johonkin tätä oloa pitää vähän päästä purkamaan. Se on se juominen ja jatkuva pilven poltto jota on jatkunu jo kohta viisitoista vuotta. eli melkein puolet elämästäni. En juo edes nykyään kovin paljoa ja polttelenkin aika vähän kerrallaan, mutta masennukset vaan ei helpota. olin jo pari viikkoa juomatta ja olo parani huomattavasti. joten päädyin kaljalle tietenkin. ja tässä sitä taas ollaan. Rahat on menny, kaverien rahat on menny, vuokrat maksamatta, ja ulosottomies lähettelee rakkauskirjeitä joka viikko. Mikään ei inspiroi tekemään mitään. Selvinpäin makaan sohvalla ja katon elokuvia päivästä toiseen. Ulos ei uskalla lähteä. Puhelimeenkaan ei pysty vastaamaan. Ruoka ei maistu. Poltan ainakin askin verran röökiä joka päivä ja mietin aika paljon kuolemaa. Eikä se ajatus ees pelota. Oon koko ikäni ollu masentunu. Syöny lääkkeitäkin välillä mutta lopettanu ne kuurit. Onhan niistä apuakin ollut mutta en halua olla sillä tavalla onnellinen. Hymy huulilla no matter what. Se ei tunnu luonnolliselta. Ehkä joidenkin kohdalla mutta ite en oo koskaan oppinu elämään niin. Oma järkeni juoksee aika nihlististä rataa, ja siitä perpektiivistä olen tottunut maailman ja itseni näkemään. Merkityksettömänä. Sympatiani on niiden ihmisten puolella jotka ei tätä ikinä joudu toteamaan vaan jotka osaavat tehdä omasta elämästää merkityksellisen ja uskovat siihen vilpittömästi. En halua sekoittaa niitä kuvioita.
Seurustelu on tuonut pari kertaa valoa elämään. Ja työntäny taas takaisin ja vielä entistäkin syvemmälle. En oikein enää tiedä pitäisikö minun edes seurustella. Mitä jos nämä ajatukset tarttuu? Pilaan vielä jonkun onnettoman elämän. Tapasin kyllä eilen yhden mukavan oloisen naisen. Mutta olen rahaton ja haisen vanhalta viinalta ja tuhkakupilta. Eihän seurustelu toki ratkaise itsestään mitään ongelmia, mutta yksin ei ole hyvä olla. Sen tiedän ja osaan jo aivan liiankin hyvin. Kaipaan läheisyyttä. Mutta kuka muka kaipaa tällasen ongelmapesäkkeen läheisyyttä? Muutenkin olen niin stressantunut ja kiireinen etten ees tiä kerkeisinkö ja jaksaisinko seurustella. On koulua joka pitäisi hoitaa, töitä mistä ei jää mitään käteen, ja harrastuksia joita ei voi jättää. On kaveria ja perhettä ja tiesmitä. Mutta ei jaksa kiinnostaa. Kaipaisin kipeesti lomaa mutta se ei ole mahdollista. Noi kiireet on kyllä pitäny vähän irti pahimmasta sekakäytöstä mutta sillä on näköjään hintansa. En osaa enää ottaa rennosti. Lomailla. Vaikka oonkin jo monta viikkoa melkein vaan maannu kotona ruudun ääressä, oon edelleenkin romuna. Ahistaa. En oo ikinä osannu nukkua ja ensi yö huolestuttaa helvetisti. Tää ei oo lomaa vaikka en mitään teekkään?!?
Näissä tunnelmissa onkin sitten hyvä jatkaa ensi viikkoon. En aio siis tappaa itteäni, vaan vähentää päihteiden käyttöä. Kohtuukäyttö on kyllä mahdollista. Muutama viime vuosi on vaan menny niin railakkaasti että vaikeelta tuntuu. Opin jo vähän tasottelemaankin oloja mutta se ei ollu hyvä idea. Käytännössä en oo ollu selvinpäin ku varmaan alle kuukauden tällä vuosikymmenellä. Lopetin tasottelun. Isompia ahdistus tai masennuskausia siinä ei kyllä sitten hetkeen ollukaan, mutta enpä oo pystyny oikein mitään järkevää samaan aikaankaan.
Kyllä se on aikasta vaikeaa, mutta ei suinkaan mahdotonta. Mutta kuten moni on mullekin sanonut, niin vuoren päälle ei nousta kuin askel kerrallaan. Välsitä se ainaki itselle tuntuu et menee pari steppiä eteen ja kolme taakse mutta kyllä ne maisemat pikku hiljaa paranee. Ja sit joidenkin tuntien,päivien ja jopa viikkojen jälkeen tulee se tunne,et hitto: olihan vaikeaa mutta kyllä sen vaivan arvoistakin.
Joo, sori noi kaikki kliseet. Ei se siis helppoa ole, mutta helpottuu. Tsemii, kyllä se siitä. Oikeesti. Kai
niin. kiitos kiitos. tuli taas otettua ne kolme askelta taaksepäin. Tietenkin täysin väärään aikaan ja väärässä paikassa. Seitsemän tuoppia ja muutamat tötsyt. Pitääkö se alkaa imitoimaan viisaampia ja vältellä sellasia tilanteita missä lipsuminen on mahdollista kun mulla ei oo näköjään minkäänlaista itsekuria. Oon joskus kuvitellu että käyn baarissa etsimässä naista. Alan kyllä oleen aika vakuuttunu siitä että vaan kusetan itteeni tolla. Kaljaahan mä sinne meen oikeesti juomaan.
noh. nyt taas ne tuttuakin tutut ensiaskeleet eteenpäin. jos sitä malttaisi ees viikonloppuun saakka olla selvinpäin…
weiss_myllerille: olen aikas lailla itsekin samanlaisella pohjalla. Yritin laittaa yksityisviestiä, mutta joko en ymmärrä tai sitten sellainen vaihtoehto on poistettu täältä. Mutta voin tässä vaikka antaa emailinikin, tuomadseen@gmail.com. Jos tuntuu tarvetta avautua niin olis tosiaan kiva jutella, kuten sanoin oon itekin aika samassa jamassa ja toisinaan tuntuu koko elämä todella toivottomalle. Itse tosin oon jotenkin ihmeellisesti nyt ylittänyt sellasen “haluan tappaa itseni” itsesääli-kurjuusmeiningin, ehkä kun on kokenut sen ennenkin tai ehkä joku sekottaa mun veteen puhdasta MDMA:ta… no ei, vitsi.
Pointti on kuitenkin : luulen ymmärtäväni ja minullakin menee kaikki päin persettä.
kiitos. ehkä nyt kuitenkin pitäydyn tässä tilittämisessä tänne ketjuuun. Ainakin toistaiseksi. Älä ota henkilökohtaisesti Ihan hieno ele mutta en oo ihan valmis sellaseen. Kunhan nyt lörpötän tänne näitä jorinoita. Se jostain syystä tuntuu hyvältä. Mutta kiitos siis kuitenkin auttavasta kädestä.
Tuli tossa taas rällättyä. Laskeskelin että viime viikolla join siis ainakin neljänä päivänä. Parin päivän osalta en oikein muista mitä oon tehny. Hyvin mahdollista että joinkin viitenä pävänä. En jaksa miettiä. Oon siis itekkin ollu masentunu niin pitkään ku vaan muistan. En ees pidä näitä omia ajatuksiani itsetuhoisina. Mietin vaan kuolemaa melko usein. Nyt on taas lääkitys alla että saan nukuttua. Ehkä tuo mielikin niistä vähän piristyy. En kyllä pidä yhtään lääkkeiden käyttämisestä mutta ei tästä ny oikein muuten tunnu tulevan yhtään mitään. Poltellu en oo kohta viikkoon vaikka saumat ois siihenkin ollu. Krapulaa ei oikein oo tullu. Sen pitäis kai olla huolestuttavaa. Rintaan pistää ja keuhkota rahisee. Varmaa kohta pumppu antaa periksiö. Ruoka ei oikein vieläkään maistu mutta oon syöny kuitenkin. Kuulemma tärkee juttu se syöminen Ja kyllähän se vähän piristää ja parantaa heikkoa oloa. Ei oikein oo motivaatiota taas mihinkään. Kun ei malta niin näinhän siinä käy. Nyt on onneks rahat enemmän ku loppu niin pitäs tulla taas taukoa tohon käyttöön. Toivottavasti kukaan nyt ei vaan anna mulle rahaa. Lääkäriinkin mua on patistettu mutta ei huvita. Ei jaksa. Se tietää vaan lisää laskuja, rästitöitä koulusta, stressiä, perintäkuluja, lääkkeitä, vitutusta, myöhästymisiä, byrokratiaa, kyselyjä, vaivaantuneita tapaamisia etc etc. Kiitos, mutta ei kiitos. En muutenkaan haluu tältä yhteiskunnalta enää “apua”. Nähty niin moneen kertaan mitä siitä seuraa. Sekä itselleni että muille.
Joku päivä mä vielä haluisin kirjottaa tänne jotain vähän pirteempää tekstiä. Tänään on näköjään vaan tällanen tilitys sunnuntai. Nyt kyllä pakottaa rintaan siihen malliin ettei jaksa pidempään manata. Paitsi että muistin juuri että munhan pitää uusia se pirun resepti. Suostui onneksi apteekissa antaa mulle viimeksi vielä vanhalla yhen kuukauden napit. Eli lääkäriin sitä pitää sitten kuitenkin mennä. Siinä menee taas yks 15e. Edellinenkin on menossa perintätoimistolle. Kilpirauhanenkin pitäs käyä mittauttamassa. Joku päivä ennen kymmentä. Eli laborarorioon. Ja kontrolli käynti jostain ties mistä … mikähän vaiva sekin oli. Prkl!!! Kyllä osaa ottaa päähän tää ruljanssi. Mitähän siitä tulee ku joudun vielä joskus käymään töissä tulevaisuudessa. Eikä siihen oo välttämättä ees niin kovin kauaa. Ahistava ajatus. Pitää ehkä harkita sitä köyden ostoa uudelleen.
Äh. Ei pitäisi edes leikillä heittää tollasia läppiä. Typeryyttä. Enkä osaa näköjään enää edes kirjottaa sujuvaa tekstiä.
Hyvää yötä!
Tervehdys weiss_myller. Tuo on tuttu tunne, kun kaikki on niin sekaisin, ettei tiedä miten sitä lähtisi purkamaan. Tuolloin se köysikin käy mielessä. Kuitenkin siihen on vain yksi tapa. Eli lopettaa juominen ja se pilvenpoltto.
Kuvauksesi perusteella olet alkoholisti ja se kohtuukäyttö ei alkoholistille ole mahdollista. Aina tulee turpaan ennemmin tai myöhemmin, se on varmaa. Ongelmallista on, mikäli et halua juomista vielä lopettaa, koska tuon halun on tultava itsestä. Yritän kuitenkin saada sinua havahtumaan näkemään asioiden todellinen tila, eli se, että et päihteiden käyttöäsi hallitse, etkä koskaan tule hallitsemaankan. Kieltäminen on alkoholismin/päihderiippuvuuden tyypillinen oire, ja monet menevät viinan takia hautaan saakka kykenemättä koskaan myöntämään olevansa alkoholisteja.
Alkoholismi on sairaus, ei moraalinen ongelma. Apua löytyy A-klinikalta, AA/NA-ryhmistä ja aina pidempiaikainenkin kuntoutusjakso on mahdollinen, jolloin pystyy pysähtymään ja tarkastelemaan elämäntilannettaan.
Niin kauan kuin haaveilet vielä kohtuukäytöstä niin suunta on vain alaspäin. Näin se vaan menee. Itselläni nyt vuosi raitista elämää takana, lähtötilanne oli todella surkea, mutta nyt elämä on taas elämisen arvoista. Mitään en ole menettänyt, sitäkin enemmän saanut. Tsemppiä!
sitä kuvittelee aina olevansa “parantunut” kun on olllu viikon tai ees pari juomatta. Mutta maailma kyllä muistuttaa miten asiat on näköjään. Löysin tossa nimittäin vanhoja omia viestejä tältä palstalta. Vuodelta 2004 ja aivan samat valitusvirret sieltä löyty. Hitto siitähän on melkein kymmenen vuotta pian. Ne on eri nimimerkillä jota en ny vielä haluu paljastaa. Kyllä tällanen sen verran hävettää. Sairaudeksihan tätä sanotaan mutta en oo ikinä halunnu uskoa sitä ite. En oikein vieläkään. Kyllä tossa asiat jossain vaiheessa oli paremminkin. Tää uus vaihe on ny kestäny kolmisen vuotta ja se on kyllä menny koko ajan pahemmaksi. (no ei viime viikkoin kylläkää kun olen myöntänyt että joku ongelma mulla on) Olen onneksi keskittyny nyt enemmän tohon alkoholin lipittämiseen mitä voitaneen pitää hyvänä asiana. No polteltua on tullu mutta siin on ollu vielä edes vähän järkee verrattuna aiempaan kauteen. Muut päihteet ja sekakäytöt on pysyny onneksi poissa kuvioista. Mutta että melkeinn samassa tilanteessa oon silti kuin silloin 2004. Tää vähän herätti.
Olen siis alkohoisti. Isäni oli alkoholisti. Vaarini oli alkoholisti. Kavereista useimmat on alkoholisteja tai jonkun sortin nistejä ja pakkohoitopotilaita. Viimesin kämppis oli alkoholisti. Entinen tyttöystävä oli mieleleltään hyvin epävakaa koska hänen isänsä oli alkoholisti. Siitä edellinen tyttöystäväni oli vahvasti alkoholisoitumaan päin. Sitä edellinen oli sekakäyttäjä. Viimesin tuttavuus oli psykoosissa huumeiden takia.
Mul on nyt taas sellanen tunne että haluan raitistua. Eli motivaatio on kohillaan. Iso kiitos teille jotka jaksaa sanoa suoraan miten asiat on ja toivotella jaksamisia. Jos nyt tää ketju vaikka toimittais jonkunlaista muistuttajan virkaa ni yritän jaksaa sinnitellä tässä nyt toistaiseksi vähentäjänä. Mul on nimittäin myös kohtuu käyttö joskus onnistunu. Aina ei tee mieli juoda lisää. Ja lopulliset ratkaisut muuutenkin ahistaa. Ymmärrän toki etten voi nyt juoda ollenkaan mitään. Enkä edes poltellla koska se nimittäin masentaa aika paljon nykyisin. En tiä kauanko tätä pitää jatkaa. Ehkä se paljastuu sitten kun on sinnitelly ilman tarpeeksi pitkään. Joku voi väittää että tää on tulella leikkimistä mutta sanokoot. Pidän nyt tämän linjan. Täytyy vaan vältelllä tilanteita joissa tulee houkutuksia. Mulla ei nimittäin oo mielestäni ikinä tullu mitään pakottavaa tarvetta juoda ihan vaan juomisen takia. No joo krapulassa joskus jos on täytyny liikkua kylillä. Mutta siihen ansaan en aio lageta enään. Jos on jotain ohjelmaa muutamankin päivän sisällä niin mitkään päihteet ei käy laatuun. Ja sitä ohjelmaahan on.
Nyt on onneksi noi eiliset köysileikitkin poissa mielestä. Voi olla että oon typerys kun aattelen ettei päihteiden saa antaa hallita elämää, ja että jos täytyy olla kokonaa ilman mitään, tai käyttää jotain silloin kun ei pitäisi, niin olen epäonnistunut.
Vähän oon jo nyt skeptinen näitten ajatusten suhteen - ja voin jo kuvitella miten siellä ruudun takana pudistellaan päitä ja huomataan jo miten alkoholistin logiikka suorastaan hyppää silmille tästä tekstistä - mutta katotaampa nyt miten Tarzanin käy! Olin tossa jo hetki sitten pari viikkoa juomatta kokonaan ja pari viikkoa meni mukavasti satunnaisten viinilasillisten voimin, niin hyvin toiveikas oon. Toivottavasti en turhaan.
so far, so good. alkaa vähän olee levottomat fiiliset mutta toistaiseksi pysyny selvinpäin. Kerran joutu käydä baarissa juomassa teetä. se oli vähän riskialtis poikkeustilanne mikä ei ollu itestäni kiinni … kai … mutta suunnittelin homman tarkkaan.
mitäs tää ny tekee… kokonaista neljä päivää selvinny jo jään odottamaan kauhun sekaisella innolla viikonloppua.
tänään se ei oo niin vaikeeta
outo juttu miten alkaa nähdä unia kun on selvinpäin. En oo pitkiin aikoihin nähny unia kun aloin asiaa miettimään. Jotain sairaita krapulaliskoja toki mihin on heränny mutta niitä en laske. Ei nää unet nytkään kovin ruusuisia ole mutta silti. Selkeesti niitä öisin näkee. Ne laimentunu silkasta horrorista tollasiin painostaviin psykologisiin thrillereihin. En muista tarkalleen mitä niissä on tapahtunu mutta tunnelmat säilyy kyllä pitkälle iltapäivään. Päivisinkin ajatus juoksee ihan eri malliin jo. Miltähän se mahtaa tuntua kuukauden tai parin jälkeen? Kestääkö sitä edes. huh! en tiiä.
no joo. viides päivä on kuitenkin lopuillaan. Ruokaa keittelen ja pitäs vielä vähän jotain hommia duunailla ennenku katon jos löytys netistä jotain töllötettävää. sitten nappi naamaan ja yökkäreille. about kaheltatoista, tai ihan viimestään yheltä jos ois taju pois niin hyvä.
daiipadaapa.
eilen join puolitoista ykkösolutta ja yhden kolmostuopin. nukuin huonosti ja fiilikset oli muutenkin vähän huonot. olisi pitänyt lopettaa siihen ykköseen kun oli kuitenkin ihan mukava ilta
eipä tuo tuopin juominen sinänsä harmita - se tarjottiin kun päätimme käydä pelaamassa ysipalloa. Mutta eipä siitä nyt tunnelmakaan pahemmin noussut. Mietin jonkun aikaa tota tarjouksen vastaanottamista, mutta kun ei oltu nähty pitkään aikaan niin päätin haastaa itseni sosiaalisen elämän hyväksi. Noh, en tiä miten kävi mutta ysissä voitin. Samassa ajassa se joi ite melkein kolme tuoppia. Ja olihan siinä pohjallakin jo jotain. Noh, tulipahan huomattua että humalaisista ihmisistä ei ole paljon seuran pitäjäksi jos ite ei juo.
Muuten kai tää ihan jees mutta pitää nyt olla tarkkana tänään ja huomenna ettei enempää lipsu.
Tilannetta arvioituani sanoisin että tuollaisesta ei pitäisi tulla tällaista oloa. Ei siis krapulaa, ei sinne päinkään, vaan laimea, etäisesti morkkista muistuttava lievä lamaantuminen. Sellainen nyt voi tulla melkein mistä vaan, ja väittäisin että se johtuu nyt huonosti nukutusta yöstä, joka kylläkin voi olla tuon eilisen “iloittelun” seurausta.
Kahvia naamariin ja, hommiin. Puurot keitän hieman myöhemmin. Yritän pitää mielessä että tänään on kuitenkin tiedossa ihan hyvä päivä. Lainatakseni eilen kuultua keskustelua metrossa, Jei!
Vielä selllainen asia askarruttaa, että olen alkanut heräilemään todella aikasin. Eli hieman yhdeksän jälkeen. Tänään sain nukuttua vielä puolitoista tuntia lisää, mutta unet oli taas outoja, enkä muista niitä. Koiran unta. Koko yö ja aamu.
Leppoisaa lauantaita!
tovi mennyt jo. Ja vähentämis projektille on tullut arvosanaksi 8. Antaisin isomman mutta resurssien vähyys on ollu niin suureksi avuksi etten kehtaa parempaa itelleni myöntää. Jos pystyn samaan ilman mitään pakottavaa tarvetta niin nostan arvosanaa. Jouluun mennessä.
ja aivan samat valitusvirret sieltä löyty. Hitto siitähän on melkein kymmenen vuotta pian. Ne on eri nimimerkillä jota en ny vielä haluu paljastaa. Kyllä tällanen sen verran hävettää. Sairaudeksihan tätä sanotaan mutta en oo ikinä halunnu uskoa sitä ite. En oikein vieläkään. Kyllä tossa asiat jossain vaiheessa oli paremminkin. Tää uus vaihe on ny kestäny kolmisen vuotta ja se on kyllä menny koko ajan pahemmaksi. (no ei viime viikkoin kylläkää kun olen myöntänyt että joku ongelma mulla on) Olen onneksi keskittyny nyt enemmän tohon alkoholin lipittämiseen mitä voitaneen pitää hyvänä asiana. No polteltua on tullu mutta siin on ollu vielä edes vähän järkee verrattuna aiempaan kauteen. Muut päihteet ja sekakäytöt on pysyny onneksi poissa kuvioista. Mutta että melkeinn samassa tilanteessa oon silti kuin silloin 2004. Tää vähän herätti.
Siis edelliseen kirjoituksees viitaten.