Sekoilu ja agressiivisuus humalassa.

Useammassa ketjussa aikojen kuluessa ihmiset ovat ihmetelleet kuinka he, kiltit ja hyväntapaiset ihmiset muuttuvat humalassa ilkeiksi, agressiivisiksi ja arvaamattomiksi ym.

Kirjassa Tahdonvoima Roy F. Baumeister toteaa:

Toisin kuin yleinen stereotypia uskottelee, alkoholi ei kasvata ihmisen impulssia tehdä typeriä tai tuhoisia tekoja; sen sijaan se yksinkertaisesti poistaa hänen estonsa. Se vähentää itsehillintää kahdella tavalla: alentamalla veren glukoosia ja vähentämällä tietoisuutta itsestä.

Siksi se vaikuttaa enimmäkseen sellaiseen käyttäytymiseen, jolle on tunnusomaista sisäinen ristiriita, kuten esimerkiksi silloin kun osa ihmisestä haluaa tehdä jotakin ja toinen osa ei halua – esimerkiksi mennä sänkyyn väärän ihmisen kanssa, tuhlata rahaa, joutua tappeluun – tai tilata toinen juoma ja sitten kolmas. Se on sellainen ristiriita, jota pilapiirtäjät kuvaavat piirtämällä hyvän enkelin toiselle olkapäälle ja pahan enkelin toiselle, mutta muutaman drinkin jälkeen kilpailusta ei voi juuri puhua.
Tilanteeseen on puututtava aiemmin. Lopetettava ryyppääminen ennekuin se edes alkaa.

Näin siis Roy F Baumeister ja John Tierney

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että käytökseni ei juuri muuttunut humalassa, korkeintaan ystävällisemmäksi vaikka seurallinen olen muutenkin.

Tunnen kuitenkin erittäin hyvin kolme ihmistä, jotka ovat sisaruksia ja he muuttuvat täydellisesti.
Kaksi, vaikka ovat muutenkin seurallisia, tulee aivan maanisiksi ja yli ystävällisiksi ja puhuvat vaikka mitä omia asioitaan tuntemattomillekin kun selvin päin ovat erittäin kurinalaisia ja varautuneita. Helposti hyväksikäytettäviä, kauniita naisia, tuossa tilanteessa.
Kolmas taas selvin päin hyväntahtoinen nyssy muuttuu agressiiviseksi ja sitten saanut turpiinsa kerran jos toisen.

Minun teoriani on, että koska he ovat saaneet erittäin kurinalaisen ja vaativan kasvatuksen ja sitten opiskelleet samalla töitä tehden huippuyliopistossa niin on syntynyt kova ristiriita vapauden ja kurinalaisuuden välillä joka sitten humalassa purkautuu välillä ikävin seurauksin.

Alkoholi liuottaa pintasivistyksen tehokkaasti. Jo vanhat roomalaiset tiesivät “in vino veritas”
Kun estot ja kulissit valuvat alas, tapahtuu kuten sanoit. Ristiriidat nousevat esiin ja itsehillintä vähenee.

Jotenkin huono puoli asiassa on se, että joistakin ihmisitä tulee pöhnässä paljon mukavampia ja sympaattisempia kuin selvänä, he irrottavat julkiminuudestaan ja antavat parempienkin puoliensa tulla esiin. Kun kuitenkin alkoholista lienee heillekin myös haittoja, he ovat hiukan huononpuoleisia mannekiineja näyttämään miten viina ihmiseen vaikuttaa.

Niin, siinä on sekin puoli, että ihmiset jotka eivät mokaile niin paljon kännissä eivätkä muutu väkivaltaisiksi, eivät aina myöskään havahdu tekemään alkoholinkäytölleen mitään.
Jos viinasta tulee vain mukavaksi ja kaikki on mukavaa, sitä ei opi varomaan niin pian.

Tietenkään kaikki kännitappelijat ja rähinäviinan juojat eivät myöskään yritä raitistua, mutta heillä voi olla jo kyvyttömyyttä tuntea huonoa omatuntoa tai höpeöö.
Sama kääntäen: kipinän raitistumiseen voi löytää myös sellaiset, jotka eivät ole koskaan pahasti mokanneet tai loukanneet ketään kännissä.

Niin, toisaalta perinteinen nakkikioskin jonossa nyrkkejä heiluttava arska on matalasti koulutettu duunari tai työtön.

Teoriani koski vain näitä tuntemiani ihmisiä. Arskalla on jokin muu syy, en ole niin perehtynyt mutta kuvittelisin, että se voi olla jonkinlainen kateus tai katkeruus omiin oloihin.

Työttömyys voi aiheuttaa paineita, jotka sitten väkivaltaisella ihmisella purkautuvat väkivaltana. Ja “matalasti koulutettu” ei liene nykykäsityksen mukaan siinä määrin ihminen että häntä voisi hyväksyä ihmisten töihin…

Silti tuossa on minusta vahvaa yleistyksen tuntua.
Itse “matalasti koulutettuna” ja satoja kertoja työttömänä olleena , alkoholistinakin eläneenä, en kuitenkaan ole käyttäytynyt väkivaltaisesti. Suurin osa tuntemistani samankaltaisista ihmisistä oli myös hyvin rauhaarakastavaa ja inhimillistä väkeä. (Oli niitä muitakin, oli toki!).
Mutta olen tuntenut myös pitkään eri oppilaitoksissa elämänsä työkykyisimpiä vuosia kuluttaneita, runsailla oppiarvoilla nimikirjoituksensa varustaneita, joista jokunen jopa koko elämänsä ilman alkoholia eläneitä, ja kuitenkin perheväkivallan takia käräjäoikeuteen haastettuja (tai kulissien säilymisen takia haastamatta jääneitä) .

^ Matalasti koulutettu (ihan ilman lainausmerkkejä) voi tarkoittaa ihmistä, joka on käynyt pelkän peruskoulun tai kansakoulun, tai nekin ovat mahdollisesti jääneet kesken. Kyseessä on ihan neutraali ilmaisu, josta ei pidä pahoittaa mieltään kenenkään. Tai jos olemassa on jokin vielä parempi sana vähän koulua käyneelle, niin sanokaa toki.

Minä tein itse matalasti koulutetun ihmisen työtä vuosia siivoojana, itse asiassa vuoteen 2010 asti. Ei minullakaan silloin ollut sen runsaampia oppiarvoja kuin yo-todistus, jolla olisi niissä hommissa voinut pyyhkiä lattiaa tai pöytäpintoja.
Ihan ihmisen työtä se siivoaminenkin on, ja nykyisin meillä on maahanmuuttajataustaisia siivoojia, jotka voivat olla koulutukseltaan vaikka insinöörejä tai lakimiehiä. Se kotimaassaan hankittu oppiarvo ei vaan välttämättä päde täällä meillä.

Ja jos minä sanon, että nakkikioskin jonossa tappelee usein matalasti koulutettu duunari tai työtön, se ei ole sen enempää yleistämistä kuin sanoa että joku persu saattaa olla rasisti. Jokainen kuitenkin ymmärtänee, että kaikki rasistit eivät ole persuja, eivätkä kaikki aggressiiviset ihmiset ole matalasti koulutettuja.

Mun oma näppituntuma on, että riittävällä juomisella usein myös humalassa hilpeästä ja hyväntahtoisesta ihmisestä alkaa kuoriutua ärhäkkä ja pahantuulinen kännirähisijä. En usko, että kaikien kohdalla kännikäyttäytyminen on pysyvää vaan muuttuu. Osahan tosiaan muuttuu alusta saakka todella aggressiiviksi ja ovat vaikueksissa alusta alkaen ja usein päätyvät väkivaltarikosten tekijöiksikin.

Puistokemistit tuntuu rähisevän jatkuvasti, ehkä pitkä juominen todella vaikuttaa mieleen ja ihan fyysisesti hermostoonkin. Itse olin alkuun suht leppoisa ja loppuvaiheessa sekoilin ja olin ärhäkkäkin.

Mä en tiedä onks toi yhen nimimerkin viljelemä matalasti koulutettu tai pitkäaikaistyöttömän saamattomuus yms.ilmaukset pelkkää trollausta vai sitten sellaista tiettyä nestepäisyyttä.

Itse olen sitä mieltä, että alkoholin pitkäaikainen käyttö koulutuksen korkeudesta, rahan määrästä tai asemasta riippumatta voi tehdä ihmisestä lopulta ihan millaisen hyvänsä. Samoin aivan alkoholia käyttämätönkin ihminen voi tehdä mitä kummallisempia tekosia ihan puoluekannastakin riippumatta. - Rakkaus mm. voi saada ihmisen sekoamaan aivan täysin, vaikka murhaamaan jonkun.

Joku aivan tavallinen rauhallinen ihminen on valmis lähtemään sotimaan kun joku joukko ihmisiä niin määrää.

jne jne.

PS. Lähti lapasesta tää kirjoitus, sillä otsikossahan mainittiin nimenomaa humalatilassa räyhääminen ja sekoilu.

Henkilökohtaisesti olen hurja sekoilemaan sekä räyhäilemään humalassa. - Mut mulla on kiivas luonto tai oli nuorempana. Usein sit kun yritti hillitä suuttumustaan jollain tavalla, niin kyllä pään nollaus sekä oma mokailu rauhoitti kummasti tilannetta. Tietyt läheiset ihmiset osasivat käyttää tätä mun piirrettäni hyväkseen erittäin tuloksellisella tavalla.

Sit oltiin siipi maassa pitkään ja nöyrää.

Vasta AA:ssa, ohjelman myötä sekä toisten kertomuksia kuuntelemalla, opin ymmärtämään tämän kuvion itsessäni.

Trollausta ja nestepäisyyttä on pakonomainen toisten nimittely ja henkiläkohtaisuuksiin meneminen, oli aihe mikä hyvänsä.
Ja kuten sanoin, että jos vähän kouluja käynyttä ihmistä ei saa sanoa matalasti koulututeksi, niin MIKSI saa sanoa? Jos on olemassa vielä korrektimpi ilmaisu, niin soisi ehdottavan sitä, ennen mitään nestäpäisyys-vittuilua.
Ja kukaan ei ole puhunut mistään “pitkäaikaistyöttömän saamattomuudesta” mitään, sen repäisit jälleen omasta päästäsi.

Mutta jos ihmistä ei saa sanoa matalasti koulutetuksi, saako sanoa alkoholistiksi? Saako sanoa juopoksi? Narkomaaniksi? Puistokemistiksi? Eikö ne ole luokittelevia ilmauksia? Saako ihmistä sanoa työttömäksi, jos sillä ei ole työtä, vai onko työtön liian alentuva sana?

Laittakaapa tuo ilmaisu “matalasti koulutettu” googlen hakukenttään, niin tulokset ehkä osoittavat sen olevan asiakieleen kuuluva neutraali ilmaisu.

Jos se sekoilu ja aggressiivisuus jatkuu ilman viinaakin ja mopo lähtee lapasesta jatkuvasti ihan selvin päinkin, niin voisko sille ehkä tehdä jotain?

Voisihan sanoa vaikka tyhmäksi koulutettu.

Ehkä alemmissa sosiaaliluokissa asioita ei niin peitellä kuin ylemmissä. Uskoisin, että vaikkapa juomisen karkaaminen käsistä ja siihen liittyvät lieveilmiöt, esim perheväkivalta koetaan vaikeammaksi ja häpeällisemmäksi asiaksi paremmissa piireissä. Alkoholismi on siinä mielessä varsin tasapuolinen, että maksansa, mielensä ja ihmissuhteensa saa pilattua niin halvimmalla kaljalla kuin kalliilla konjakeilla. Yleistäen ehkä alemmissa sosiaaliluokissa ongelma naamioidaan stressin hoitamiseksi, ylemmissä vaikka viini- tai viskiharrastukseksi niissäkin tapauksissa , joissa kyse on selkeästi jo ongelmasta.
Muistelen lukeneeni, että ammateista poliisit, armeijan henkilökunta on ainakin määräänsä nähden yliedustettuna perheväkivaltatilastoissa ja uskoisin, että perheväkivaltaan liittyy lähes aina alkoholiongelma, jos puhutaan ihan tästä perinteisestä suomalaisesta väestöstä.
Kehoon ja mieleen viina vaikuttaa kaikilla suht samoilla tavoilla ja olen kyllä Alkon kassalla nähnyt rähisemässä monenlaisia ihmisiä.
Helistimen kanssa samoilla linjoilla olen.

Sehän on selvää, että alkoholismi ja muutkin päihderiippuvuudet lävistävät kaikki yhteiskuntaluokat. Samoin väkivaltainen käytös. On kuitenkin myös niin, että ns, sosiaaliset pidäkkeet, häpeä ja ns. “sopimattomuuden” tunne voivat toimia päihdeongelmaa ehkäisevinä tekijöinä.
Jos alkoholin kanssa lutraamisesta ei tunne mitään häpeää tai omantunnon pistoksia, on sille pidäkkeitä entistä vähemmän. Sama pätenee väkivaltaiseen käytökseen. Duunarille tai työttömälle voi olla ikäänkuin “hyväksyttävämpää” vähän päästellä höyryjä. Saahan poliitikkokin moisen käytöksen anteeksi omiltaan helpommin, jos hän sattuu oleman ns. “kansan mies”, ammatiltaan vaikkapa sahuri eikä joku valtiotieteiden maisteri.

Julkisten päihdeklinikoiden asiakaskunnassakin on ihmisiä joka lähtöön: työttömistä duunareista ja asunnottomista laitapuolen kulkijoista professoreihin, lääkäreihin ja julkkiksiin. Viimeksi mainittu kategoria on kuitenkin harvinaisempaa, kuin ensin mainittu. Yksi syy on tietysti, että myös kynnys hakea apua voi olla korkeampi, tai sitten apua haetaan kalliista yksityishoitoloista omalla rahalla. Tällä sarallahan on perinteisesti toiminut esim. Eiran sairaala Helsingissä.

Joissakin ammattiryhmissä sitten esiintyy erityisen paljon jotakin tietyä addiktiota, kuten lääkkeiden väärinkäyttöä hoitoalan työntekijöissä. Se tuntuu joskus olevan melkein ammattitauti.

Ettäkö hyväksyisin helpommin minuun kohdistuvan väkivallan jos väkivallan käyttäjä on työtön tai fyysisen työn tekijä eikä vaikkapa maisteri tai tohtori? En oikein usko.

Silloin tällöin olen huomannut oikeuden päätöksissä sellaista että hiukan vähemmällä pääsee jos on nimenomaan työpaikan omaava eikä se työtön. Rattijuopumuksissakin näköjään armahdetaan paremmintoimeentuleva pysyvän työpaikan haltija hiukan useammin, ajokielto on lyhyempi, eihän nyt kunnon ihmistä sovi kovasti kiusata…

Työttömän aviopuolisoko ottaisi selkäänsä mieluummin kuin vakituisessa työpaikassa olevan aviopuoliso? Joskus perheväkivalta jatkuu ja jatkuu koska on kuitenkin taloudellisesti tai sosiaalisesti tarpeellisen tuntuista pysyä ristiriitaisessakin liitossa. Ei se työttömän muijan tai äijän asema liene niin kynsin hampain kiinni pidettävä… vois kuvitella että kun isommista yhteisistä omaisuuksista on kysymys niin pikemmin silloin…

Ajattelua voisi jatkaa pitemmällekin. Jos vaikkapa minä olisin pysynyt alkoholistina, ja elämä olisi muuten mennyt kuten meni (leskeksi jääminen ym hiukan haastavat jutut) … mahdollisesti olisin siinä juodessani alkanut nöyrtymään ja osaksi aiheestakin alkanut myöntämään että en minä oikein tule itsekseni toimeen, joku olkapää tässä tarvittaisiin. Ja kun ei alkoholistiäijällä, tämän ikäisellä ja näköisellä (ja perkele vielä matalastikoulutetulla, hyi olkoon) isompaa kysyntää luulisi olevan niin siinäpä sitten olisi pitänyt kelpuuttaa ihan mikä vaan akkaehdokas jonka sentään uskoisi pystyisi hiukan huushollia eteenpäin viemään. Huonolla tuurilla sitten sekin olisi ollut alkoholisti, ja lisäksi pahansisuinen. Siinäpä olisin mahdollisesti ison römeä-äänisen, ihmisvihaa puhkuvan lihaksikkaan pahanhajuisen ja paiseita pursuvan pirttihirmun kiusattavana loppuikäni. Se omavoimaisuuden maantieojaan heittäminen kun jää alkoholistilla helposti korjaamattomaksi tempuksi ja siinäpä sitten olet, kenen armoilla milloinkin.

Oli se vaan sittenkin hyvä että juomisen lopetin. Huhhuh.

^ Ei kai kukaan itseensä kohdistuvaa väkivaltaa hyväksy, mutta tietyissä kaveripiireissä ja päihderingeissä se aggressiivinen käytös ja möykkä nyt vaan on ehkä hyväksyttävämpää ja ns. asiaankuuluvampaa, kuin jossain toisissa.
Eroja toheloinnin hyväksyttävyydessä on myös sukupuolten välillä. Kuvitelkaapa jos Matti Nykänen olisi ollut naispuolinen: Maija Nykänen. Olisi heilunut kännissä siellä täällä, avioitunut lukemattomia kertoja, puukottanut jotakuta, hylännyt lapsensa jne.
Tokkopa olisi valtiollisia hautajaisia tullut Maija Nykäselle, vaikka olisi miten monta mitalia joskus saanut.

Suomen yleisin henkirikos on kuitenkin edelleen kännipuukotus, ja voimme hyvin spekuloida sillä, mihin yhteiskuntaluokkaan siinä sekä tekijä että uhri useimmiten kuuluvat.

Eikä tästä nyt kuitenkaan kannata alkaa rakentamaan olkinukkea, että väittäisin etteivät korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat tekisi lainkaan rikoksia tai käyttäytyisi aggressiivisesti. Onhan minulla ollut sellaiseen taipuvainen professorikin joskus asiakkaana.

Mutta tämä koko “matalasti koulutettu vs. parempi väki” jaakaushan alkoi siitä, että kommentoin tätä Daven viestiä:

Omakohtainen kokemus, että tuntee tai on joskus tavannut jonkun tietynlaisen ihmisen, ei ole tietenkään kovin yleispätevä. Jos tapaa vaikkapa jääkiekkoa pelaavan afrikkalaisen, se ei tarkoita että jääkiekon pelaaminen olisi erityisen ominaista afrikkalaisille.
Sama ajatusvirhe tapahtuisi, jos alkaisi kuvitella akateemisen koulutuksen aiheuttavan aggressiivista käytöstä.

Mutta ajattele kuinka kauniilta ja hyväntuoksuiselta olisit itse hänen vieressään vaikuttanut! :smiley: Maalaispoikana suihketta kainaloon, niinkuin Mikko Alatalo laulaa.

Tässä viimeisten vuosien aikana olen kuullut erittäin suuren määrän alkoholistien tarinoita siitä, mitä oli ennen juomisen alkua ja mitä juomavuosien aikana. Näppituntumani on, että enemmistöllä ovat kauna, katkeruus, viha, ylpeys, itsekkyys, pelko ja hyväksynnän tarve johtaneet agressivisuuteen ja sopimattomaan käytökseen. Se on voinut olla vain ajoittaista, mutta myös vuosien pituista jatkuvaa taustavoimaa. Koulutus, taloudellinen asema, ympäristö ja perhe vaikuttavat siihen kuinka laajalti tällainen käytös pystytään salaamaan tai sietämään. Sairauden kuvaan kuuluu vielä, että katumiset ja morkkikset unohtuvat jonkinlaisen raittiin jakson päästä.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Varmasti tuossa on perää.
Väkivallan käyttäminen ratkaisukeinona vaatii sitten lisäksi myös sen että a: hyväksyy voimankäytön työkaluksi ja b: uskoo todennäköisesti kykenevänsä pärjäämään voimankäytössä niin usein että jää jotenkin voitolle kun asioita sillä menetelmällä ratkaistaan.

Tunsin nuoruudessani kaverin, Veijon, joka oli saanut jo kotoa evääkseen hiukan vähemmän -ja koulu vahvisti hyvin syrjityksi tulemista. Veijosta ei oikein tappelijaksi ollut, mutta muuta pahuutta sai tehtyä senkin edestä. Aikansa kaikenkaltaisia konkeloita tehtyään joutui -tai pääsi- lopulta vankilaan. Ei nyt pitkäksi aikaa, ei vuottakaan tainnut olla. Opiksi se oli, ja ylennykseksi, hänen kohdallaan. Ruokaa kai oli säännöllisesti ja riittävästi, ja opastus oli kohdillaan. Senaikuisesta vankilan päiväohjelmasta en tiedä, mutta Veijon fyysinen olemus muuttui sen elämänjakson aikana merkittävästi. Niin epäilivät, että pääasiassa punttisalia olisi vankeinhoito ollut. Mistäpä minä sen tietäisin. Joka tapauksessa, kun Veijo palasi, olivat raamit ihan erilaiset kuin lähtiessä. Ei olisi sama rippipuvun takki hartioista mahtunut, ei lähellekään. Ja kireyttään natisivat farkutkin reisien kohdalta, hauikset joita ei aikaisemmin ollut Veijon kohdalla juuri huomannut, pistivät kyllä silmään. Muuttunut oli miehen luonnekin. Ei varmasti väistänyt vastaantulijaa, tiesi linnan käyneenä arvonsa maalaiskylän nurison keskuudessa. Ja niinhän siinä kävi, että ei se pelkkä pullistelu ajanoloon voinut riittää. Aina tuli vastaan joku jolle piti myös todistaa että sitä voimaa on. Menikö kahta vuottakaan, kun taas oli Veijo tuomarin edessä, nyt oli kysymys jo taposta. Vai oliko se kuolemantuottamus, kun juorujen mukaan ihan tasaveroinen urhielullinen tappelu siinä oli menossa ollut -ja Veijon voimat riittivät.

Sen jälkeen emme ole tavanneet, enkä ole oikeastaan pitänyt väliäkään. Eihän meillä juuri yhteisiä kiinnostuksen aiheita koskaan ollut. Viinalla ei tietääkseni kovin isoa merkitystä ollut, voiman esiinnousu tapahtui hänen kohdallaan ihan ilman dopingia -edes keskikaljalla. Harvoin kai joi, miten sitten vaikutti, sitäkään en tiedä. Yhdessä kun emme juopotelleet.

Se, mikä joskus on mieleen juolahtanut, on ksymys; olisiko jossain hiukan erilaisissa olosuhteissa, hiukan erilaisten sattumien kolahdellessa kohdilleen, hiukan erilaisen kaveripiirin suhtautumisen vallitessa, hiukan erilaisen arvomaailman onnistuessa aivoihini pesiytymään, minun elämäni muljahtanut samantapaiseen uomaan? Miksipä ei. Mistä minulla sen kummempaa immuniteettia olisi ollut?

No, niin ei käynyt, ja olenhan minä siihen tietysti tyytyväinen. Ja hyvä tietysti sekin, että useimpien kohdalla niin ei käy.

^ Tosin ei kannata vetää johtopäätöksiä, että kuntosaliharrastus sinänsä aiheuttaisi väkivaltaisuutta sen enempää kuin väkivaltaisuutta aiheuttaa vaikkapa halkojen hakkaaminen. Itse asiassa viimeksi mainitussa tapahtuva kirveen kanssa heiluminen voisikin ehkä assosioitua hyvinkin verisiin toimituksiin.

Vankilaympäristö toki sinänsä on varman otollinen ruokkimaan aggressiivisuutta. Täytyyhän siellä pitää puolensa, ja hierarkia on tiukka. Varsinkin ennen vanhaan harrastuksia siellä oli varmaan erilainen askartelu ja kuntosali. Oma isoisäni väkersi vankilassa kuparitauluja. Ne oli sellaisia kohokuvioin tehtyjä ihan oikeita kuvia, hienoja oikeastaan.
Mitä isäni sitten vankilassa harrasti, sitä en tiedä. Ei muistaakseni ollut palatessaan sen bodatumpi kuin mennessään.

Oletus, että nimenomaan voimailuharrastus ruokkisi väkivaltaisuutta, on vähän naiivi. Tappelu, tai esim. nyrkkeilyhän, eivät ole varsinaisia voimalajeja, vaikka hyvää kuntoakin niissä tarvitaan.
On kuitenkin ihan eri asia mitellä omia voimiaan pelkkää rautaa vastaan, kuin toista ihmistä vastaan jossakin kehässä, saati kadulla.

Olisiko metsänreunan miehellä muuten tarinaa jostakin Keijosta tai Väinöstä, jonka väkivallan kierre alkoi yliopistossa gradun tekemisestä? :bulb:

Jännää, miten eri tavalla ihmiet lukemansa käsittää. Mulle nimittäin tuli metsänreunan miehen kirjoituksesta mieleen ennemminkin se, kertomuksen Veijo oli täynnä negatiivisia tunteita alusta alkaen pääsemättä niistä eroon. Ratkaisukeinovalikoima ongelmiin on ollut aika rajallinen, ja niissä on pysynyt. Hankitut lihakset vaan mahdollisti tappelemisen ja väkivallan… Ehkä jotain samaa kuin alkoholisti-sisän hakatessa poikaansa, tämä on pienenä alakynnessä, mutta kasvettuaan isäänsä vahvemmaksi, voi tämän vuorostaan piestä hiljaiseksi.

Lihasten sijaan tai lisäksi olisi ollut mahdollista opetella muitakin konsteja tunteidensa käsittelyyn ja kenties jollain tapaa nostaa itsetuntoaan, ettei kaikki mene niin ihon alle. Periaatteessa erimielisyyksissä on mahdollista myös poistua paikalta, jos kantti antaa myöten, olla jatkamatta riitelyä, jos yhteisymmärrystä ei löydy ja miettiä mielessään mitä sitten miettii tai kuitata huumorilla verbaalitaistojen häviöt.

Veijo sen sijaan vaan kovensi otteita luullen sillä pääsevänsä parempaan lopputulokseen.

Ei ole muistissani semmoista. Yhden kaksikertaisen maisterin tunnen joka joutui käräjäoikeuteen vaimonsa pieksemisestä, mutta ei ole minkäänlaista näyttöä tai edes epäilystä että opinnäytteiden tekeminen olisi aiheutanuit tai mahdollistanut nyrkinheilutusta. Ehkei niillä sentään ole sen kummempaa yhteyttä.
En tiedä antaisiko jokin opinnäyte sitten enemmän valmiuksia väkivaltaan. Kai niillä enemmän on vaikutusta ihan muihin asioihin kuin voimankäyttöön.

Vanha sanonta jotenkin mainitsee “varren jatkamisen hullun kirveeseen”… karatekurssi mummujen potkimiseen mieltyneelle voi olla jotain sentapaista. Tuloksena voi olla toimintakentän laajeneminen myös parempikuntoisiin vaareihin, kun alkaa niidenkin kanssa pärjäämään. Pikemmin vois ajatella yleishyödyllisenä toimenpiteenä jotain voimankäyttöä vähentävää, mutta en kyllä tiedä mitä sellainen voisi olla. Ehkä voisi tyytyä siihen ettei ainakaan annettaisi sitä “lisävartta kirveeseen”.

Hmmm… juu muistan minäkin, että pari kertaa aikanaan olin pienissä paineissa ja kerran lyötiin silmä mustaksi. Noista on kamalasti jo aikaa, että tosi paha enää sanoa, mikä noihin johti. Yhden ainoan kerran olen ihmistä elämäni aikana lyönyt ja siitä on aikaa jo varmaan kohta 15 vuotta.

Kun nyt kuitenkin penkomaan rupesin muistini kätköjä, niin saattoi se olla niin, että joskus suunsoittoni saatettiin kokea hieman ärsyttäväksi. Toisaalta oli ne kohteetkin useimmiten oikeasti aika dorkia :sunglasses:

Mutta joo… noista on tosiaan niin paljon aikaa, että “rikokset” ovat jo aikaa sitten vanhentuneita :smiley: Perusluonteeltanihan minäkin olen aika kiltti ja puoleni pystyn pitämään muutenkin kuin nyrkeillä. Ehkä sitä sitten nuorempana oli vaan vähän hölmömpi :unamused: