Moi! Täällä taas, vaan kirjoittelen enempi kunhan ehdin. Erinomaista päivää ja viikkoa kaikille raitistelijoille, ja siihen suuntaan tähtääville!
Rytmi-Reijo, Ärrär, R-R, Rytmis
Tervetuloa takaisin raitistelemaan R-R!
Täällä plinkissä sen kuin meno paranee ja asiat valkenee, että tarkenee :mrgreen:
Kiitos S-Kennel 
Hienoa löytää täältä Wanha Naama heti kärkeen!
Är
Tervehdys Andantelandiastakin, R + R. Ympäri käydään, yhteen tullaan, jne… Odottelen raporttiasi. Tsemppiä.
Sain tuossa viikonloppuna kertaheitolla aika totaalisen opetuksen. Kolmen päivän ränni kaikilla bonuksilla ja siitä suoraan opiskeluhommiin paniikkikohtauksia saamaan. Viikko on mennyt täysin sumussa, mutta asioiden valoisa puoli lepää siinä että olen vapaa kyseenalaistamisesta: Minä olen päihderiippuvainen ja siksi ainoa mahdollinen elämäntapani on täysraittius ja itseni ja sairauteni hoitaminen. Ne toiset vaihtoehdot on nyt melko huolellisesti kokeiltu ja punnittu.
Retkahtelu alkoi parin vuoden raittiin jakson jälkeen vajaa vuosi takaperin. Ensin pilveä, sitten vasta kuukausien kuluttua kaljaa kun en pilveä mistään saanut. Pilveä tai kaljaa, sitten pilveä ja kaljaa ja siitä tutulla kaavalla vanhaan malliin, mistä viime viikonloppu oli äärimmäinen esimerkki. Nyt pöydällä on aikoinaan saatu NA:n ensimmäisen päivän läpyskä " Juuri Tänään " -tekstillä jonkinlaisena amulettina ja muistutuksena. Katkaisin juomisen ja korjailin itseni pahimman yli pilvellä, joka loppui toissapäivänä. Nyt siis toista päivää raittiina.
Meno ei tällä kertaa ole äitynyt niin rankaksi ettenkö olisi pystynyt pitämään jonkinlaista rutiinia hommissani ja elämäntavoissani yllä, mitään muuta kuin sinisilmäisyyteni sairauteni, ominaisuuteni, whatever, suhteen en ole menettänyt. No rahaa aivan helvetisti, tietysti ja omanarvontunnon ja sen sellaista, mutta en koko muun elämäni nykyisiä perustuksia, opiskelua ja korjaantumassa olevia suhteita läheisiini. Viimeksi tänne kirjoitellessani minulla oli jo suunnitelmia raitistumisen suuntaan, mutta ilmeisesti viime viikonlopun katastrofi vaadittiin nuijimaan asia alkoholistiseen, huume- ja lääkeriippuvaiseen päähäni.
Hyvä näin. Takaisin tänne, takaisin ryhmiin, suu ja mieli auki.
Hieman huonosti nukutun yön jälkeen olo on kuitenkin rauhallinen ja luottavainen. Ehkä minä osaan jo raitistella, monelta osin? Tunnen tämän retkahtelujakson opetuksena pimeää puoltani paljon paremmin, verkostoni ovat loistavat ja osaan valmistautua tulevaan hyvään ja huonoon ajattelun ja tunteen tasolla. Kankkuset, oireet ja muut paskahalvaukset on äkkiä lusittu, sen tiedän. Minulla ei ole kiire minnekään ja sotkeutuneet asiat uskoakseni järjestyvät. Loistavia esimerkkejä kokemuksen perusteella omaksutusta raittiista elämäntavasta löytyy aivan lähipiiristä.
Yksi tapahtumasarja viime viikonlopulta kutkuttaa mieltäni. Elämäntapani ja -filosofiani on väkivallaton, enkä ole koskaan saanut turpaani, eikä väkivalta ole kuulunut ratkaisukeinoihin missään tilanteessa. Tilanteita toki on piisannut sekä rai-raipuolella, että arjessa, erittäin kuumottaviakin sellaisia. Osaan puhua, ottaa iskuja vastaan ja juosta kovaa.
Viime viikonlopun perjantaina olin nopeassa, väsyneessä ja kärkkäässä humalassa ja pahana suustani. Törmäsin baarissa myöhään tuttuun " kaveriin ", jonka seurueeseen jäin dokailemaan. Tiedän että kaverilla on taipumuksensa, mutta olen aina luottanut häneen. Keskustelumme kääntyi kiistelyksi, joka meni myös henkilökohtaisuuksiin. Baarin ulkopuolella sitten pamahti ja putosin katuun. Nousin heti ylös kun pystyin ja haukuin tyypin maan rakoon, hän ei lyönyt enempää.
Olin aikamoisessa seipäässä jo tuossa vaiheessa ja olin saanut aivotärähdyksen. Eksyin matkalla kaverille yöksi vaikka tunsin tienoon ja reitin hyvin. Nenästä valui vuolaasti verta ja vaatteeni olivat märät ja paskaiset. Kaverini haki minut sitten autolla kotiinsa parin kilometrin päästä. Seuraavat kaksi päivää pyörin sitten baareissa näillä asetuksilla.
Tuo lyönti oli se mikä minut herätti, kaiken ryönäämisen, dokaamisen, paskat housuissa pyörimisen ja muun ylevän lisäksi. En malta olla ajattelematta että tuttavani nyrkkiä ohjaili joku ihan muu kuin hän itse. Nenään ja olkapäähän sattuu edelleen ihan kunnolla, mutta sen pahemmin ei käynyt. Ajattelin ottaa tuttavaani yhteyttä kunhan olen selvinnyt raitistumisprosessin alkua pitemmälle ja yrittää keskustella hänen väkivaltaisuudestaan. Uhkasin silloin rikosilmoituksella, mutta jätin tekemättä, monestakin syystä.
Tuo lyönti ja jälkimainingit johdatti minut kirjoittamaan ja lukemaan tänne. Kun pääsen täältä opiskelupaikkakunnalta kotiin aion suunnata NA-ryhmään. Kaikenlaista.
Hyvää raitista viikonloppua ja joulun odotusta itse kullekin, Rytmis
Oletko siis
- Rytmi-Reijo
- Ärrär.
- R-R
- Rytmis
eli neljä eri nimimerkkiä?
Minulla myös on ollut pari eri nimimerkkiä hiukan eri aikoihin joskus 6-7 vuotta sitten. En kyllä kerro mitä ne oli, kun toista en ehkä edes muista. Pyysin ylläpitoa silloin sulkemaan ne tunnukset, kun kaikenmoinen jankuttaminen palstalla otti päähän. Minusta täällä on nykyisin paljon viihtyisämpää. Silloin oli suurin piirtein niin, että jos alkoholisti meni Saunan puolelle, niin tuli heti vittuilua ja ehkä toisinpäin myös.
Ei, nimimerkkejä mulla on ollut kaksi ja muut ovat itseni tai toisten vääntämiä. Historiaa tämän plinkin kanssa taasen löytyy vuosia täältäkin. Minua ei haittaa tunnistettavuus vaan pikemminkin haluan että tunnistetaan, sikäli hyvää jengiä täällä lopettajissa on pyörinyt. Itse ehkä eniten karsastan sellaista hurmahenkistä AA-lähestymistä missä nimimerkin vastaukset ovat kuin suoraan jostain AA-esitteestä tai Isosta Kirjasta. Olen itse enemmän NA-miehiä koska sillä puolella ihmiset ovat lähempänä omaa elämänpiiriäni kuin AA:ssa, ja ohjelma on päivitetympi AA:n " tulikuumana suoraan 30-luvun herätyskokouksesta " -meininkiin verrattuna. Mutta älä ymmärrä väärin, olen ollut myös monessa älyttömän hyvässä AA-palaverissa, ihmiset sen tapahtuman tekee. En muutenkaan ole mitenkään ohjelma-orientoitunut, enkä askelia mietiskele kauheasti paria ensimmäistä pitemmälle. Hiljentyminen, kuuntelu ja puhuminen on tärkeää.
Vähentäjien puolella en juuri ole hengaillut koska lopettaminen on ollut koko plinkkihistoriani ajan tavoitteena.
^
Olen nyt itse käynyt kahdesti AA:ssa. Kukaan ei puhunut jumalasta eikä korkeammasta voimasta. Oli ainakin ne pari käyntiä ok mulle. Katsotaan, miten se touhu jatkuu. Ensi viikolla meinaan mennä uudelleen.
Ilman muuta kannattaa mennä mun mielestä jos ei toiminta aiheuta allergiaa. Parhaimmillaan palavereissa pystyy samaistumaan toisten kertomaan ja purkamaan omaa kaaostaan pihalle. Niihin osallistuminen on myös selkeä konkreettinen teko oman hyvinvointinsa edistämiseksi, sellainen tuo toivoa.
Mulle ryhmiin meneminen oli aivan ratkaiseva askel kolmisen vuotta takaperin, siitä alkoi pisin raitis pätkä tähän mennessä. Olin kaikin tavoin niin loppu kuin vain voi. Kävin tuolloin myös A-klinikan terapiassa ja yhteensä 5 viikkoa myllyhoitoa vähän myöhemmin. Ryhmissä käynnin lopetin sitten vähän myöhemmin kun niissäkin alkoi vaivaamaan krooniseksi äitynyt ulkopuolisuuden kokemus, ja halusin muutenkin saada etäisyyttä koko sairausajatteluun ryhmineen, hoitoineen kaikkineen. Sitten kävi kuten kävi ja aloin retkahdella ja nyt sitten määrittelen uusiksi koko kuviota jälleen. Se nyt on ainakin kohdallani selvää, että käyttöjärjestelmässäni on bugi nimeltä päihderiippuvuus ja että tuskin tulen tuosta koskaan pääsemään kokonaan eroon. Sen kanssa täytyy oppia elämään ja se täytyy ottaa huomioon. Muuten päädyn sitten tuonne elämän ja kuoleman linjoille, ennemmin tai myöhemmin. Tavallaan olen tähän tilanteeseen äärimmäisen tyytyväinen, suurin piirtein kasassa ja vahingosta viisastuneena.
Hyvää kolmatta adventtia ja sunnuntaita, Reiska. Tietyllä lailla mulla on samantapaisia kokemuksia ryhmistä. Ihan OK, mutta mullakin oli joka paikassa (kokeilin eri organisaatioita) ennemmin tai myöhemmin aina ulkopuolisuuden tunne. Selittyy osittain sillä, että itsekin halusin pois ongelmapainoitteisesta ympäristöstä. Olen täysin tietoinen tilanteestani ja se riittää - ei tarvetta jokaviikkoiseen päihdeidentiteetin virkistämiseen.
Ehkä sullakin toimisi joku puhdas harrastusryhmä paremmin tyhjiön täyttämiseksi? Mulle oli tärkeää etsiä sekä ajallinen että sisällöllinen korvike elämääni kokonaisvaltaisesti hallinneelle juomiselleni. Etsimistähän tämä vaatii, vieläkin. Mutta mitä vikaa etsimisessä, erehtymisessä ja ehkä uuden löytämisessä on? Elän allekirjoitukseni mukaisesti enkä odota liikaa kokeiluilta! Ainoastaan kokeilen. Kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Paitsi paluuta vanhoihin kuvioihin. 
Tsemppiä.
Moi A-Mies ja samoja toivotuksia sinne, kiitos ideoista! Etsiminen, löytäminen ja hukkaaminenkin kai osamme täällä on.
Mulla on bändikavereina kaksi AA-miestä. Ovat toki aivan erilaisia persoonia mutta se aktiivi paltsumies tuntuu olevan jotenkin kroonisesti päästään kipeä, koskaan ei kuulu hyvää. Tietenkään tällaisella otannalla ei voi mitään johtopäätöksiä tehdä, mutta useasti on tehnyt mieli sanoa että Get Fuckin` Over It, että olisiko aikuisen ammattimiehen ja isän aika jo nähdä itsensä vähän kirkkaammassa valossa? Tuo on se paikka mihin en halua, aivan yhtä hyvin voin kävellä baariin saman tien, rajusti kärjistettynä toki. Minulle raitis elämäntapa tarkoittaa ennen muuta vapautta tehdä valintoja ja mahdollisuutta elää Luojan määrittelemissä rajoissa mahdollisimman rikasta elämää, tai siis niinku mahdollisuutta elää ylipäätään.
Mä en oikein osaa harrastaa, se on kait tämä holistinen persoonallisuus. Elämäntapani on liikunnallinen ja soittamisen parissa vierähtää 2 - 8 tuntia joka päivä. Musiikkiopintojani tässä olen jatkanutkin. Tosin tämä kirjoittaminen maistuu hyvältä nykyisin, sen kanssa olin pitkään lukossa. Muttei sekään ole harrastus? Jotenkin ajattelen että harrastaminen on sellaisten ihmisten toimintaa joilla on liikaa rahaa ja liian vähän aikaa, mulla nämä menevät toisinpäin 
Tässä mennään nyt kuitenkin niin alkutekijöissä että lähden hyväksi koetuilla metodeilla, plinkillä, parilla hyvällä NA-ryhmällä ja yhteydellä raitistuneisiin kavereihin liikkeelle. Mielen pidän toki auki ja etsintä jatkuu, nyt piirun verran viisaampana kuitenkin.
Mitä Sinulle kuuluu, mikä maa / valuutta?
R
R-R kirjoitit
Vapaaehtoispohjalla ja vertaistukena toimivista AA-ryhmistä voi aivan vapaasti jäädä pois milloin tahansa, mutta olitko jossain hoitoryhmässä ja jätitkö sen kesken? Hoitoryhmissähän on yleensä ammattiohjaaja ja etukäteen sovittu määräaika.
Sen olen usein kuullut, kun palavereista pois jäänyt on palannut jopa vuosia myöhemmin kertomaan, miten pitkänkin raittiuden jälkeen on mahdollista retkahtaa ottamalla kuuluisa eka huikka.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
R-R kirjoitti
Olen aina pitänyt itseäni melko epämusikaalisena, mutta viime vuosina olen ruvennut käymään Kauneimpia joululauluja kuuntelemassa ja tutuimpia voin muiden mukana laulaakin. On ihan kivaa ja herkkääkin.
Moi lomapuisto ja kiitos posteista! Ylempänä hoidoilla tarkoitin A-klinikan terapiaa ja myllyhoitoa, nämä todellakin kävin niin pitkälle kuin maksaja myönsi, 4vko + 1vko intervallilla myllyhoidossa. Tuo on aivan totta mitä kirjoitit pitkistä raittiuksista ja ensimmäisistä huikista. Varmasti joku poikkeuskin löytyy, mutta eiköhän tuo ole aivan lääketieteellinen tosiasia ettei keskushermostonsa marinoineen ihmisen systeemi vaan enää pysty oppimaan uusia temppuja.
Tuossa AA-kritiikissäni puhun enemmän siitä kuinka itse koen hieman vieraaksi sen, että alkoholisti määrittelee koko olemuksensa alkoholisminsa, sairautensa kautta, vielä vuosikausien mittaisen raittiuden jälkeen. Olen itse uuden prosessin aivan alkuvaiheessa ja todellakin haluan päästä NA-ryhmään heti kun se on käytännössä mahdollista. Haluan määritellä suhteeni siihen toimintaan uudestaan ja tunnistan omalta kohdaltani sen, että minun on otettava päihderiippuvuuteni, " sairauteni ", huomioon ja hoidettava itseäni, muuten hukka perii. En silti halua, että päihderiippuvuuteni rajoittaa elämääni yhtään enempää kuin se on jo tehnyt ja tekee. Minä olen paljon muutakin kuin päihderiippuvuuteni, tämän opin myllyhoidon jälkeisen raittiin kauden aikana. Saatko tästä kiinni?
Musiikki on lahja ja siitä kaikin tavoin nauttiminen aivan peruksisinta inhimillistä toimintaa. Osaamisella ei ole väliä, vaan sillä että kokee niitä kauniita ja hienoja juttuja vaikka joululauluun osallistuessaan! Tämä on minunkin motiivini tuota toimittaa, vaikka ammattilaiseksi tituleerataankin. Kaltaisellani on siihen myös pakkomielle, muuten tuota hullun hommaa ei pystyisi toimittamaan
Parasta, R
Mulle taas harrastaminen tarkoittaa sellaista mistä pidän. Ei mitään pakkopullaa eikä liikaa sääntöjä, pls. Otankin ryhmät ulos harrastus-kytkennästä. Ihan itsekseenkin voi tehdä kaikenlaista. Tai kimpassa harvan valitun kanssa. On muuten plinkkeilykin jonkintasoista harrastusta. Kirjoittamista tulee toivon mukaan hiottua vaikken mitään olennaista tavoittelekaan. Tekemistä tekemisen takia. Johon ei välttämättä tarvitse edes paljon paaluakaan. Sullahan on tuon musiikkisi kanssa aivan tarpeeksi tekemistä, kaikki muu sitä mukaa kuin eteen tulee.
Mielenkiintoista muuten, että sullakin koviin kamoihin painottunut ryhmä skulaa paremmin. Itelläni oli tilaisuus olla noin 9 kk. yhdessä sekaryhmässä. Toimi tähänastisista parhaiten, mutta tössäsi ikäeroon. Tai ei oikeastaan siihenkään, vaan elämäntilanteeseen. Jengi oli huomattavasti nuorempaa ja näin ollen siinä elämäntilanteessa missä itse olin noin 30 vuotta sitten!!! Hankalaa löytää yhteistävää arjen selättämisessä.
Elän raitista elämääni oman kukkaroni ja paikkakuntani mahdollisuuksien asettamissa rajoissa. Olisi ollut kiva aloittaa paria uutta juttua, mutta ne tössäävät fyrkkaan. So what, teen sitten jotain muuta. Tohon liikaa rahaa ja liian vähän aikaa- mainintaasi mulle tulee hyvä elämänfilosofiaan liittyvä stoori mieleen. Olen heittänyt sen joskus aikaisemminkin sisään. Taisi löytyä suomeksi “Kalastaja ja miljonääri” - haulla. Googlaa huvin vuoksi jos ehdit!
Ai niin, paikkakuntani on Saksa ja valuutta sen mukaan Eurooni!
Kukkaro ja paikkakunta on toki hyvä ottaa kanssa huomioon mutta hei, kyllä nisti keinot keksii :mrgreen: Juuri tämä että mitä se harrastaminen tarkoittaa? Me emme harrasta, vaan teemme elämässämme mielekkäiksi, tärkeiksi ja luonteviksi kokemiamme asioita, jotka meidän on mahdollista toteuttaa. Mulla on musiikin kanssa todella tekemistä kun tuo pääaine alias -instrumentti on vaihtunut ehkä haastavimpaan mahdolliseen eli kontrabassoon. Kuinka s******n hullu sitä onkaan? 
Tavoitteeni ei ole sen kummempi kuin oppia soittamaan niin, että minä, kanssasoittajat ja mahdollinen yleisö voi nauttia soittamisistani
Juuri tuohon samaan elämänpiirien erilaisuuteen itsekin ryhmissä olen törmännyt, aivan sama mistä klubista on kyse. Edustan sikäli kummajaista sosioekonomista / elämäntavan taustaa, ettei ikä, sukupuoli tms. ole mitenkään määrittelevä tekijä. Suurin osa lähimmistä ystävistäni on lähes tai kokonaan köyhyysrajan alapuolella eläviä apurahahakemuksia tehtailevia taiteilijoita, muusikoita, kulttuurialan " itsensä työllistäjiä ". Tällaisesta vinkkelistä itsekin ponnistan ja AA-ryhmässä "setien ja tätien " keskellä tuntuu oudolta kun on edellisen illan viettänyt ammattinsa puolesta baarissa. NA-ryhmiin valikoituu nuorempaa porukkaa jonka taustoihin minun on helpompi samaistua, olen itse lähiön kasvatti ja bilekulttuuria läpi elänyt.
" Miljonääri ja kalastaja " on tuttu tarina ja nähdäkseni viisas sellainen, kiitos jakamisesta. Arvelinkin että Saksassa ja euroilla mennään Jatketaan näistä, hienoa että pyörit täällä vielä!
R
Soitin minua reilu viikko takaperin lyöneelle tyypille ja hän kertoi että oli ollut aikeissa soittaa minulle, mutta ei vaan häpeältään ja itsesyytöksiltään ollut pystynyt. Juttelimme jonkin aikaa päihteistä, väkivallasta ja väkivaltaisuudesta, hän kertoi elämästään hyvin avoimesti, kuten minäkin. Hyvä keskustelu joka päättyi siihen että hän lupasi tarjota minulle kahvit lähiaikoina. Rauha maassa siis tämänkin asian kanssa ja hyvä niin.
Tunnepolitiikka ja kroppakin on luonnollisesti vielä aika sekaisin, mielialat heiluu laidasta toiseen, väsyttää, nälkä on koko ajan ja vatsa on sekaisin, sydän pamppailee. Toivottavasti yöllä nukun normaalisti, edessä on suht työntäyteinen viikko kun näitä sesongin kissanristiäisiä piisaa. Toisaalta puhtaita päiviä on takana vasta viisi ja pariin viime kuukauteen ei täysin raittiita päiviä paljoa ole mahtunut, että ihmekö tuo. Ottaa aikansa ja äkkiä nämä jälkikäynnit on lusittu joka tapauksessa. Tunnistan kuitenkin vaaran olevan olemassa, täytyy pysyä nyt skarppina tämän plinkkeilyn kanssa ja palata tänne joka päivä. Olen kuitenkin lähimmille luokkakavereille kertonut tilanteen ja saanut heidän täyden tukensa. Sikäli hyvä että nuo em kissanristiäiset tulee toimitettua heidän kanssaan. Yksi turvallinen elementti lisää tähän melkoisen herkkään alkuvaiheeseen.
Päivä täynnä ohjelmaa ja hyvä niin. Juttelin fb:ssa nykyisin hyvänä ystävänä vaikuttavan ex-puolison kanssa ja kerroin tilanteeni, hän kertoi olleensa huolissaan minusta ja oli ilahtunut uutisista, siis raitistumis-sellaisista. Keskiviikkoon saakka on aikalailla ohjelmaa, mutta torstaina pääsen vaateostoksille ( ainoat farkkuni kirjaimellisesti hajoavat päälläni ), kaverin kanssa kahville ja paikalliseen NA-ryhmään. Hyvä näin, koska syyslukukauden suurin koitos tapahtuu keskiviikkona ja sen jälkeen saattaa meno ja fiilikset olla aika otolliset retkahduksille. Pidän tuota torstain ryhmää etappina, koska sitä ennen on hommissa sikäli intensiivistä etten kauheasti ehdi mietiskelemään, mitä nyt päivittäisten kävelylenkkien aikana ja sitten viimeisenä illalla koneen ääressä ehtii.
Fyysisesti olo on normaalimpaan päin vaikka melko psykedeelisiä painajaisia tuli viime yönä nähtyä. Pilvenpolton lopettamisen suuri luksus tosin on, että alkaa nähdä unia ylipäätään. Vaikka aamuyöllä painajaiseen herätessä ei kauheasti naurattanut, niin sikäli koomiset asetelmat oli kehissä että päivällä noille on joutunut vähän hymähtelemään. Viereeni tuli tiikeri nukkumaan ja tilanteessa oli myös leijona. Vähän kuumotti siinä makoillessa kun 250kg ravintoketjun huippua valtaa sängystä tilaa terävine, valtavine kynsineen. Jotenkin nämä kissimirrit päätyivät sitten rappukäytävään ja aloin todella pelätä lehdenjakajan puolesta. Kunnes ne totta kai tulivat takaisin sisään ja tietenkin osasivat avata makuuhuoneen oven, saman jota täysin voimin vedin kiinni. Sitten heräsin hikisistä lakanoista. Kaikenlaista 
Pitkä päivä jonka aikana tapahtui kaksi lukukauden huipennusta. Hommat menivät aivan ok vaikka aikasempi koitos oli melkoisen hermostunut. Jälkimmäinen pläjäys oli parhaimmillaan suorastaan nautinnollinen.Takana on nyt viikko täysraitista aikaa ja isoimmat kankkuset ja paskahalvaukset taitaa olla lusittu. Tämä on hyvä koska sain näin nukuttua normaalisti viime yön, eikä reaktioni esiintymisjännitykseen olleet mitenkään poikkeuksellisen voimakkaita.
Eikä oikeastaan minkäänlaisia kuositushimoja jälkimainingeissa, hain kaupasta ruokaa, venyttelin ja kävin saunassa. Olo on nyt rentoutunut ja rauhallinen, tosin huomennakin joudun heräämään melko aikaisin. Huomista vaan ei tarvitse kuumottaa kuten tämänpäiväistä.
Huomenna kaupungille vaateostoksille ja asioiden hoitoon, kaffelle kaverille ja sitten NA-ryhmään. Tarkoitus olisi viettää rento päivä aikaisesta aamuohjelmasta huolimatta. Tämä on hyvä nyt