Eiköhän tuota tullut jo aikansa. Juominen ja amfetamiinin jatkuva (viihde)käyttö eivät tarjoa minulle enää mitään. 3 vuotta putkeen jokainen viikonloppu, jokainen loma ja yksi parin kuukauden työttömyysjakso meni täysin hukkaan. Tai ei ehkä turhaan hukkaan, ilman niitähän en olisi ehkä tullut tähän pisteeseen. Motivaatio/jaksaminen/asennoituminen työntekoon laskenut aivan nolliin ja täten työ on ollut vain keino tienata rahat saamaan pää sekaisin. “Elää juodakseen, Juo elääkseen”, eikös?
Viikko viikolta näkee vain entistä enemmän päihteiden turruttamaa ja turmelemaa seurapiiriä ympärillään. Eivät ne menestystarinoita kirjoita, ei. Siksi lähdenkin etsimään niitä onnellisimpia tarinankertojia jostain aivan muualta. Miten se olikaan; “Ihminen ei koskaan löydä uusia valtameriä, ellei hän uskalla kadottaa ensin rantaa näkyvistä”. Taitaa koskea niin raittiutta kuin parisuhdetta.
Nyt kun ollaan tilanteessa, missä ihminen on omaksunut itsellensä päihteiden käytön ainoaksi huvikseen ja tunteeksi saada elää ja ainoaksi välikädeksi ystävien kanssa yhteisoloon ja nauruun, on mitä ilmeisemmin vaikea totuttaa kroppa ja mieli raittiin elämän rattaisiin. Minusta tuntuu, että tämä viha itseäni kohtaan hukattujen vuosien ja unelmien jarruttamisen takia on todella hyvä motivaattori tässä korkin/pussin sulkemisessa. Enemmänkin kaipaisin nyt kanssa eläjiltä vinkkejä uusien ihmissuhteiden luomiseen. Lähes ulkoon jok’ ikinen ihmissuhteeni aidoissa tunneskaaloissa ja puhtaassa ystävyydessään on perustunut päihtyneelle ilmapiirille. Miten te löysitte (vertaistukiryhmiä ei lasketa) uuden tuttava-/ystäväpiirin? Aitoja ystäviä ei pidä unohtaa, mutta raitis mieli ja viinahammas eivät voi samalla tavalla heilastaa kuin ennen…
Ainiin, 9 päivää ilman päihteitä (tupakka mukaan lukien).
Varmaan kun elämään löytää muuta sisältöä niin uusia ihmisiä elämään tulee.