2 vuotta mennyt 2-4mg päivittäin. Minulla olis verikokeet kahden kuukauden päästä, riittääkö puolikas ennen unta että sitä edes saa? Vähäiset oireet alkaneet jo mutta tiedän että tämä ei ole edes alku. Vai kannattaako vaihtaa esim. Pameihin ja pienentää sitä. Kuukauden ennen testejä meinaan lopettaa seinään riippumatta oireista koska no, minulla on kutsuntatestit ja muutenkin kutsut seuraavana vuonna ja silti joudun lopettamaan, paremmin aikasemmin kuin myöhemmin.
En oo mikään asiantuntija mut ehdotan puoli milliä pois viikkoa kohden. Ja jaat sen useampaan annokseen.
^^ Ei kai huumeita/PKV-lääkkeitä verikokeilla seulota. Tai voidaan toki seuloa, mutta eipä siinä hirveästi järkeä ole, pl. akuutin päihtymystilan selvittäminen. Seulotaanko kutsunnoissa nykyään järjestäen muutenkaan huumeita/lääkityksiä?
Aika nopea tiputustahtihan tuo on, jos vähennät heti neljännekseen alkuperäisestä annoksesta, mutta yksilöllistähän se tietty on, kuinka hyvin kukin vieroitusoireita kestää.
Diapamiin ei tuossa tilanteessa ole mitenkään tarpeen vaihtaa, kun käyttöhistoriaa on noin lyhyen aikaa, eivätkä annokset ole olleet mitään massiivisia. Rivatrililla on niin pitkä puoliintumisaika ja tasainen vaikutus, että lääkityksen alasajo onnistuu aivan hyvin silläkin.
1 tykkäys
Itse aikoinaan lopetin melkein 4v jälkeen Rivatrillin ja sitä meni 3-4x2mg vrk.
Omalla kohdalla vieroitus oli elämäni vaikein paikka. Todella pitkään kesti viekkarit. Ja kieltämättä heti tuli tukala olo jos liikaa yritti kerralla pois jättää. 1mg tuntui aivan järkyttävälle. Piti vähemmän jättää per viikko.
Todella hankala alas ajettava varsinkin kun pitkään syönyt. Itse olin sairaalassa jossa tehtiin hallittu alasajo ja ns bentsovieroirus.
Pitkään kesti mutta kannatti. Mullehan lääkäri nauroi että diapamissa ei riittäisi 100mg vrk jos lähdetään sillä vieroittamaan. Kun laski syödyn määrän ja vertasi diapamiin.
Rivatrill on todellakin PALJON diapamia vahvempaa. Ja itse söin ensimmäiset 1.5v sitä 6mg vrk ja Se nostettiin aikoinaan yksityisellä siihen että lopulta respa oli 4x2mg vrk.
Tuohon aikaan meni vielä stilnoctit yötä vasten.
Ehkä elämäni helpointa aikaa. Sain nukutuksi pystyin käymään normaalisti ihmisten ilmoilla. Ei tullut paniikki kohtauksia. Itsellä siis (paniikkihäiriö,syvä ahdistuneisuus häiriö traumaperäinen häiriö,epilepsia yms) ja tuossa vasta Murto osa tutkituista diagnooseista, joten bentsot ainoa oikea lääke minun kohdallani.
Mutta kun Suomessa tuli jossain vaiheessa tämä SELVÄ suunta että bentsot alas niin itsekkään en siltä säästynyt.
Tänäkin päivänä syön bentsoja mutta joudun ostamaan ne kadulta. Tilanne sellainen että en yksinkertaisesti pärjää ilman. En saa ns ihmisarvoista elämää ilman noita. Ja kokeiltu on terapiat avohoidot.yms.
Itse puolestani ajattelen, että Rivatril on tästä lääkeryhmästä helpoiten alas ajettava juuri pitkän ja tasaisen vaikutuksensa vuoksi. Siis versus esim. Xanor, Opamox tmv. lyhytvaikutteisempi. Jos niillä alkaisi yrittää alasajoa vuosien säännöllisen käytön jälkeen, eihän siitä mitään tulisi. Nuohan aiheuttavat vittumaisia rebound-oireita pidemmällä käytöllä, vaikkeivat annokset olisi laskusuuntaan päinkään. Sittenpä ne yleensä ovatkin nousuun päin 
. Rivan kanssa nyt ei edes huomaa, vaikka lääkkeet jäisivät ottamatta päivänä tai parinakin, eikä toleranssi nouse herkästi, jos sitä ei itse tarkoituksella nostattele, kuten allekirjoittanut kyllä on tehnyt. Diapam on tietysti pitkävaikutteinen, mutta sen kanssa hämää se, kun se humahtaa päähän heti. Kun se humahdus on ohi, tulee se tunne, ettei se muka enää vaikuta kunnolla, vaikka oikeasti toki vaikuttaakin. Rivatrilissa se nousu on niin hidas, ettei sitä oikein huomaa ja sen vuoksi vaikutus tuntuu tasaisemmalta.
MUTTA tietenkin Rivatrilinkin alasajo ottaa aikaa ja pitkään, jos sitä on käyttänyt kauan ja meinaa tehdä homman mahdollisimman kivuttomasti. Minä lopetin tässä hiljan 27 vuoden käytännössä päivittäisen käytön. Muitakin benzoja tietysti meni, mutta Rivat olivat ne, joita aina ja pääasiassa käytin. Monta vuotta siinä meni hitaasti hissutellen, mutta mitään vaikeita vieroitusoireita ei tullut tai ei ainakaan mitään sellaista paskaa oloa, mitä ei voisi olla ihan muistakin syistä. Mulla kyllä auttoi se, etten alun alkaen ajatellutkaan lopettavani. Tuumin vain, että jospa sitä vähän vähemmälläkin pärjäisi. Sitten sitä aina pärjäsi vähän vähemmällä ja lopulta olin siinä pisteessä, että otin vain 0,5 mg/vrk., eikä haitannut vaikka olisi välillä jäänyt sekin vähä välistä ja olo oli täysin okei. Siinä vaiheessa ajattelin, että mikseipä lopettaisi tyystin, kun moisessa mikroannoksessa roikkuminen on lähinnä riippuvuuden ylläpitoa ihan riippuvuuden vuoksi. Tuosta olisi voinut tietty jo ihan vaarattomasti pätkäistä seinään, mutta halusin ottaa varman päälle ja vähensin vielä siitäkin ja lopulta ajoin koko paskan alas pienellä määrällä Diapamia. Hyvin kivuttomasti meni se lopetus, kun elimistöllä ja hermostolla oli aikaa tottua. Lähtötilanne silloin vuosia sitten oli se, että 6-8 mg oli ihan normaali päiväannos ja usein tuli kiskottua ihan huvikseen(oli muuten vitun huonoa hupia 
) sellaisia 16-24 mg settejä, joissa ei siis todellakaan ole mitään järkeä missään tilanteessa . Jossakin vaiheessa ajattelin, että ehkä sitä pärjäisi 4 mg:lläkin päivä. No, hyvin pärjäsi ja siitä se lähti vähenemään vähän kuin itsestään. Innostuin oikein aina, kun tajusin, että hyvinhän tämä menee taas näin ja näin pienellä määrällä.
Jotta ei nyt liian lesoamiseksi menisi, niin pitää kertoa, että jouduin kyllä aloittamaan Diapamin uudelleen, mutta todella pienellä annoksella ja se johtui ihan muista syistä. Täysin irti benzoista olin siis siinä välissä jo reilun pari kuukautta ja mitenkään huonosti en voinut. Nyt on se fiilis, että voisi ajaa tuonkin vähän Diapamin taas nolliin, kun ne muista syistä johtuvat ongelmat ovat helpottaneet.
Niin ja jos nyt yhtään aikajanaa osaan tähän muistella, niin kyllä siinä reilu kymmenen vuotta meni, että pääsin sieltä isoista annoksista nollille. Siinä mielessä ei siis helppo homma, mutta jos aikaa on, niin kyllä sen tuskattomasti saa menemään.
Totta puhut tuosta Rivatrill vs xanor esimerkiksi.
Xanori on sellainen että ei tarvitse kun muutama viikko syödä putkeen esim 3mg vrk. Niin jumalauta mikä ahdistus siitä tulee kun yrität järkevästi ettet pidempään söisi.
Mulla kesti viimeksi 3viikon xanor kuurista selvitä useita päiviä. Ja oli pakko välillä se 1mg heittää huiviin.
Syön siis xanoria itse mutta pyrin pitämään annokset siinä Max 3mg vrk. Niitä 1mg xanoreita tarkoitan. Enkä mielellään syö sitä pitkään vaan pidän ihan itse niitä välipäiviä juuri siksi ettei tulisi sitä TRIPLA ahdistusta kun se lääke vähenee kehossa ja loppuu(pidemmän käytön jälkeen). Mikähän siinä tosiaan on että se aiheuttaa jo lyhyellä aikavälillä karmeaa koukkua. Enkä ole ainoa siinä.
Mutta siis mulla kesti PITKÄÄN todella pitkään rivasta vieroittautua se laskettiin 0.25mg-0.5mg muutaman päivän välein muistaakseni 4-5vrk ja lasku. Mut oli jäätävää kun olin syönyt 4x2mg vrk ja usein toki vähän ylikin.
Silloin se bentsovieroitus kesti kauan siis olin pitkään osastolla sen laskun ja vielä 5 nollapäivää sen jälkeen.
Se kauan söin rivoja niin se oli vajaa 4.vuotta siinä ei ollut taukoja käytössä ja heti alkuun määrättiin 3x2mg. Mulla on korkea Bentso toleranssi, sen on ihan lääkärit sanoneet. Mm osastolla syönyt 60mg diapamia ja hoitaja sanonut että huomaatko itse edes eroa. Sanoin että kyllä sen huomaa siitä että ahdistus on poissa. Mutta se mitä lääkäri tarkoitti oli se ettei minusta nähnyt päälle päin että olisin edes bentsoja syönyt kun kuulemma monesta sen huomaa.
Toi diapam ei mulla tosiaan jostain syystä toimi silleen kun sen ehkä pitäisi. Vaan joudun paljon sitä ottaa vrk aikana jos haluan että ahdistus yms pysyy loitolla siksi en nykyään sitä syö. Se on varmaan hyvä esim alkoholi vieroitus hoitoon. Mutta Rivalla taas 6mg riittää siihen. Xanorilla 3mg. Että ahdistus pysyy poissa (todettu aikoinaan syvä ahdistuneisuus häiriö+traumaperäinen häiriö en muista hienoa nimeä ja paniikkihäiriö+ sos tilanteiden pelko.
Tulipas sekavaa tekstiä mut johtuu ehken liiasta kofeiniista tänään 
. Muutenkin mieli aina lennokas kuten se usein tuuppaa olemaan.