Sairaanhyvähoitaja

Me Lopettajat
21

Oman tilanteensa tunteminen ja realistinen arviointi, vaikkapa alkoholiriippuvuuden myöntäminen ei aina helppoa ole.
Hyödyllistä se kylläkin olisi, ja juuri silloin, kun alkoholiriippuvuudesta irtipääsy edellyttäisi riippuvuuden voimakkuuden tajuamista.

Miten paljon sitten kannattaa muille ihmisille esittäytyä juoppona, päihderiippuvaisena, alkoholistina -sanoilla ei juurikaan sitten eroa liene.

Pahat asiat tuntuvat jäävän ihmisille mieleen paremmin kuin hyvät? Mistä sitten , mutta kovin usein kun kuulee jotain lähimmäisestään takanapäin puhuttavan, niin tuntuvat muistissa olevan enemmän kielteiset asiat kuin myönteiset.
Asiaa kannatta aina katsoa tarpeeksi pitkällä tähtäimellä; mitä haluat itsestäsi muistettavan kymmene, kahdenkymmenen vuoden kuluttua tästä päivästä?

Jotenkin olen itse kovin tyytyväinen siihen, etten täällä irl milloinkaan esitellyt itseäni enkä itsekään itseäni ensisijaisesti esimerkiksi alkoholistiksi leimannut. Päihteidenkäytön suhteen toki tein ratkaisuni, arvioin elämäntapojani, en toisaalta varmasti olisi kysyttäessä kieltänytkään tai vähätellyt, mutta en myöskään pitänyt asiaa semmoisena jonka kautta olisin halunnut ihmisten minua määrittelevän.

Ja nyt, vuosia juoppoudesta, alkoholismista, riippuvuudesta (miten kukin haluaa) irtiolleena, olen kovin tyytyväinen.

Ihmiset suhtautuvat minuun aivan muiden “ansioideni” tai olemukseni perusteella eikä tuon menneisyydessä olleen “vähemmän kunnioitettavan” asian kautta. Ei minulle ainakaan enää olisi mitään hyötyä sellaisesta tittelistä, parempi pikemmin on olla ilman.

22

Itselläni hyvin samantapainen linja. En koe tarpeelliseksi pitää yllä alkoholisti-identiteettiäni millään tavoin. Juomisesta irrottauduin onnistuneesti vajaat 10 vuotta sitten. Tuolloin oli tarpeellista sisäistää tilanne johon liittyi myös peilausta muitten avulla. Mutta jossain vaiheessa sanomiset on sanottu, ainakin omalta osaltani.
Näitä epäilijöitä oli aluksi runsaastikin ympärillä, mutta parhaiten selätin kommentit joko olkapäitä kohauttamalla tai kärkevästikin toteamalla, että minulla on tarpeeksi oikeitakin asiantuntijoita tukenani. Eli en vaivautunut tilittämään tekojani jokaiselle utelijalle. Seläntakana puhuvat? Jos jollain on jotain asiaa niin kertokoot sen minulle suoraan niin saavat myös suoran vastauksen. Koirat haukkuvat mutta karavaani jatkaa matkaansa. Omaan uskottavuuteensa voi vaikuttaa parhaiten teoilla. Tai päihteistä puheenollen tekemättä jättämisellä.

23

mies metsänreunasta kirjoitti

Juoppoudesta minäkin olen vapautunut ja siitä kiitollinen. Alkoholismia kannan mukanani hautaan asti, ja kiitollinen olen siitä tiedosta, että vaikka mitään lääkettä ei ole keksitty, alkoholistikin voi elää raittiina. Jotkut omin voimin, toiset tuettuina.

Ei minuakaan leimaa alkoholismini. Osasyy on, että olen vaihtanut asuin- ja työpaikkaa, mutta päihteettömyys on tietenkin ratkaisevin tekijä. Menen täydestä kaikenlaisissa piireissä ja jopa viihdynkin, mutta kotoisimmaksi tunnen oloni vertaisteni joukossa kasvokkain, olivatpa tuttuja tai ennen tapaamattomia.

Tänään et ole yksin

24

Raittiuden alussa olin sen verran huumassa siitä että kerroin kaikille jotka viitsivät kuunnella että olen nyt päivä kerrallaan juomatta. Yksi lapsi asui vielä kotona ja hän kyllä epäili kauan sitä että pysynkö juomatta. Kun tulin illalla kotiin tai olin jossain myöhään niin hän tuli oikein viereen muka jotain kyselemään, ja nuuhkaisi. Oli hyvä olo kun hän viimein tajusi etten enää juo.
Paikkakunnalla missä enimmäkseen elin silloin kun join niin he kyllä muistavat juomiseni. Olen sieltä pois lähtenyt joten he eivät ole nähneet tätä nykyistä olemustani. Jos olisin asunut siellä koko ajan niin ehkä olisi se juopon maine hieman höltynyt.
En minäkään kenellekään luvannut etten enää juo, olin vain päivä kerrallaan juomatta. Vaikken ollutkaan juonut joka päivä vaan viikonloput ja joskus keskellä viikkoa. Työ ja rahan ansaitsemisen pakko rajoitti onneksi juomisen halua.
Kun raitistuin niin se vapauden tunne oli aivan ihana, ja on vieläkin. Voin tulla ja mennä eikä mikään estä minua, olen aina ajokunnossa :slight_smile:

25

Minulle ei juomisen lopettamisesta pamahtanut euforista huumaa, ei mitään ihanaa vapautumisen olotilaa, ei edes mielialan ilotulitusta. Ensimmäiset pari viikkoa olivat pikemmin mukavuusalueen ulkopuolella haahuilua, uusien sisältöjen etsimistä selvään päivään.

En sitten kyllä myöskään tehnyt asiasta minkäänlaista numeroa, se oli niin henkilökohtainen juttu ettei se olisi alkuvaiheessa kärsinyt edes uteliasta katsetta, puhumista ei ainakaan.

Ehkä syynä oli sekin, että ikää oli jo yli viidenkymmenen, nuorena miehenä toki olin, kuten nuorten miesten tapana on, melkein maailman napa jonka perusolettamus oli se, että tottahan minun tekemiseni ja asiani ovat niin suuria että ne on kaveripiirissä kerrottava ja julistettava, mieluummin vielä hiukan väritettävä ja kaikkihan niistä ovat kiinnostuneita.

Elämä opetti, ehkä hiukan muiden hymähtelykin minun “Hyvin Tärkeille Asioilleni”, jonka sitten kans jossain vaiheessa jotenkin tajusin… ja joskus sitten tyydyin siihen että en taida minäkään ihmistä kummempi olla, ja tuntuupa jokaisella olevan enemmän kiinnostusta joko omiin tai edes yhteisiin asioihin kuin minun henkilökohtaisen elämäni käänteisiin.

Tuo Sinisilmänkin mainitsema vapauden tunne tuli minulle sitten ajan kuluessa, vaivihkaa, ilman paraatimarssia ja torvisoittokuntaa, ottaen tilaa näkökentässäni sitä mukaa kuin alkoholismi unohtui ja kutistui kokoisekseen, sellaiseksi joka on joskus jotenkin tuttu juttu ollut mutta haalistuu, haalistuu…

Vapaus ja mahdollisuudet, juuri se, ettei alkoholismi, pöhnässä olo, päivän askareiden suunnittelu siltä pohjalta että ehtii myös alkoholismin asioista huolehtimaan, varaamaan sille aikaa, hankkimaan olutta tms, enää rajoittanutkaan mitenkään, se oli suuri juttu. Mutta tosiaan, se tuli minulle silminnähtäväksi ja mielenrauhaa tuovaksi vasta pikkuisen viiveellä, kun se ongelma oli ensin nitistetty.

No joo, ehkä olen muutenkin vähän tasapaksu, yksioikoinen eläjä, ei niitä ihmeellisiä euforisia ja taivaallisia riemunkokemuksia ole juurikaan tuntunut. Toisille niitä tulee ja toisille ei. Minun elämäni on kai aina ollut hiukan yksitoikkoisempaa, sellaista hiljalleen junnaamista, useimmiten.

Mutta, ilman niitä huippukokemuksiakin, tällainenkin elämä voi olla ihan nautittavaa. Itse asiassa minäkin koen olevani aivan onnellinen mies. Merkityksensä on silläkin, että juomisen lopettamisen seurauksena on tasan yksi murhe vähemmän, se alkoholismi, mutta muutrenkin tuntuu siltä että raamatun sanoin: “ei minulta mitään puutu”.

26

Joo. Aika hiljaa minä olen tästä juomattomuudestani ollut. En puhunut lapsillekaan mitään kun äitienpäivänä kävivät. Joskus vuosia sitten kun olen kertonut lopettavani eikä siitä silloin mitään tullut. Toisaalta koen myös että tämä on sellainen sisäinen matka. On hyödyllisempää pohdiskella itsekseen ja vertaistuen piirissä kuin huudella ulkopuoliselle. Tämä raittius on vielä niin hauraalla pohjalla. Vierastan myös kaikenlaista fanaattisuutta. Kuitenkin siinä mielessä olen alkoholisti etten voi ottaa yhtään. Vapaapäivä, pitäisi aloittaa ikkunan pesua. En tykkää siitä yhtään.Luin eilen metsien miehen koko viestiketjun. Kyllä se rohkaisee kun lukee että joku on ollut raittiina yli vuoden!

27

Hei Pamela. Mulla sama juttu, en ole myöskään kenellekään kertonut juomattomuudestani. Ainoastaan tietenkin mies tietää ja yrittää kyllä parhaansa mukaan tukea. Lasten kanssa pelkään, jos kuitenkin tuotan pettymyksen. Aion kyllä kertoa mutta uskon, että siihen menee aikaa. Mulla lapset ovat kaukana kotoa eivätkä kovin usein käy kotona, joten on helppo pitää asia omana tietona. Myös sekin on ihan samoin kuin sulla, etten voi kuvitellakaan vähentäväni juomista, kyllä on oltava kokonaan ilman. Sen olen oppinut aikaisemmista raitistumispyrkimyksistäni, minusta ei ole kohtuukäyttäjäksi, haluan vaan lisää ja lisää. Vietellään molemmat vapaapäivää mutta sä aiot ollakin ahkerana. Ikkunanpesu vaan on kyllä niitä kurjimpia kotihommia mutta kun sen saa tehtyä, onkin syytä olla tosi tyytyväinen. Mä herättelen tänään vähitellen salikäyntejä, onkin pitkä aika viime kerrasta. Olen tässä alkottomuudessa niin alkutaipaleella, että suurin osa ajasta menee itsensä ympärillä pyörimiseen. Välillä vaan harmittaa oma saamattomuuteni. Yritän kyllä vähän siivoilla ja tehdä pihahommia vaikkakin aika vähäiseksi on jäänyt. Mutta alkotonta vapaapäivää meille molemmille!

28

Aika tasaisesti menee ilman alkoholia. Ei ole ollut mitään pahoja juomahimoja. Jotenkin nyt olen vielä niin täynnä niitä epäonnistuneita lopettamis yrityksiä. On ihan selvää etten voi ottaa yhtään enää koskaan. En missään tilanteessa. Teen ihan mitä tahansa ettei viini kierteeseen tarvitse palata. Olot ja päivät tietysti vaihtelee ja usko omaan selviämiseenkiin joskus horjuu. Mutta päivä kerrallaan, muiden avulla tässä mennään. Ainut mikä tökkii niin minulla ei ollenkaan synkkaa A-klinikan työntekijän kanssa. Hän on kyllä kokenut ja pätevä mutta kauhean epäempaattinen. Opettavainen ja lähestyy minua jotenkin ylhäältä alaspäin. Ei ole ollenkaan ihmisenä läsnä siinä tilanteessa. En saa niistä tapaamisista mitään ja olen aina sieltä lähtiessä toivottomampi ja masentuneeni kun sinne tullessa. Tekisi mieli kysyä että voinko vaihtaa työntekijää kun meillä ei suju? Mutta olen niin kiltti että pelkään hänen loukkaantuvan. Hullua! Ajattelenhan itsekin työssäni että asiakkaalla on oikeus valita hoitajansa ja jos ei halua tulla minulle niin menee kollegalle. Ja se on minusta ok. Eikö pitäisi olla siis niin myös tämän päihdetyöntekijän kohdalla? Mutta näillä mennään. Voimia kaikille raittiuteen!

29

Tsemppiä ja hienoa, että olet pysynyt raittiina :slight_smile:

Tuohon terapeuttiin… Me käytiin avomyllyn viimeisellä kerralla läpi jokaisen jatkohoitosuunnitelmia. Jokaisellahan oli jo kontakti A-klinikkaan ja puhuttiin siitä, voiko terapeuttia vaihtaa. Voi ja kannattaa, kunnes se oma löytyy. Sehän on kuitenkin sun toipumisen kannalta erittäin tärkeä kontakti. Se kuuluu niiden työnkuvaan, että sellaista tapahtuu.

30

Heissan Pamela ja muut

Voisit toki ottaa työntekijän vaihtamisen puheeksi klinikalla. Eikä ammattilainen siitä varmaankaan loukkaannu, tai ainakaan ei pitäisi loukkaantua. Jos loukkaantuu niin oma häpeänsä.

Yhden kerran, tai kahdestikin pitäisi voida vaihtaa työntekijää. Tietysti jos siitä tulee ihan tapa, niin sitten jokin muukin voi olla vialla kuin väärä työntekijä, mutta nythän ei kyse sellaiseisesta ole.

Kesäistä viikonloppua!

31

Kaksi kuukautta raittiutta nyt takana. Enimmäkseen on mennyt melko helposti. Pari päivää olen ollut kummallisen väsynyt. Mistä johtunee. Juuri väsyneenä ja kiireisen päivän jälkeen tekee eniten mieli viiniä. Haluaisi palkita itsensä ja rentoutua. On sellainen uskomus että jaksaisi paremmin jos saisi kierroksia alas viinillä. Eihän se totta ole mutta sillä reseptillä on jaksettu monta vuotta. Silti vielä on hyvässä muistissa krapulainen olo, pullojen piilottelu kotona, häpeä pulloja palautellessa ja nolostelu tutun Alkon myyjän edessä. Eihän minulle pari lasillista riittäisi. Eilen olin siskoni kanssa syömässä lähi kaupungissa ja viini olisi hyvin mennyt ruoan kanssa. Mutta jos ottaisin lasillisen niin se antaisi taas helposti luvan ottaa seuraavallakin kerralla. Eli kyllä minulla on vielä motiivi korkealla pysyä raittiina. Paljon hyviä selviä päiviä on jo tänä kesänä takana. Nyt väsynyt olo mutta kaiken kaikkiaan olen ollut aktiivisempi ja enemmän aikaansaava kuin esim. viime kesänä. Aina on ajokunnossa ja puhelimessa ei tarvitse ponnistella vaikuttaakseen selvältä. Päivä kerrallaan eteenpäin. Luen plinkkiä päivittäin ja saan tukea muiden kertomuksista vaikka en itse kirjoittaisikaan. Ihanaa kesää kaikille!

32

Mulla on nyt vähän reilu 2 kk raittiutta takana eli suht samoissa mennään… Kävin tällä viikolla juttelemass klinikalla hoitajan kanssa ja tuli puheeksi unettomuus. Olen nukkunut tosi hyvin yöt ja ihmetellytkin sitä, kuin uni tulee saman tien, kun pään laittaa tyynyyn. Nyt on kuitenkin viimeisen parin viikon aikana ollut öitä, että jää pyörimään sänkyyn eikä se uni vaan tule. Se mainitsi jälkivieroitusoireet ja niitä tulee kuulema monelle tässä vaiheessa… Avomyllyssä tuli opittua, että siinä menee noin vuosi, jotta ne kaikki myrkyt poistuu elimistöstä. Ehkä tää on sen sun väsymyksenkin takana.
En tiedä sit kuin kauan tollasia kestää ja mitä kaikkea pitää sisällään, viime yön onneksi nukuin pitkästä aikaa kuin tukki.

Leppoisaa kesän jatkoa!