Paluu samaan ikuisuusteemaan. Tällä kertaa yhteinen lomareissu keskeytyi miehen liiallisen alkoholinkäytön takia. Katsoin parhaaksi viheltää pelin poikki enkä jäädä katsomaan kännäämistä. Jälkeen päin mietin, miksi edes suostuin lähtemään koko reissuun. Olihan se odotettavissa, että mies haluaa lomansa aluksi nollata päänsä oikein kunnolla. Miksi edes kuvittelin jotain muuta?
Miksi ylipäänsä jään tähän? En oikein tiedä itsekään… Suhteessamme on paljon hyvää. Olemme “samalla aaltopituudella” ja meillä on todella mukavaa yhdessä. Oikeastaan ainoa asia, jossa emme ole todellakaan samalla aaltopituudella, on alkoholinkäyttö. Itse käytän alkoholia muutaman kerran kuukaudessa, max 2 annosta kerralla, ruoka- tai saunajuomana. Humalahakuisuus ja humalainen seura on vierasta itselleni, epämiellyttävää. Miestä voisi kai kuvailla tuurijuopoksi. Aikansa sujuu hyvin kohtuukäytön merkeissä, sitten homma repeää ja kaljaa ja viinaa vedetään kaksin käsin vailla mitään tolkkua. 1-3 päivän juopottelun jälkeen morkkis ja taas lähtee sama kuvio alusta pyörimään.
Se, mikä ärsyttää, on juomaan lähtöihin liittyvä valehtelu (jonka nykyisin kyllä tunnistan eli siinä suhteessa harvoin yllätyksiä tulee). Äänensävystä tiedän, milloin työkeikka/kauppaan lähtö tms onkin jotain muuta. Tiedän, että tämä taitaa alkoholismin kuvaan kuulua, mutta silti tuntuu, että hän pitää minua typeränä idioottina, jota voi kusettaa miten lystää. Positiivista on se, ettei hän laita juopottelua minun tai kenenkään muun syyksi eikä toisaalta lupaile morkkiksessa turhia tyyliin “ei enää ikinä”. Emme myöskään asu yhdessä eikä meillä ole lapsia, joten loppupelissä mies itse on se, joka eniten alkoholinkäytöstä kärsii.
Ei mies kuitenkaan ongelmaa myönnä, eikä alkoholinkäytöstä keskustelu onnistu. Itse olen tehnyt rajanvedon, että vain selvinpäin/1-2 annoksen kohtuukäytön merkeissä ollaan yhteyksissä. Jos homma repeää, poistun yleensä paikalta. Alkoholi, itselleni aika yhdentekevä aine, tuntuu kuitenkin haukkaavan luonnottoman suuren palan ajatusmaailmastani ja elämästäni.
Tällaisia mietteitä, jatkossa lisää. Olen jonkun aikaa tätä plinkkiä lueskellut ja saanut voimaa ja hyviä ajatuksia monista ketjuista täällä. Nyt rohkaistuin itse kokeilemaan, josko tällainen julkinen päiväkirja mahdollisine kommentteineen selkeyttäisi lisää omia ajatuksia. Mukavaa päivää kaikille!