Elämäni ensimmäinen… Eilen, maanantaina, en selvinnyt töihin.
Sunnuntaina tiesin mennessäni muutamalle, että muutama saattaa muuttua useaks, näin kävi. Istuin iloisessa seurassa vielä kymmenen aikaan illalla ja aamuks pitäis mennä töihin. Joojoo, kyl mä ny töihin pääsen.
En päässy. soitto töihin aamulla seittemältä; kuumetta pukkaa, en pääse tuleen. Ok ja minä takaisin sänkyyn.
Valehtelin lapsille, kavereille sukulaisille… kuume.
Voi *******!
Tähän olen tullu.
Onnea! Olet jo päässyt uuden elämän alkuun. Nyt tarvitsee vain lopettaa juominen.
En löytänyt esittäytymis paikkaa, joten tässä minä, paperilappusella.
Leski, 45v, 4lasta, 3lastenlasta, sairaanhoitaja, työelämässä.
Olen eroperheen esikoinen, tai paremmin ensimmäinen eloonjäänyt. Äiti tahtoi pojan, tuli tyttö, jäin isän tytöksi, vaikka he asuivat yhdessä. Isälle maistui kalja, saunailtoja viikottain.Äiti halveksi, minä olisin niin toivonut, että olis ollut edes yks selvä ja riidaton viikonloppu.
kun olin 15v vanhemmat erosivat lopullisesti. Jäin äidille ja helvetti irtosi ja tuli meille. Minun haluttiin vain muuttavan pois jaloista. Neljä vuotta yritin olla näkymätön. Se on teini-iässä melko hankalaa. kavereita ei ollut, koska meille ei voinut tulla, enkä saanut mennä mihinkään. Minun piti vahtia 10v nuorempaa veljeäni, joka oli äidille kaikki kaikessa.
Yo-kirjoitusten jälkeen muutin heti pois opiskelemaan toiselle paikkakunnalle…ja jo ekoilla rahoilla finlandia-juomaa. Hyvää oli. Riehakas opiskelijaelämä alkoi. Tulin raskaaksi, abortti. Kenkää koulusta, kun opiskelu ei edennyt.
Takaisin kotiin ja pian taas omilleni. Sain työpaikan, kouluttauduin samalla ja löysin puolisoni ja lapset syntyivät. Olin raittiina 12v.
Mieheni kuoli, kaikki romahti. Sinnittelin yksin ja yritin pärjätä ja pärjäsin. Ulkoapäin kaikki oli hyvin. Sisältä olin kuihtunut ja ahdistunut. Ja olen vieläkin, 10v miehen kuoleman jälkeen.
Löysin miesystävän, juuri eronneen ja hänellä alko kuului lähes joka viikonloppuun. Miksei, ajattelin, kyl pari voi ottaa. Vuosien mittaan parista on tullut kymmenen ja nyt minulla soi hällärit. Humalapäissään mies riepottelee minua, otan syyn itseeni, koska häpeän omaa juomistani ja jotenkin tuntuu, että ansaitsen saada selkääni. Otan lisää turruttaakseni oloni.
Juomiseni ei todellakaan ole aina synkkää. Otan fillarin ja lähden päivällä baarikierrokselle “tuttuja” tapaamaan. Pari tuoppia siellä, toiset täällä, mikäs sen mukavampaa…
Nyt pitää keskeyttää, työt kutsuu. Myöhemmin lisää
terv-w-
Surullinen tarina, mutta kiitos kun jaoit sen meille. Sinä olet varmasti valtavan vahva ihminen henkisesti kun olet selviytynyt kaikesta tuosta! selvänä oleminen on tosiaan hyvä keino selvittää että mikä mättää niin että mies riepottelee. Koska annat sen tapahtua omasta juomisestasi johtuvasta syyllisyydentunteestasi käsin, niin että koet ansaitsevasi sen, niin lopetapa toistaiseksi tosiaan se juominen mikä sinua hävettää ja katso miltä sitten näyttää. Ja jos ei hyvältä näytä niin ukko pihalle.
Anteeksi törkeän suora jysäytykseni! En tarkoita olla epäkohtelias mutta tänään tunnen niin selkeästi asiat etten kykene kiertelemään ja kaunistelemaan mielipiteitäni enkä tahdokaan. Rehellisesti toivon sinulle kaikkea hyvää ja tsempitän vähentämispäätöstäsi! Onnea ja voimaa polullesi! 
Kiitos tsempistä ja älä huoli, kovalla tai pehmeällä kädellä, tänne vaan ajatuksia.
Mun suurin huoli tässä mun juomisessa on ittelle valehtelu. Puhun kaikki asiat paremmaks, salailen, valehtelen, vähättelen. Totuus on kuitenkin se, etten enää pysy kohtuudessa, enkä edes aina fillarin selässä. Muistipätkät reissuista on hataria, velat muuttuu saataviks jnejne.
Häpeän itteäni lapsilleni aiheuttamasta hämmennyksestä ja lupausten pettämisestä. Morkkis on nyt kova, hyvä niin.
Mies ei asu meillä, hänestä en nyt jaksa välittää, mun täytyy ensin saada ajatuksiani järjestykseen, sitten otan hänet “käsittelyyn”. Suhde on ollut on/off jo useita kertoja. pelkään ehkä yksin jäämistä…
Nyt tässä olen minä ja mun on tehtävä ittelleni jotain!
Ja se “jotain” on totaalinen stoppi alkoholille. Liity meihin, usko pois täysraittius on ainoa tiesi vähemmän ahdistavaan elämään! Tervetuloa!
Lizzy 40v.
Tämä se on tervettä puhetta! Sinähän se olet ainoa ihminen joka omaa elämääsi elää ja sille jotain voi tehdä. Iloa ja Valoa! 
Uusi aamu, hyvä aamu.
Neljäs päivä menossa ilman pisaraa 
Sain eilen “palkaksi” punaviinipullon. En avannut, ei tehnyt edes mieli.
Elen olin kävelyllä, harvinaista herkkua, tuli hyvä mieli.
Mutta… Nuoria oli piknikillä reittini varrella: haistoin kaljan 
ja vaistomaisesti vilkaisin mitä laatua juovat, Pirkkaa . Tämä huomio ravisti mua vielä enemmän. Olen koukussa 
Olen pyöritellyt ajatusta raittiudesta… Mitä tehdään juhlissa, jos ei juo, häissä, ravintolassa, illanistujaisissa. Auttakaa, mulla ei ole mitään kokemusta selvinpäin juhlimisesta 
Eilen olin reipas, tänään on alkanut hyvin.
Pitkä viikonloppuvapaa edessä, kerron kuulumiset maanantaina.
