Hei kaikille!
Tosiaankin tunnen olevani täysin romuna. Aloitin mielialalääkityksen tänään. Lopetin sen viime vuonna, koska lääkemääräni tuntui liialliselta. Nyt kuitenkin päätin aloittaa sen uudestaan ja myöskin koittaa raitistua.
Pari vuotta sitten olin muistaakseni Lopettajien ryhmässä. Oliko tätä Vähentäjien ryhmää silloin olemassakaan? Lopetin täällä olon, koska kuvittelin pärjääväni ja hallitsevani juomiseni. Minun on vain pakko myöntää se, että olen alkoholisti. Vaikka saisin hillittyä juomiseni kerran tai kaksi viikkoon, ajattelen juomista jatkuvasti.
Olen 61-vuotias ja taistelen siis koko ajan juomiseni kanssa. Töissä ollessani en kuitenkaan juo työtä edeltävinä päivinä, mutta jäin juuri jälleen työttömäksi ja haluaisin juomisen sijaan kohentaa kuntoani. Olen vaan niin heikko, että käyn herkästi ostamassa viinipullon ja siihen jää kuntoiluhaaveet.
Olen ollut runsas alkoholinkäyttäjä jo nuoruudestani asti ja perhepiirissäni on juotu paljon. Onnekseni tyttäreni ei jatka samaa polkua, vaan juo harvoin alkoholipitoisia juomia. Hän on myös todennut joskus, että olen alkoholisti. Häpeän itseäni hänen silmissään, vaikka hän ei minua syyllistäkään.
En voi enää ostaa varastoon juomia, koska juon ne heti, kun on mahdollisuus. Juon mieluiten yksin. Häpeän itseäni ja en haluaisi elää tällä lailla, mutta olen voimaton ja selkärangaton.
Asun yksin ja minulla ei ole mitään mielenkiintoa uusiin ihmissuhteisiin. En ole katkera, mutta viimeisimmän kokemukseni jälkeen en enää haikaile parisuhteesta. Olen vaihtanut miehen koiraan, mikä on ollut suurenmoinen teko 
Nyt keväällä on tulossa juhlia, joihin menoa kammoan (olen aina vierastanut isoja tilaisuuksia). Kuitenkin minun olisi tärkeää osallistua niihin tyttäreni kanssa, mutta en tiedä onko minulla voimia. Itseinho valtaa mieleni. Tiedän etten ole keskipisteenä, mutta panikoin jo ennakkoon. Samoin panikoin alkoholinkäyttöäni.
Haluaisin lopettaa juomisen. Tänään on 1. päiväni raittiina.
Alan voimaannuttamaan itseäni teidän kirjoituksillanne -kiitoksia 
