Saanko luvan olla oma itseni?

Minustakin lopettaja…
Mielestäni olen juoppo. Myös kaikkien testien mukaan olen vakavan riskin alueella/suurkuluttaja ja mitä niitä kaikkia nimityksiä alkoholistille onkaan. Vain kanssaihmisten on tätä vaikea myöntää. Monenlaisten taukojen, vähentämisien jälkeen olen joutunut tunnustamaan itselleni, että lopettaminen on ainoa vaihtoehto minulle.
Olen perheellinen, reilu 40 v., töitä tekevä, korkeakoulutettu nainen. Alkoholismini ei näy ulospäin ja jos näkyykin, sitä ei haluta siihen yhdistää, vaan mieluummin keksitään jokin muu syy. Itsekin olen ollut hyvä näitä syitä keksimään, mutta nyt kun en halua enää niitä (teko)syitä keksiä, niin muut sitä yhä jatkavat. Ilmeisesti alkoholisti halutaan edelleen nähdä tietynlaisena protyyppinä, joka muistuttaa itseä mahdollisimman vähän. Tälläistä lopettamisen kanssa kipuilevaa ihmistä ei hirveästi auta ystävien vähättelevä/mitätöivä suhtautuminen alkoholiongelmaan: "No siis ethän sä nyt mikään alkoholisti ole! " Siihen mielipiteeseen kun on erittäin helppo yhtyä ja antaa itselleen lupa juoda. Onko kokemusta vastaavasta vai oletteko saaneet alkoholistin arvonimen sitä muilta ruinaamatta?

Tervetuloa alkoholistien joukkoon!
Jostakin käsittämättömästä syystä yhteiskunta ja yleinen mielipide myöntää, että työikäisten suurin kuolinsyy on alkoholi, mutta silti alkoholistiksi voidaan sanoa vasta paskat housussa lasolia sillan alla kittaavaa ihmistä. Herää kysymys, miten he sinne päätyvät, jos kysymys on alkoholismista vasta siinä vaiheessa?!
Lääketieteelliset tutkimukset sekä toipuneiden alkoholistien omat kokemukset kertovat, että alkoholismi on etenevä sairaus, mutta yhteiskunta sekä ihmisten mielipide usein lähtee siitä, että alkoholismi alkaa pohjalta. Sama pätee valitettavan usein myös ammatti-ihmisiin, kuten lääkäreihin ja jopa päihdetyötä tekeviin.
Omalla kohdallani kävi niin, että kun sinun tilanteessasi menin A-klinikalle toteamaan, että taitaa olla ainoa vaihtoehto totaali raitistuminen, minut puhuttiin ympäri. Hoitajan ei tarvinnut kovinkaan vahvasti ylipuhua ja kehua tehokkaita lääkkeitä (Naltexon), kun valitsein vaihtoehdon “kohtuukäyttäjä”. Lääkärit määräävät ahdistuneelle alkoholistille PKV lääkkeitä, jotka vain pahentavat tilannetta. Tänäpäivänä vain alkoholia käyttävä päihderiippuvainen alkaa olla harvinaisuus. Moni on sekakäyttäjä, mukana kuvassa ovat lailliset huumeet, eli resepti lääkkeet.
Oman kokemukseni perusteella on pitkällä tähtäimellä sekä helpompi että toimivampi vaihtoehto lopettaa käyttö kokonaan, kun opetella kohtuukäyttöä. Minusta ei tullut kohtuukäyttäjää, ei vaikka oli niitä tehokkaita lkääkkeitä ja tänään olen siitä iloinen.

Kiitos!
Itselleni ei lääkitys ole vaihtoehto. Koen jonkinlaista lääkekammoa, buranaakin vain viimeisessä hengenhädässä. Jotenkin kammoksuttaa se vieras aine elimistössä…tämänhän olisi hyvä siirtyä myös viinaan, vai mitä? :smiley:
Onneksi saman suuntaisia tuntemuksia on alkanut herätä myös alkoholia kohtaan, mutta kuten tämän palstan kävijät varmaan tietävät sekään ei riitä, viinaa voi kaadella pakonomaisesti kurkusta alas, vaikka se kuinka yököttäisi. Itselleni ei käy vähentäminen, siitä on minulla jo lukuisia kokemuksia eli kokisin sellaisen ehdotuksen auttajataholta itseni aliarvioimisena. Se että täytän jonkinlaiset yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kriteerit ei vaikuta holistiseen käytökseeni millään lailla. Eli juoppo on juoppo haki joi se juomansa missä ja miten hyvänsä.

B, ei sinun tarvitse korostaa itsellesi tai kenellekään alkoholisti-nimikettä. Riittää kun itsesi kanssa päätät lopettaa juomisen, koska koet, ettei se sinulle sovi.
Päätös lopettamisesta ja toinen päätös; olla perumatta lopettamispäätöstä mistään syystä tai missään tilanteessa, nuo kaksi päätöstä riittävät.
Apua kannattaa hakea ja sitä on saatavana moneltakin taholta. Yksin, omavoimaisesti, vain todella harvat kykenevät lopettamaan juomisen ja ryhtymään raittiiksi. Raitis on se joka ei juo. Ei edes silloin tällöin tai toisinaan, yhtäkään ryyppyä, sidukkaa tai olutta, tahi mitään alkoholipitoista tietoisesti nauttiakseen siitä.
Kerron tämän omasta kokemuksestani ja monien muiden kaltaisteni kokemuksista, meidän kokemuksistamme, joille alkoholi ei sovi, eivätkä mitkään sitä korvaavat, psyykeen vaikuttavat lääkkeet.
Valinta ja päätös on yksin sinun ja se kannattaa tehdä itsensä takia, ei muiden. Minä tein päätöksen vasta sitten kun olin juonut perheen ja parisuhteen, sekä ison kasan rahaa, osittain terveyteni ja pohjia myöten itsekunnioitukseni. Ehkäpä juuri sinä ymmärrät päättää tulevaisuudestasi jo ennen kuin menetät liikaa. Jatkamalla juomista menee lopulta kaikki. Jopa siltäkin, joka on omasta mielestään rautaa.

Kiitos tsempistä P,
tällä hetkellä tarvitsen tuota alkoholisti/juoppo-nimikettä muistuttamaan, että miksi en voi juoda. Raittiuteni on tuoretta ja hataraa. Kesä meni vielä “kohtuullisuuksia” harjoitellessa ja nyt syyskuu täysin raittiina. Totta on, että turha sitä muille on tolkuttaa, itselle ja itsen takia tämä päätös tehdään.

Hei, B! Suosittelen muokkaamaan ilmaisun “en voi juoda” muotoon “minun ei tarvitse enää juoda.” Alitajunta käsittelee asioita koko ajan ja on hyödyksi antaa myönteisiä viestejä itselleen kielteisten sijaan. Näin omasta kokemuksestani.

Hei!

No voi itku, kirjoitin äsken piiiiitkän viestin, joka katosi jonnekin :frowning: No lyhyt versio uudelleen! Eli tosiaan on kokemusta vastaavasta (suunnilleen samat taustamuuttujat kuin sinulla) Yritin vuosia saada ystäväpiiristä vakuutteluja sille, että minun pitäisi lopettaa alkon käyttö kokonaan koska kohtuukäyttö (kertakäyttö) välillä onnistui ja välillä ei todella onnistunut (sitä häpeän määrää :open_mouth: ) Ja vastaukset ihan yhtä vähätteleviä (tietysti kun ko henkilöt joutuivat miettimään omaa juomistaan). 2005 menin omasta aloitteesta alkoholisteja hoitavalle erikoislääkärille vain kuullakseni etten näytä alkoholistilta. Purkki Antabusta sieltä ja toisesta kioskista (psyk) Alproxia tykö. Jees. Pysyttelin kolmisen kuukautta selvinpäin ja jatkoin kohtuukäytön harjoittelua seuraavat viisi vuotta. Sitten ajattelin nyt tai ei koskaan! Tallella perhe, useimmat ystävät, terveys ja jopa kohtuullinen ulkonäkö. Pian 2 kuukautta raittiina enkä vaihtaisi pois vaikka välillä tökkiikin. Tsemppiä sinulle ja älä ymmärtämättömille sitä alkoholisti-leimaa kauppaa, itsesi takia ratkaisun teet :smiley:

Alkoholisti on arvonimi juopoille, jotka eivät enää käytä alkoholia. Minulta saat ainakin luvan kutsua itseäsi alkoholistiksi ja lupaan itsekin ajatella sinua alkoholistina, niin kauan, kuin pysyt viinasta irti. Jos sitten joskus satut retkahtamaan, pysyt edelleenkin alkoholistina, lopettamalla juomisen uudelleen. Jos kuitenkin sellaisessa tilanteessa vain yksinkertaisesti jatkat juomista, niin sitten sinulta otetaan arvonimi pois ja olet taas pelkkä juoppo. Sinällään Aida taitaa olla oikeassakin. Kun alkoholisti silloin tällöin ottaa, niin ei se enää oikein arvonimeltä tunnu. Tässä suhteessa Tarharyhmäkin on oikeastaan vain perusrehellinen todetessaan, ettei ole alkoholisti. Olisihan se aivan kauheaa olla juova alkoholisti. Toinen paikka missä kukaan ei kyseenalaista oikeuttasi olla juomatta on tietenkin AA. Pikkuisen AA:lla on sellaista salaseuran makua, koska kaikille ei oikein haluta kertoa, että kuuluu parempiin piireihin. Se tavallaan ahdistaa noita tavis-juoppoja. Sen takia niitä ei mukaan halutakaan AA:n omiin palavereihin. Niin kova hinku niillä kuitenkin tuntuu olevan raittiuden lähteille, että ihan myötätunnosta järjestetään avo-palavereita juovillekin.

Empä ole ennen kuullut tuotakaan että juopot ei oo tervetulleita AA:han. :open_mouth:

Pitäspa ottaa oikein syyspäivillä puheeksi, että kattokaas nyt vähän sitä Plinkin internettifoorumia, mitä kaikkea kummaa siellä AA.sta kerrotaankaan. :smiley:

turha viesti, pahoittelen :slight_smile:

Kyllä täyttää. Jokainen jolla on ollut joskus ongelmia alkoholin kanssa, on jossain vaiheessa ajatellut raitistumista, ja hyvin monet myös jossain vaiheessa käynyt AA:ssa. Lähes jokainen päihdekuntoutuja on joskus käynyt ainakin muutaman AA:n palaverin jossain vaiheessa.
Monet päihdehoitolaitoksetkin edellyttävät asiakkailtaan AA käyntejä.

Se “AA”, josta sinä Plinkissä sepustat, on.

turha viesti, pahoittelen :slight_smile:

Niin on, ja raitistuminen käytännössä on vielä kolmas asia. Siksikin toivon hieman harkintaa, mitä puppua AA:sta Plinkissäkään sepustetaan. Edes siitä, Luojan tähden.

[i]K: Jos menen AA–ryhmään, velvoittaako se minua mihinkään?
V: Ei. AA ei pidä jäsenkortistoja tai osallistujien luetteloja. Sinun ei tarvitse kertoa mitään itsestäsi. Kukaan ei pahastu, jos et halua tulla uudelleen.

K: Miten voin liittyä AA:han?
V: Olet AA:n jäsen, jos itse niin sanot. Ainoa jäsenyysvaatimus AA:ssa on halu lopettaa juominen, eivätkä meistä kovinkaan monet olleet täydestä sydämestään siihen halukkaita, kun ensi kertaa tulimme AA:han.[/i]

aa.fi/ensi.html

Avopalaverit ovat kaikille joita alkoholismi koskettaa; sekä alkoholisteille että alkoholistien läheisille. Sekä myös päihderiippuvuuksia esim. työnsä kautta kohtaaville.
Avopalaverit eivät kuitenkaan kulultaan ja sisällöltään muuten poikkea millään tavalla suljetuista palavereista.

turha viesti, pahoittelen :slight_smile:

:unamused: …kenenkähän raittiutta teidän kinastelunne edistää…
Sanovat että viisas osaa vaieta… :sunglasses: …katsotaan nyt… :wink:

Noh, juttu laajeni vähän muille urille, mutta ei se mitään. Seassa oli kuitenkin myös vastaavanlaisia kokemuksia kuin itselläni, se oli hyvä kuulla. Itselläni ei ole vielä energiaa miettiä kaikkia hienosyisiä eroja nimitysten välillä, eikä minulla ole kokemusta AA:stakaan. Sellainen tutina minulla kuitenkin on, että juomatta pysymiseen on erilaisia teitä ja jokaisen täytyy löytää se omansa. Alkuun pääsemisessä minua on auttanut ihan ensimmäiseksi totaali kyllästyminen juomiseeni ja siihen liittyviin lieveilmiöihin (sekoilu, ihmisuhdesotkut, rapula, morkkis, syyllisyys jne.) Tosin tämä kyllästymisen vaihekin on tullut ensin vain pienesti vuosien varrella, mutta koko ajan voimistuen, kunnes yhtenä rapula-aamuna sitten kolahti (huom! vasta kuukausi sitten). Toiseksi mietin mitä hyvää juomisesta nykyään saan, en löytänyt enää yhtään positiivista seikkaa, ainoastaan negatiivisia. Edes nousuhumalan huuma ei tuntunut houkuttelevalta, koska siihenkin minulla liittyi vain lisähumalahakuinen kiihko, pakonomainen mania saada lisää humalaa. Kolmantena apurina on toiminut liikunta. Keskutelua ystävien kanssa ei juuri ole em. syistä (eli he eivät näe juomistani, tai halua nähdä sitä, ongelmallisena) ja toisaalta ei tämä ole heidän taakkansa. Kirjoitin tänne, koska ajattelin, että tämä voisi olla hyvä tapa jakaa fiiliksiä ja kuulla muiden kokemuksia.

Pyydän kovasti anteeksi, että eksyin ihan kokonaan palstan aiheesta. Tällaista eläminen tämän alkohostisen persoonallisuuden kanssa on aina aika ajoin ja aika useinkin. :smiley: Kiitokset kuitenkin Paarmalle muistuttamisesta.

Sinulla on Basilica aivan oikea asenne raitistumiseen. Siitä se homma kuitenkin lähtee. Kirjoittele tänne plinkkiin kuulumisiä. Aika monelle siitä on irronnut ihan omat avaimet raittiina pysymiseen. Alussa riittää, kun pysyy erossa alkoholista. Voimia siihen. Jossain vaiheessa joutuu pohtimaan noita omia tunteitaan ja tuntemuksiaan. Aika tyypillistä on, että tunteet välillä käyvät vähän ylikierroksillakin, kun niitä ei välillä nollaa alkoholin kanssa. Sitä ei kannata sen kummemmin pelätä ja sekin menee ohi. Päivä kerrallaan. :smiley:

Juu, eihän he raitistu, vaan sinä ja vielä sekin, että kaikki ei oikein ymmärrä mitä se ongelmallinen juominen on, kun meille alkoholisteille se vähäinenkin määrä saa ajatukset uusiin uomiin ja alamme haaveilemaan ferrareista, naisista sekä miehistä maun mukaan, suurista saappaista, suurista unelmista,… sekä herättyämme taas jostain mistä ei olisi pitänyt herätä, aikana jona ei olisi pitänyt sekä siinä krapulasta joka piinaa meitä taas hieman lisää, niin olemmekin ongelman parissa, jonka vain toinen sen saman kokeneena voi sanoa ettet ole kovinkaan erilainen, mutta et mikään tavis, jolle kohtuujuominen on oolrait.

Alkoholisti, Rahvas.

Ai että hivelee jo melko pitkällä oraalla olevaa, tervehtyvää itsetuntoani, jonka vuosikymmenten saatossa huuhtelin viinalla alas kurkustani kaiken muun, niin henkisen kuin materiaalisenkin hyvinvointini lisäksi. :smiley:

B:lle vielä, että kokemuksesta tiedän, että kannattaa kaikin voimin ja avuin pyrkiä niiden hyvin harvojen joukkoon, jotka saavuttavat aidon ja oikean raittiuden. Vain sellainen pitää tiellä hänet, jonka muuten valtaa hillitön juomahimo, mikä polkee alleen kaiken muun. Ainoastaan tuon tunnetilan kokenut ymmärtää, mitä yritän hillittömästä himosta sepustaa. Mutta siitäkin voi päästä eroon kunhan ei ota ryyppyä selvään päähän. Lopulta voi todeta: “Minun ei tarvitse enää juoda.”