Päivää,
voi itkujen kevät, palstalle on ilmestynyt tipaton tammikuu -osio. Ilmeisesti jo moni vuotinen perinne. Itkut sen takia, että sääliksi käy niitä alkoholisteja ja heidän läheisiään, jotka tipattoman kourissa kärvistelee. Ehkä siinä jotain hyvääkin on, suurkuluttajille ja ongelmajuojille, he voivat havahtua tipattomalla, parempaan oloon.
Alkoholistille tipaton tammikuu on kuiva kausi märässä helvetissä. Ei sen kummempi. Oma kokemus 6 kk tipattomasta herättää vieläkin kauhun väreet. Olin täysin sietämätöntä seuraa, myös omasta mielestäni. Ainoa mikä hetkeksi helpotti tauotonta hermojen menetystä oli ankara, sairaalloinen liikunta. Muistan ajatelleeni silloin, että “ok, näin se on, minun täytyy juoda viinaa, sille ei yksinkertaisesti voi mitään…minulla vain nyt sattuu olemaan sellainen hermorakenne…” Niinpä minun oli jatkettava juomista vielä 7 vuotta.
Lueskelin tuota Kuviksen vinkkaamaa Kemppisen sivustolla olevaa tekstiä alkoholismin vaiheista. Erityisesti minua kiinnostaa tuo alkoholismin varhaisvaihe, joista ei niin paljoa puhuta ja kirjoiteta. Itseni nuorena naisena löysin tekstistä täysin. Laitan tekstin tähän, koska siinä on muutamia huomion arvoisia seikkoja laajemminkin ajateltuna.
"Yhdessä parhaasta alkoholismista koskaan kirjoitetuissa kirjoissa, Marty Mannin[i] kirjassa ”Alkoholismi- Mitä se on? Miten siitä voi toipua?” kerrotaan siitä, miten alkoholismi kehittyy. Yli 50 vuotta sitten kirjoitettu kirja on vieläkin lukemisen arvoinen, koska se kertoo miten tunnistaa alkoholismi varhais- tai keskivaiheessa, ennen myöhäisvaiheen alkoholismia, jonka jokainen huomaa ja tunnistaa. Marty Mann on ensimmäinen 1935 Amerikassa perustetun ja sittemmin maailmanlaajuisen alkoholismin oma-apuryhmässä, AA:ssa, raitistunut nainen. Mannin mukaan alkoholisti ei ole oikeastaan koskaan juonut niin kuin muut. Alkoholisti on ollut erilainen juomisen alusta alkaen, vaikka on koettanut ”juoda kuten muut”.
Alkoholismin varhaisvaiheista keskivaiheisiin kuluu noin 10 vuotta, keskivaiheen aikana alkoholisti ei enää useinkaan itse hakeudu hoitoon, eikä hänellä ole henkilökohtaista voimaa lopettaa asteittain paheneva alkoholinkäyttönsä.
Alkoholismin varhaisvaiheen oireita voi tarkastella Mannin mukaan käyttäytymisen, psykologian ja fyysisten oireiden tasolla.
Alkoholismin varhaisvaiheen käyttäytymisoireita ovat lupausten antaminen, Lupauksia voidaan antaa, mutta niitä ei tarvitse antaa, eikä pitää, koska juominen on vielä ”hallinnassa”. Juomiseen liittyy ”valkoisia valheita”, pieniä vaatimattomia valheita kerrotaan juomiseen liittyen. Ryyppyjä ahnehditaan ja ryyppyjä otetaan ennen kutsuja ja henkilökohtaisia tapaamisia. Ei voi esimerkiksi mennä kutsuille ja alkaa vasta siellä alkoholin käyttämisen.
Varhaisvaiheen alkoholismin käyttäytymisessä on tunne ryyppyjen välttämättömyydestä ja ryyppyjä varten pitää järjestää erilaisia hetkiä. Ryyppyjä pitää ottaa vähänkin erikoisen tapaamisen yhteydessä, väsyttävän olon takia, hermojen takia, huolien ja harmien unohtamiseksi ja masennukseen.
Alkoholismin varhaisvaiheen psykologisia oireita ovat useat edellä mainitutkin, mutta alkoholiin on erikoinen riippuvuussuhde ja juomiseen liittyy tietty pakonomaisuus, eli juo kun se oikein olisi paikallaan eikä hallitse juomishimoaan niin, että voisi kokonaan kieltäytyä juomisesta. Seura- ja sosiaaliseen juomiseen liittyy alemmuudentunne ja tunne saamattomuudesta sekä kykenemättömyyden pelko, joiden vuoksi alkoholia täytyy käyttää ”sosiaalisena voiteluaineena”. Lisäksi on tunne, että on eristäytynyt eikä kuulu mihinkään, jos ei juomisen kautta voi liittyä porukkaan. Varhaisvaiheen psykologisena oireena on tunne, että ”täytyy” käyttää ja on riippuvainen alkoholista.
Alkoholismin varhaisvaiheen fyysisinä oireina ovat ryyppyjen ahmiminen, kyky nauttia ja sietää paljon alkoholia, eli tarvita suuremman määrän kuin muut tullakseen toivomaansa tilaan. Alkoholistille on tyypillistä varhaisvaiheessa se, ettei hänellä ole juomisen jälkeen krapulaa eikä pahoinvointia. Yksittäisiä muistinmenetyksiä hänellä voi olla, mutteivät ne näy, koska alkoholisti varhaisvaiheessaan ”puhuu tavallisesti”. Varhaisvaiheen alkoholisti ei muiden tavoin sammu.
Marty Mann muistuttaa, että tästä alkoholismin varhaisvaiheen kehittymisen yleiselle säännölle on poikkeuksia: kausijuopot ja ne, jotka alkoholisoituvat heti. Marty Mann muistuttaa, että nämä alkoholismin varhaisvaiheen oireet olivat tiedossa jo yli 50 vuotta sitten. Tällaisia tietoja ja neuvoja on tarjolla, jos haluaa vastauksen kysymykseen, onko alkoholistinen juomatapa kehittymässä. Se voi auttaa juomaria itseään tai hänen lähiympäristöään huomaamaan, mitä on tapahtumassa. Alkoholismin varhaisvaiheessa alkoholistisen juomatavan kehittyminen voidaan helpommin pysäyttää kuin myöhemmin.Päihdelääketieteen nykyistä tutkimuksista (esim. Marc Schuckit) tiedetään, että on olemassa noin seitsemän vuoden viive, ennen kuin alkoholiongelmainen hakeutuu hoitoon. Ja Suomessa alkoholiongelmaisista vain noin 5 % koskaan astuu A-klinikan ovesta sisään. Suomessa on nykytiedon mukaan ainakin 60 000 alkoholistia.
Marty Mannin varhaisvaiheen listaa läpikäymällä voit tarkastella nykysuomalaista yhteiskuntaa ja miettiä miten alkoholistinen suomalainen yhteiskunta on."
Viimeinen lause onkin sitten mielestäni vastaus siihen miksei näitä alkoholismin varhaisen vaiheen oireita tuoda esille ja miksei hoitoon hakeuduta. Yhteiskuntamme sairastaa alkoholismin (vähintäänkin) varhaista vaihetta.
)…Ne ovat jatkuneet. En ole huolissani, en koe olevani irti realiteeteistä. Uskoisin tämän olevan ihan konkreettista identiteetin muuttumista/rakentumista uudelleen. Alkoholi on ollut niin vahvana suodattimena/verhona maailman ja itseni välillä, että uudestaan pitää ajatella lukuisat asiat.
