Heti alkuun, minusta ei juuri esimerkiksi ole, kovin satunnaisesti kiinnitän huomiota elintarvikejuttuihin. Ja jos sen teen, asia nousee esille vähän kuin sivujuonteena kaikkeakokeilevassa harrastelussani. Syön mitä saan ja mitä tyrkyllä on, vähän pakkokin on katsella hintaa enemmän kuin vitamiini- ja hivenainepitoisuuksia tai pakkausten edustavuutta tms. Kunhan ruokaa on niin hyvä.
Mutta, myönnän, olisi varmasti hyvä kiinnittää asiaan enemmän huomiota.
Jonkinlainen “kestävän kehityksen” linja minulla kuitenkin on. Ruokajutuissakin yritän ihan pikkuisen pitää kiinni siitä omavoimaisuudestani, että pystyn edes satunnaisesti, ihan harrastusmielessä, jotain ruokahuoltoon liittyvää omin avuinkin tekemään. Ei minun perunanistutuksessani mitään järkeä taloudellisessa mielessä taida olla, mutta jotenkin tuntuu mukavalta kun saa itse jotain kasvatettua tai edes luonnosta kerättyä.
On minulla pieni perunamaa, muutama sänki, ja vieressä parin neliön kokoinen lanttumaa. Mutta tämä, pienempi malli, tuli keväällä laitettua. Muovilaatikkoon multaa (noin pienen määrän kanssa ainakin tietää tarkkaan missä aineissa perunat sitten kasvavat) ja joskus vettä kun sitä ei taivaalta tullut. Ja mukavannäköisiä mukuloita siellä nyt sitten on.
Noiden kanssa sitten tänään otan pihalta maitohorsmaa, ruohosipulia, lipstikkaa, nokkosta, piharatamoa, himpun verran siankärsämöä, heitän ne pannulle ja pari sillifilettä siihen ihan vaan mausteeksi… ja siinä sitä sitten on, jonkinlaista itsetehdyn tuntua.
Marjat ja sienet ovat vielä metsässä, kalatkin onkimatta… mutta kun näitä joutilaita päiviä kuitenkin vielä kesään mahtuu niin kai tässä semmoisiakin…
Mitenpä muilla, tämä ruokapuoli… olisko vaikka semmoista kerrottavaa josta vois jotain helppoa oppia?
