Jokainenhan meistä haluaa vähentää. Ei siinä mitään. Jotkut meistä haluavat lopettaa. Eikä siinäkään mitään. Kuitenkin, tämän palstan tarkoituksena EI ole lopettaa. Ne, jotka ovat lopettaneet, hus pois, nyt!
Tämän säikeen ytimenä olkoon vähentäjien vilpitön tahto saada alkoholinkäyttöään vähentymään konstilla jos toisellakin. Ja kun nuo eka ja toka eivät tuota tulosta, niin kolmanetana konstina tulee yleensä juomatyypin vaihtaminen toiseen.
Tässä piileekin vaara. Sillä, kun pullon etiketissä mainittuja prosenttia vähennetään, saattaa määrä salakavalasti nousta! Millaiset ovat Sinun kokemuksesi pienimmistä prosenteista mutta kuitenkin suuremmista juomismääristä, yhdistettynä fiilikseen “ei maistu yhtään alkoholilta”?
Ennen join muutaman olutpullon rentoutuakseni.Nykyään puolilitraisen tölkin tai pintin kerrottuna aika monella.Juon vain olutta, mutta kyllä silläkin naisihminen saa nuppinsa ihan tarpeeksi sekaisin.Olisi mun kulutukselle hyväksi, jos olut olisi edelleen lasipulloissa.En usko, että viitsisin kantaa painavia puteleita montakaan kotiin enkä vahvempiin siirtyisi.Näin luulen toistaiseksi, mutta varmaksi en tiedä.
Kyllä toi Leijona Pastilli 30% likööri (ja vastaavat) on aika salakavalia, koska 5 desiä voi huitasta kitusiin vartissa ilman ongelmia ja lisää tekee heti mieli. Siinä missä 40% rommi aiheuttaa yskimistä jo parin desin kohdalla ja extrahuikat ottaa mieluummin vain tunnin välein. Joku 60% olisi ehkä kaikken vähiten salakavalaa, koska se polttaa kurkkua juuri niin kauan että hyvässä lykyssä pullo menee kaappiin ennen tyhjentymistä. Hyvällä tuurilla pari huikkaa riittää koko illalle.
Pöh! Ei mulle ainakaan noin käy. Kun kunnolla janottaa, niin tinaan ihan samaan tahtiin sitä tiukkaa viinaa(mieluiten tosin lantrattuna), kuin oluttakin, joten sen vuoksi mun onkin parempi pysyä niissä miedommissa. Eivät nouse niin nopeasti ja salakavalasti hattuun ja se kusetuksen määräkin alkaa vituttaa olutta juodessa. Eipä noilla juomien laaduilla lopulta kuitenkaan niin suurta väliä mun kohdallani ole. Hirveään känniin tulen joka tapauksessa .
Niin no, lantraamalla saadaankin vaikka mistä myrkystä litran verran 20% janojuomaa jonka kiskaisee ilman tuskaa 5 minuutissa huiviin. Vaikutus on tyhjään mahaan kaataessa välitön ja sohvalta herätään aamuyöstä ihmettelemään kadonnutta iltaa. Eli lantraaminen se vasta salakavalaa onkin. Kun myrkky ei maistu myrkyltä, vaan mehukatilta, niin tulee turvallinen olo.
Oleellista vähentämisessä taitaakin olla vain ne annokset jotka suunnittelee illan aikana ottavansa, ja ostaa vain sen verran annoksia kaupasta. Laskutikun kanssa sitä saakin tosissaan olla Alkon hyllyllä, että käyrä on loiveneva eikä nouseva. Helpointa toki on aina “ei tänään” -taktiikka, jolla saadaan vähennettyä satavarmasti ainakin tänään.
Mitä tulee lantraukseen ja erilaisiin alkoholi juomiin, niin tuli taas muisteltua omaa juomista…
Oma tyylini oli juoda kirkasta viinaa/votkaa suoraan pullon suusta (kaikki kirkkaat merkit kävi kunhan oli jotain 32-40% väliltä) ja sitten aina ottaa heti välittömästi perään iso hörppy mehua tai limsaa. Tällä tavoin saattoi halutessaan kumota kossupullon pakkasesta vaivatta vartissa jos oli tarvis.
Muistan myös erään kerran kun kärsin juopotteluni vuoksi armottomasta närästyksestä ja olosuhteiden pakosta olin päätynyt ostamaan kaksi mäyräkoiraa. Krapula oli tavattoman kova ja sellainen kuohuva litku ei meinannut oikein upota. Joten kaadoin kaikki putelit ämpäriin ja sekoittelin kepillä ahkerasti puolisen tuntia. Sillä tavalla lähti hiilihapot pois keskiketterästä ja sain tärinäkrapulan hoidettua pois alta :mrgreen:
Juu, kotisoffalla suoritetulla lantrauksella pääsee “huipputuloksiin” tosi nopeasti!
Itse olen viime aikoina yrittänyt arvioida eri juomien pettävyyttä lähinnä 15 minuutin kävelytestillä alkosta kotiovelle. Eli mitä enemmän alkoholiyksikköjä saadaan kumottua vartin aikana, ilman lantrinkeja tai muuta “huijausta”, sitä pettävämpää tavara on.
Tänään nousi tapetille rommi (taas taas, nam nam). Eli normi 37,5% ja 3,5 desin pullo. Eli noin 8 alkoyksikköä. Katoaa kummasti kotimatkalla koko 3,5 desiä ilman yskimistä, liekkö rommiin lisätyn sokerin ansiosta, minkä vuoksi siitä tulee hieman siirappisempi ja pehmeämpi kuin konjakeista, brändyistä, tai kirkkaista.
Semmosta, Bender kiittää, kuittaa ja alkaa tekemään mahtihyvää MasterChef-känniruokaa!
Kossua yhdellä ja mehukattia toisella. Siitä tuleekin mieleen dokumentti jota aina katsoessani itken. Itken ja ryyppään. 44 minuuttia youtube-tuskaa, mutta suosittelen jokaiselle jolle kiisseli maistuu - jos on kännissä, sitä enemmän suosittelen:
^ Tuttu dokkari ja erittäin pätevä sellainen. Näen tuossa hyvin paljon entistä itseäni… Surullista itsetuhoahan tuo on ja etanoli koukku vie kuin litran mittaa.
Mutta tärkeintä kuitenkin on, että tuolta on mahdollista päästä pois. Kunhan vain suostuu hakemaan ja vastaanottamaan apua.
^ Mitäs Arkkitehti ja Korkinkadottaja ajattelee siitä, että menisitte hankkimaan apua sairauteenne? Olen itse ollut täysin samassa tilanteessa ja tiedän, että tuosta paskasta on mahdollista selvitä.
Se on vain erittäin vaikeaa tehdä omatoimisesti jos sairaus on edennyt tarpeeksi pitkälle. Tässä tilanteessa mielestäni kannattaa niellä ylpeytensä ja hakea apua muilta ihmisiltä.
Totta turiset. Ylpeys vaan tuppaa murenemaan vasta kärsimyksen kasvaessa. Ihmismieli on vähän outo, ja alkoholistin mieli se vasta outo onkin. Jatkuva itsetuho ei ole viisasta, koska jossain vaiheessa oman elämänsä pantiksi laittavan uhkapelaajan pelimerkit loppuvat ja alakerran liekehtivä kasino korjaa potin!
Näin positiivissa merkeissä tänään ja 9. päivä “benderiä” alkaa huomenna, odotan jo innolla aamuruskon mukanaan tuomaa hirveää horkkaa ja kuolemanpelkoa! Onneksi reppu on täynnä siideriä jonka avulla ehkä selviän kertomaan Arkkitehdin eeppistä tarinaa viinapirun selättäneiden joukossa. Mutta toisaalta, kuinka voi viinapirun selättää, jos pelaa kasinon säännöillä joihin kuuluvat ilmaiset drinkit ja panoksena elämä?
Jaahas, vetää taas filosofiseksi. Promilleja taitaa siis olla yli 1…
Offtopikkia, mutta menköön:
Rommiin lisätty sokeri? Rommiin lisätään poltettua sokeria takaamaan tasainen värisävy tuotantoerästä toiseen. Pohjimmiltaan rommin raaka-aine on sokeriruoko, minkä takia (kypsytyksen jälkeen) juomassa on makeutta havaittavissa. Se makeus ei tule “lisätystä sokerista”.
Konjakissa ja brändyssä pääraaka-ainehan on rypäleet ja kirkkaissa taasen yleisimmin vilja (Aasiassa riisi etc.). Mutta rommissa siis rokeriruoko (josta valmistustapoja on kaksi: suoraan ruo’osta puristamalla tai sokerinvalmistuksen mukana syntyvästä melassista)
Tänäänkään en kuitenkaan aio mitään edellämainittuja juoda
Silloin kun juon, juon lähes aina keskiolutta. 95% tapauksista. Tästä en halua tinkiä siirtymällä kakkoskaljaan saati ykköseen. Tuo jäljellejäävä 5 prosenttia muodostuu viineistä sekä ehkä prosentti siitä väkevistä alkoholeista. Väkeviä en osaa ottaa tyylillä. Teen paukun, teen toisen, “eihän tämä oikein nouse” teen tuplapaukun, toisen tuplapaukun, ja tipahdan, nauttimatta humalasta juuri lainkaan.
.
