitpä kaikki sen.
Keskustelu taitaa mennä taas välillä henkilökohtaisen vituilun puolelle. Lienee parasta, että en Vadelmamunkin kanssa yritä hetkeen keskustella voimankäytöstä ongelmanratkaisukeinona ihmisten välillä. Jätän tämän ketjun rauhaan.
Emme ole keskustelleet “voimankäytöstä ongelmanratkaisukeinona ihmisten välillä”. Tai sinä olet ehkä puhunut siitä, mutta minä olen puhunut liikunnasta yhtenä ratkaisukeinona ihmisen omiin terveydellisiin ongelmiin, kuten ylipainoon ja huonokuntoisuuteen.
Ihmisten väliseen ongelmanratkaisuun minä en liikuntaa tai voimaharjoittelua ole sekoittanut. Moinen ajatus on ihan älytön.
