Hei, onko kenelläkään tietoa tai kokemusta peliriippuvuuden hoidosta Järvenpään sosiaalisairaalassa?
No ei siis näköjään kenelläkään!- Entä sinä, NysseLoppu, lääkäri itsekin?
Vaikuttaa siltä, että peliongelmaiset hoitavat itsensä itse tai vertaistuen avulla, intensiivistä ammattiapua ei hevin saa.
Kammottavasta pelimaailmasta pitäisi kuitenkin tarvittaessa saada kunnolla etäisyyttä ympärivuorokautisen tuen ja turvan keinoin, vähempi ei monesti riitä. Suomalaisen yhteiskunnan, joka tarjoaa pelikoukkuun jäämistä jokaisen huoltoaseman ja marketin käytävällä, pitäisi pystyä ottamaan täysi vastuu myös seurauksista. Näin ei kuitenkaan ole, vaan uhrit jätetään oman onnensa nojaan. Pelaaminen kun ei ole enää vapaaehtoista, kun sen koukkuun jää, tietää jokainen - ainakin tällä foorumilla.
Kyllä sairaalahoitoa on saatavilla, mutta siihen pääseminen on sitten toinen juttu. Sairaalahoitoa on kai aika vähän tarjolla ja siitä on aika vähän tietoa. Alkoholisteille on kyllä kaikenlaista palvelua ja katkaisuhoitoa ihan sosiaalilautakunnan opasstuksella, mutta peliongelmaisten hoiton on vielä hakusessa. Älä luovuta, vaan etsi tietoa vaikka netistä ja soita järvenpäähän ja etsi lääkäri joka lähetteen kirjoittaa. Ei auta muuta kuin laittaa kova kovaa vastaan ja sosiaalitoimistosta maksusitoomukset.
Tosiaan vastauksen jo saitkin, eli hyvin vähän on tosiaan mitään hoitopaikkoja silloin kun ongelman ydin on tosiaan pelaaminen. Jää vähän harmaalle alueelle muutenkin vakavien mielenterveysongelmien ja päihdeongelman (vahingoittavien tuotteiden nauttimisen muodossa) väliin. Ei tuota oikein edes tunneta lajikkeena vielä, vertaistukiryhmienkin toiminta vasta jotenkuten saatu käyntiin. Mutta sanoisin silti näin: Jos hoidosta on valmis maksamaan itse, niin silloin kyllä enemmän vaihtoehtoja aukeaa ja voi saada ns. räätälöityä hoitoa jne. Mutta tosiaan “vain” peliongelman kanssa se lähete on melkoisen vaikea, ellei mahdoton saada. Kyse ei kuitenkaan ole mistään henkeä, terveyttä tai yhteiskuntaa/muita siinä määrin uhkaavasta jutusta, että kalliita hoitopäiviä alettaisiin kuluttaa.
Suljettuun ympäristöön pääseminen/joutuminen on melkoisen vaikeaa jo ns. todellisten henkeä uhkaavien päihdeongelmienkin kanssa ja avohoidon luvattu aika on käsillä kun hoitopaikatkin vielä hieman vähentyneet. Mielenterveysongelmien kylkiäisenähän noita käytännössä hoidetaan, mutta jäävät aika taka-alalle ja niistä nyt ehkä korkeintaan voidaan vähän keskustella jos jonnekin hoitopaikkaan menee sisään… Ja jos ongelma on pelaaminen eikä mielenterveys muutoin ole pahemmin järkkynyt, niin eipä hoidosta varmaan kauheata apua ole. Kun oikeastaan ei hoideta edes sairautta, hyvä jos voidaan puhua edes oireen hoidosta, melkein vain jutellaan mukavia ja hoidokin mielestä turhanpäiväisiä.
Eipä ollut kovin rohkaisevaa, vaikka varmasti totta… Vakavasti peliriippuvainen tuskin koskaan, sattuneesta syystä, pystyy kuitenkaan itse kustantamaan kallista hoitoa suljetussa laitoksessa, joten se mahdollisuus on poissuljettu. - Mitä tulee peliongelmaisen psyykeen, taustalla varmasti on mielenterveysongelmia, vähintäänkin pelaamisen seurauksena syntyneenä. - Peliriippuvuuden ja muiden päihderiippuvuuksien mekanismeissa on paljon yhteistä, kuten mielenterveyden menetys. Erona taas, että päihderiippuvuus tuhoaa lisäksi maallisen tomumajan myös fyysisesti, kun taas peliriippuvuus tuhoaa talouden ja siis yhteiskuntakelpoisuuden, eihän kukaan selviä täällä ilman rahaa.
Haitat ovat erilaiset, mutta samaa luokkaa. Alkoholisti voi toipua olemalla juomatta, peliriippuvainen ei voi toipua edes olemalla pelaamatta, jos talous on jo täysin tuhoutunut.
Hei
Miten olisi jos yrittäisit ottaa yhteyttä Clas Andersoniin.Hänhän on psykiatri ja on itse peliriippuvainen,on avoimesti kertonut asiasta ja on pitänyt jonkinlaisia kursseja peliriippuvuudesta.Kyllä uskon että jonkinlaista apua täytyy olla olemassa sillä kaikille vertaistuki ei välttämättä riitä.Oletko soittanut peluuriin ja kysynyt heiltä neuvoa?
No sehän se pointti vähän onkin ja ongelma, että peliongelman hoitaminen on niin hemmetin vaikeaakin, että ei siihen suljetussa ympäristössä oikein aleta paukkuja tuhlata. Jos näin asian ilmaisee.
Meinaan kuten tuossakin sanot, peliongelma on ikäänkuin se alkusyy, mutta sitten taas mielenterveysongelmat ovat tulleet SEN seurauksena usein. Noh, mutta vain ne mielenterveysongelmat ovat niitä joita voi ns. käsin kosketella. Ei siihen juureen oikein päästä mitenkään käsiksi siten, että sitä mitenkään suljetulla ympäristöllä aletaan hoitaa. Eli oli se oire mielenterveydessä tai alkusyy kokonaan, niin ymmärrän kyllä ettei oikein voi hoitaakaan siten, että yhteiskunta varoja siihen tuhlaisi. (Katsopa hoitopäivien hintoja esim. juuri tuolla Sosiaalisairaalassa…). Ja mihin lääkärit toisaalta pureutuisivatkaan? Kuinka kauan ihmistä pitäisi pitää laitoksessa, että hän paranisi peliongelmasta? Mistä näkee ja miten voi mitata peliongelman? Päihdeongelman voi mitata empiirisillä havainnoilla, verikokeilla, lääkeannostuksilla, keskusteluilla, jo “maalaisjärjellä…” jne jne jne. Mielenterveysongelmat voi kartoittaa aina jokaisen sairauden jollakin lailla.
MUTTA, miten tyypität peliriippuvuuden ja miten sitä hoidat? Koska ihmisen voisi päästää ulos pärjäämään ongelmansa kanssa? Jne jne… Joten kyllä kun asia on jo niin totaalisen uusi ja raha loppu terveydenhuollosta todella akuuteistakin fyysisistä jutuista, syöpä ja leikkausjonotkin pitenevät (vaikka tietty riippuvuudet ovatkin eri asia ja ns. eri jono), niin kyllä sinällään ymmärrän täysin, että vaikka hätä on inhimillistä sen kohdalla ollessa, niin paha sitä on oikein mitenkään hoitaa. Se kun nyt kuitenkin on käytännössä sitä, että ihminen suljetaan ympäristöön jossa hän ei voi pelata ja hänen kanssaan jutellaan että hei ei tuo kannata, siinä menee rahatkin. Väittäisin, että jo vertaistukiryhmistä ja saman kokeneiden kanssa jutellessa, saa paljon paremmin irti kuin laitoksessa. Meinaan jos sinne vielä on mennyt edes pienen rahtusen vastahakoisesti, niin ei varmasti saa mitään irti. No, ei kuluta rahaa sinä aikana kun siellä on…