Moi vaan kaikille, oon uusi täällä tai juuri rekisteröityneenä mutta olen silti käynyt tällä sivulla joskus ja ajattelin vähän esittäytyä ja kertoa omaa historiaa, toivottavasti kukaan ei ny perkl tunnista mua 
, Joskus armeijan aikoihin sain ensimmäisen masennus diagnoosin kun sain jonkun vatsapöpön ja ne hoitsut sitten ihmetteli mua siellä ja ne alkoi kyselee että olenko masentunut ja ne lähettikin minut tilkkaan sotilas-sairaalaan psykiatrisella osastolla jossa olinkin aika pitkään, ainiin ja mä oon nyt 33v. mies, sieltä sain muutamat paketit Zoloftia ja lähetteen psykiatriselle poliklinikalle jolle en sitten ikinä mennyt, armeijan jälkeen tuli sitten liiallista alkoholin käyttöä ja paha uniongelma jonka seurauksena tulin aika harhaiseksi, en kai sentään psykoosiin mennyt?, luulin että minua seurataan jatkuvasti esim. kameroilla ja kaduilla, kämpästä ulos lähteminen oli hankalaa ja aloin jämähtää neljän seinän sisään, kaupassa jotenkuten onnistuin käymään vaikka monta kertaa meinas iskee paniikkikohtaus kaupan kassalla ja lähibaarissa tuli käytyä kun sai “muutaman” oluen alle niin elämä helpottu kummasti, olen aina tuntenut olevani normaali ihminen kun olen juonut muuten joku ihmis saasta, olen liian ujo ja arka enkä ole ennen armeijaa tai armeijan jälkeen pystynyt tekee töitä olleskaan, tai no muutamia työharjoitteluita tai jotain työtoimintaa on ollut mut ei mitään palkkatöitä koskaan, tunnen että olen epäonnistunut koko minun elämässäni eikä minusta ole hyötyä kenellekkään, ja just tätä kirjoittaessa räpsähti sähköt hetkeksi pois ja kone sammui mutta onneksi kun palautin tän selaimen ohjelmat niin tää sivu pysyi auki ja tekstikin jäi näkyviin, sitten kun ensimmäistä kertaa menin lääkäriin uniongelmieni vuoksi minulle ehdotettiin psykiatrista osastoa jonne pääsis vähän lepäilee mutta minä ajattelin etten kyllä ikinä moiseen paikkaan mene mutta jonkun vuoden kaks päästä sinne jouduinkin, tai no ihan vapaaehtoiseti olen sinne mennyt ja eikä se ole jäänyt siihen kertaan vaan olen useasti nyt ollut siellä, pisin jakso tais olla 3kk kun meinasin jopa tappaa itteni en kyllä sitä silloin ole kertonut kellekkään ja join ja minulle tuli ensikertaa nettipeli riippuvuus, olen kyllä aina pelannut näitä Ray:n pelikoneita myös liikaa eli jäi vuokra maksamatta ja kämpästä ulos eli se oli eka kerta kun läksin vapaa ehtosesti psy.polik. tiskille vähän vaikeena enkä mä oikein osannut sanoa mitään niille ennen kuin sanoin että sain häädön ja vois noita unilääkkeitäkin siinä samalla uusia ja se sanoi soittavansa sos.työ.tekijälle ja se ehdotti jospa menisin tonne osastolle ja sieltä ne ei päästänyt sitten pois kun ei asuntoa ollut vaan jouduin sen 3kk olla et löysin majapaikan tuetusta asuntolasta, olen useasti ollut intervallikäynneillä samalla osastolla jossa ne tarkkaili minun vointia, olen käyttänyt varmaan kaikkia psykoosi lääkkeitä mitä on markkinoilla ollut mutta tuo Abilify on kuulemma minuun parhaiten purrut, olen useita masennus lääkkeitä käyttänyt mutta ne on jäänyt sit syömättä, samoin on tuon Abilifyn kanssa joten lääkäri määräsi sen injektiona eli Abilify maintena joka otetaan 1kertaa kk pakaralihakseen, myös tuossa muutama kk sitten oli lähellä etten tappanut itteeni kun tuntui et ei oo mitään järkee tässä elämässä ja olin kaiken lisäksi taas pelannut vuokra rahatkin, minulla kävi kotikuntoutus hoitajat oven takana en ole ollut niihin moneen päivään yhteydessä ja ne päätti tulla omilla avaimilla sisään ja huolestu siitä kun mulla oli kaiken lisäksi puukko vieressä ja ite en sitä niin edes tajunnut, eli lähin taas osastolle, akuuttiosastolle ensikertaa jossa oli kaikenlaista hiippaajaa muuten olen ollut kuntoutusosastolla, alkoholia olen nyt käyttänyt tosi harvakseen, viimeksi noin puoltoista viikkoo sitten ja sen jälkeen olo on ollut tosi väsynyt, en tiedä mikä muhun nyt on mennyt, pilvee tulee varmaan kerran vuodessa poltettua vaikka ei se mulle sovikkaan kun melkein aina meinaan mennä johonki psykoosiin siitä, ja mä oon erakoitunut tänne kotiin, pelaan kaikkee mitä netistä löytyy mutta rahapeleistä mä saan mielihyvää eniten nyt varsinki pokerista, vaikka nyt olo on ollutkin väsynyt niin silti mulla on tuo unirytmi päin helevataa, en oo nyt tänä yönäkään sitten nukkunut ja sen näkee jo tästä tekstistäkin ja on mulla myös lukihäiriö ollut aina, nyt tuli ajatus katkos mitä kirjottaisi mutta tässä on vielä näitä diagnooseja mitä musta on annettu: F32,9 F33,2 F29 F20,9 ja tää viimeinen minua hämää enkä edes ole vielä huomauttanut lääkärille siitä eli määrittämätön skitsofrenia eli en ole koskaan kuullut tai nähnyt harhoja, ja kai mulla on jokunlainen “seksi” addiktiokin vielä et tulee tumputettua vähän liian useasti ja vielä välillä monta kertaa päivässä on mulla satunnaisesti yhden illan juttuja mitä nyt täältä kotoo pääsen lähtemään no mutta kirjoitan lisää ehkäpä ittestäni jahka keksin jotain lisää tai jos joku jotain kommentoi jostain asiasta, nyt jo alkaa kaduttaa ja hävettää et tänne kirjoitan jos joku “tuttu” lukee näitä sivuja ja en mä koskaan mikään hyvä tarinan kertoja olekkaan ollut. 
moro, turbo. itse olen 18 vuotias ja kärsin samanlaisista ongelmista kuin sinä (lukuunottamatta raha pelejä). Mulla kaikki alko kun olin 17 ja muutin lastarista omilleni. Koulu alkoi menemään päin helvettiä, ero, rankka alkoholin käyttö ja muut päihteet. aloin ryyppäämään ensin päivittäin yksin, sitten kavereiden kanssa pidettiin mun luona bileitä viikonloppuisin siitä sain pari kaveria joiden kanssa ryypiskeltiin päivittäin. Psyykosi mulla on ollut tosi pitkään (en sit tiedä onko skitsofrenia) outoja pelko tiloja jotka laukee kun olen yksin. joku seuraa yms. ja julkisilla tuntuu että kaikki katsoo. pahinta on nukkumaan meneminen, kun on yksin. näen pimeässä varjoja, kuulen ääniä, saatana välillä herätä ja juosta lähimpään terä aseeseen ja alkaa etsimään kun on niin varma siitä ettei ole yksin. vaikee lähtee yhtään mihinkään himasta vaikka haluaisikin, sitten pelaan pelaan ja pelaan. nyt parin kkn sisään onneks asiat vähän parantunut, muutin ja saan punkata porukoiden luona niin ei tarvii kärsiä totaalisesta juurtumisesta. inttiin onneks tuli lykkäystä, mut koulussa en voi olla kun ahdistaa niin paljon. kämppää en onneks oo menettäny, kun jälkihuolto rullaa vielä.tsemppiä sulle, joita pärjäillä