Kirjoitin kokemuksestani Kuukausia sitten. Minulle tuli kesällä 2014 paha aivoverenvuoto. Siitä lähtien olen pysynyt
raittiina. Takana yli 30 v Holtitonta elämää. En todellakaan tiedä, miten se onnistui, mutta tässä ollaan ilman kaljaa
ja ilman tupakkaa. Takana lukemattomia aloituksia AA:ssa , parantolajaksoja ja avokuntoutusta. Kaikki nämä ennen
ilman kummempia tuloksia. Nyt täynnä 14 kuukautta raittiina. AA on varmasti hyvä juttu ja aika monelle ainoa oikea.
Olen tullut siihen tulokseen, että niinkauan kun odotin ratkaisua jostain itseni ulkopuolelta, mitään kehitystä ei
tapahtunut. Vasta kun tein itselleni selväksi mikä on totta ja mikä ei, alko tapahtumaan. Varmaankin siinä auttoi se,
että pari kuukautta meni petin pohjalla ja oli aikaa miettiä asioita.
En silti, kun minulta on kysytty asiasta, ole osannut vastata mikä tämän kaiken sai aikaan.
Vain siitä olen varma, ettei se ole jumala eikä mikään korkeampi voima.
Ensi viikonloppuna menen hautaamaan vanhimman veljeni. Ainakin minun kohdalla ensimmäiset täysin
uskonnottomat hautajaiset. Hyvää syksyä kaikille.
Kiitos asiallisesta kirjoituksestasi.
Tuttavapiirissänikin on ihmisiä jotka ovat muuttaneet alkoholisoituneen elämäntapansa jonkun pysäyttävän elämäntilanteen yhteydessä.
Varmasti se menee usein juuri noin. Kun on tilanne jossa elämän arvoja on pakon saneleman tilaisuuden myötä aikaa miettiä, muutoksen tekokin on lähellä.
Moni varmasti jättää myös kertomatta näin julkisesti että muutos tuli kun sen aika oli, ilman mitään erityisiä mystisiä valaistumisia tai jumalten torvien pauhua. Kun asiasta ei tarinankerronnan taiteeseen sotkentumatta rehellisellä tavallisen elämän mutkien toteamisella oikein “mediaseksikästä” saa .
Arvostan panostasi tähän keskusteluun. Hyvää jatkoa sinulle.
Kiiitos paljon kirjoituksestasi, normanni. Ja hienoa, että olet toipunut sekä päihdeongelmasta että ilmeisesti aika hyvin myös aivoverenvuodosta, johon moni on menehtynyt tai vammautunut pahasti.
Pidin myös erityisesti yhdestä lauseesta, jonka Metsänreunan mies kirjoitti edellä: muutos tuli kun sen aika oli…
Omalla kohdalla samaistun tähän vahvasti.
Olen myös hieman pohtinut tahollani kuolevaisuuden ja uskonnottomuuden suhdetta. Löysin kirjankin aiheesta: tunnetun ateistin C. Hitchensin “Kuolevaisuus”, jossa kirjoittaja pohtii teemaa oman syöpä-sairautensa valossa.
Elämä on ainutkertainen lahja, tai oikeastaan sattuma, joka on kohdallemme osunut. Siitä kannattaa olla onnellinen, ja nauttia loppuun asti.
Hyvää syksyä ja voimia surussa veljen poismenon vuoksi.
Tervetuloa palstalle ja osanottoni veljesi poismenon johdosta. Minulle ulkopuolinen apu oli elintärkeää ja mahdollisti raitistumiseni. Riippuu aina siitä, millaisessa roolissa tämän avun näkee ja kokee. Meistä jokainen on ainoastaan itse vastuullinen teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Kukaan ei voi humaltua puolestamme ja yhtä vähän raitistua. Avustaa, neuvoa ja saattaa ulkopuoliset kyllä voivat. Nämä ulkopuoliset olivat (ja ovat) ammattilaisia jotka pystyivät näkemään kokonaistilanteeni objektiivisesti. Miksi en olisi hyödyntänyt näitä tahoja asiassa jota en yksin pystynyt selättämään? Sitähän varten näitä on.
Jokaisella on oma reittinsä ja mielestäni kaikkea kannattaa kokeilla saadakseen raittiuden päästä kiinni. Sulle toipumista aivoverenvuodostasi ja tsemppiä.
Toivotan sulle hyvää raittiutta lisää. Juovalle ihmiselle oma halu on ratkaisevinta löytää tie raittiuteen, ja alkoholistillehan sen löytymisen hetkestä voi käyttää myös nimeä pohjalle päätyminen tai murtuminen. Parin kuukauden alkoholittomassa miettimisajassa ehtii selvittämään paljon, ja tärkeää on, että ajatusmaailma pääsee muuttumaan. Mainitset AA:n, ja monien lailla minullekin se on ollut pelastava yhteisö ja tekemisen ohjelma. Pyrkimällä tekemään sen ohjelman mukaisia ehdotuksia olen saanut olla raittiina ensimmäisestä palaverista alkaen. Voin todeta otsikkoasi mukaillen, että sairaiden tuella olen saanut astella toipumisen tietä.
Kiitos kun kerroit elämäsi vaiheista!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme