Ristiaallokossa...

Me Lopettajat
1

Tervehdys,

Viikko alkoholittomuutta takana. Kuulostaa yleisellä tasolla naurettavalta mutta on henkilökohtaisesti noin kymmenen vuoden ennätys :wink: Tämäkään vähä ei olisi onnistunut ilman antabuksen pakoitetta, niin syvästi viinin juominen on kietoutunut jokaiseen päivään ja toimintoihin.

Olen lueskellut täältä kertomuksia ja kokemuksia mutta tuntuu tällä hetkellä täysin absurdilta ajatukselta, että olisin itse oikeasti vapaa eikä lopettaminen jollain tasolla tuntuisi luopumiselta. Jotenkin roikun kiinni kuvaelmassa jossa alkoton elämäni olisi yksitoikkoista puurtamista ja jatkuvaa viinin kaipailua. Puuh…

Todellakin olen kuitenkin nyt tilanteessa jossa nykyinen elämäntapani on muuttunut mahdottomaksi. Olen muuttunut alkoholistiksi. Mikään määrä ei riitä, kaikki muu on toisarvoista ja arkipäivän fokus on vain illassa ja viinipullossa. Olen niin väsynyt pitämään tätä kuviota yllä, järjestämään, säätämään, kaunistelemaan, kärvistelemään jokapäiväisessä itseinhossa.

Juomishistoriani on pitkä ja tavallaan ilmeisen tavanomainen. Siirtymä jonkinlaisesta viihdekäytöstä tähän tilanteeseen on ollut sitkeän yrittämisen tulosta. Olen usean vuoden ajan satunnaisia pakonsanelemia irtopäiviä lukuunottamatta juonut vähintään pullon viiniä joka päivä oli tilanne mikä tahansa, iloon, suruun, kyllästymiseen, muuten vaan rutiinilla. Olen tiedostanut tilanteen jo pitkään mutten vaan ole saanut otetta asiaan sillä halu juoda ohittaa järjen ja, nyt tuntuu siltä, että tahdonkin.

Olen siis 39-vuotias kolmen murrosikäisen äiti jolla on kaikesta huolimatta edelleen parisuhde ja haastava työpaikka. Hävittävää on siis todella paljon jo läheistenikin vuoksi. Tämä viikko on kuitenkin ollut katastrofaalisen kammottava. Ajattelen viiniä ehkä kolmen sekunnin välein :laughing: johon itseargumentoin vikkelästi järkisyitä ja motivaatiota huonoin tuloksin. Mitään euforiaa tai ylpeyttä näistä seitsemästä päivästä en saa kyhättyä, ottaa päähän aivan liikaa koko sotku. Ja todellakaan tästäkään ei olisi tullut mitään ilman antabus-pakotetta. Kiemurtelen senkin ottamisessa niinkuin en tietäisi miksi :unamused:

Kuinka kauan kestää kunnes näkyy edes pilkahdus valoa tunnelin päässä? Edes ripaus toivoa, että kaiken syrjääntyöntävä himo helpottaisi edes hetkeksi.

Kiitos ja kehräys ajastanne :smiley:

2

Tervetuloa mukaan! Jokaisella meillä täällä kirjoittavalla lienee omanlaisensa aikajana heittää tuohon, mutta uskoisin kaikilla olevan se yhtälaisyys, että jokainen päivä selvänä, vie hieman lähemmäs tuota helpottavaa tunnetta, jolloin koemme, ettemme tarvitse päihteitä enää mihinkään.

Ymmärrän hyvin pohdintojasi. Silti sanoisin, että viikko on jo kokolailla pitkä aika alkoholistille olla juomatta. Niin hassulta kuin se tuntuukin, itse olen elänyt ilman päihteitä päivän kerrallaan jo yli kuuden vuoden ajan. Niin vain kävi, että päivistä tuli viikko. Viikosta kaksi viikkoa, kolme, kuukausi…1 vuosi, toinen…

Itselläni kuten varmasti jokaisella meistä, ensimmäiset viikot ovat ne raskaimmat. Vaatii kärsivällisyyttä, elää ilman tuota vapauttavaa ainetta, joka on toiminut loputtoman monet kerrat “pelastajana” jos jossakin tilanteessa. Omalla kohdallani vain kävi niin, että pelastajasta tuli ajansaatossa tuhoaja. Kaiken hävittävä pyörremyrsky, joka imi minusta kaiken elämänhalun, tuhoten samalla lukemattoman monen läheisen ihmiseni elämän siinä sivussa. Raittius antaa meille mahdollisuuden aloittaa alusta. Sinullakin on paljon pelissä, kuten minullakin aikoinaan oli. Lapseni pelastivat minut. Heitä en halunnut menettää. En olisi sitä enää kestänyt.

Jos haluat, voit tutustua “tarinaani”, jonka olen kirjoitellut omaan blogiini jossa olen tätä toipumisentarinaani kirjaillut jo useamman vuoden ajan.

Lämpimästi kehoitan sinua pysyttelemään täällä ja kirjoittelemaan tuntemuksistasi, se helpottaa kummasti. Lisäksi kannattaisi tutustua A-klinikkaan, AA-ryhmiin tai johonkin muuhun vastaavanlaiseen vertaistoimintaan, niin ei tarvitsisi yksinään asian kanssa taistella. No tänne kirjoittamallakin siltä tietysti välttyy jo kummasti.

Kaikkea hyvää sinulle, matkalla kohti uutta raitista elämää. Se kannattaa varmasti.

3

Tervehdys kurnausk ja tervetulemasta minunkin puolesta!

Kovin on samanlainen tarinasi kuin minun, alkupohdintasi mukaanlukien.’

Minä kahlitsin ensimmäiset kaksi viikkoa itseni juurikin tuonkaltaisiin ajatusviritelmiin; luopua kokonaan ja lopullisesti kaikesta viinin tuomista iloista. Se tuntui jotenkin niin lopulliselta ja isolta elämänmuutokselta itselleni, hiton vaikealta sisäistää ja nielaista kerrallaan koko möykky. Kun päiviä kului ja täällä selailin ihmisten tarinoita, aloin pikkuhiljaa löytämään “irtoajatuksia” sieltä ja täältä omaan ajatusketjuuni. Kukaan aloittelija ja harva konkarikaan, mittaili aikajanaa juomattomuudelle koko elämän mittaisena. Ensimmäinen oppimani ja sisäistämäni asia oli "päätän vain tästä juomattomasta päivästä, tänään en juo ". Toinen, “minulla on lupa juoda jos niin haluan, tai olla juomatta” ja sitä minä haluan. Ei enään siis sen kaltaisia ajatuksia, että “mitenköhän minä kestän ja selviän” tämän koko loppuelämäni ilman tilkan tilkkaa helmeilevää kuoharia, kylmää siideriä ja huurteista olutta (niitä saa muuten kaikkia myös alkoholittomanakin). Ajatuksen muutos helpotti minua todella paljon.

Vaikka olin tehnyt lujan päätöksen lopettamisesta ja uskon siihen vielä lujemmin tänä päivänä, ensimmäiset kaksi viikkoa epäilin, jahkailin ja pähkäilin, niinköhän tuo juuri onnistuu. Viinan himo iski isoiten niissä arkiaskareissa, joihin se oli aina kuulunut. Jos ei nyt ihan uudestaan kävelemään tarvinut opetella, niin ainakin motivaatiota ja halua piti kuokkia ja ruokkia syvältä niiden tekemiseen ilman alkoholia.

Itseasiassa minä tein päätökseni lopettamiselle heti pian lomille jäätyäni, joten ensimmäiset viikot käytännössä matelin täällä, kun aikaa oli. Tämä foorumi on toiminut toistaiseksi ainoana vertaistukenani nämä viikot, ja erinomaisesti onkin toiminut! Heti alkuviikoilla hommasin myös antabukset turvatakseni selustan tiukan paikan tullen. En ole niitä vielä tarvinut, mutta en epäröi hetkeäkään niitä nielaista, jos juomisen halu alkaa kestää pidempiä aikoja.

Itselleni oli suuri helpotus tehdä nimenomaan päätös juomisen lopettamisesta kuin sen vähentämisestä. Vähentämiseen en olisi edes pystynyt ja olisin väsähtänyt heti alkumetreille siihen ajatuksen kierteeseen; koska voin juoda, missä, milloin, mitä -jappajappa ja niin pois päin säätämiseen. Nyt kun huomenna viisi viikkoa täyttyy (eli ihan alkumetreillä olen minäkin), ajatukset ei hakeudu enää koko ajan alkoholiin ja sen miettimiseen. Voin sanoa rehellisesti, että en ole suuremmin joutunut (ainakaan vielä, kop kop, koputtaa puuta) alun jälkeen enään kärvistelemään viinin himoissa. Olen vapautunut siitä ainaisesta säätämisestä, onnellinen jokaisesta raittiista päivästä, puhumattakaan selvistä ja kirkkaista aamuista. En koskaan, milloinkaan, ikinä enään halua palata siihen viinanhuuruiseen elämääni. Uskon, että sen tien olen kulkenut loppuun. Retkahduksia ei kukaan itselleen toivo, mutta realistisesti ajateltuna nekin ovat toki mahdollisia. Niiden yli on sitten vain elettävä, jos sen aika joskus koittaa. Enpä niitä kyllä enää kauheasti mieti, en tiedä pitäisikö?! Toki tiedostan vaaran paikat, niissäkin olen ehtinyt jo olemaan, mutta niidenkään ennakoiminen ei ole itselläni edes päivittäin mielessä.

Juomattomuus on avannut minulle ja kaikille raitistuneille aivan uudenlaisen maailman ja elämän. Minä elän vielä sitä eufoorista vaihetta, mutta siitä huolimatta arki ei aina ole sitä hohdokkainta joka päivä. Samat asiat, velvollisuudet, työt, laskut ym on hoidettava, mutta on siinäkin suuri ero, kun ne hoitaa selvästä päästä. Kaikki on yksinkertaisempaa ilman alkoholia ja tämä aika on tuonut itselleni paljon enemmän, kuin ikinä olisin uskaltanut toivoakkaan.

Voimia alkumereille kurnaus, tulet kyllä selviämään, niinkuin moni muukin meistä!
-Titu-

Ps. kun kyllästyt lukemaan näitä aloittelijoiden hehkutuksia, suosittelen lukemiseksi esim. 1970, basi(lica), smokki&sikari, Kannelsoi ja Kaaleppisen kertomuksia. On varmasti monia muitakin, nämä olen itse lukenut alusta loppuun ja lukemista aion jatkaa…niissä on jo ihan toisenlaista raittiuden ja raitistumisen eri vaiheiden elämänkokemusta ja viiltoa.

4

Kiitos vastauksistanne :slight_smile: Ne helpottivat mennyttä paria päivää ja varovasti väittäisin, että tänään olen jo hetkellisesti ajatellut muutakin kuin alkoa. On tämä kaikki kuitenkin vielä tosi hauraalla pohjalla mutta suunta on oikea ja ilokin toivottavasti pian löytyy. Kärsivällisyys ei ole ihan perushyveeni joten koitan miettiä tätä myös mahdollisuutena oppia malttia ja lempeyttä itseäni kohtaan. Ajatellessani millaista kokonaiskuormitusta alkon käyttö minulle on viime vuosina ollut, ei liene ihme, että nyt takki on aivan tyhjä. Jotenkin tuntuu kuin kaiken käynnissä pitävä moottori olisi sammutettu. Ei enää tulenpalavaa kiirettä alkoon ja kotiin töiden jälkeen, ei kaikkien pakollisten asioiden hoitoa mahdollisimman pian lasin ääreen päästäkseen jne. Toisaalta tuntuu ettei mikään kiinnosta tai huvita. Toivottavasti huomenna on taas hiukan helpompi päivä :wink:

5

Tervetuloa kurnausk!
Olet mitä parhaimmassa joukossa!

Niin tutulta kuullosti tarinasi…mutta onneksi olkoon elämäsi tärkeimmästä päätöksestäsi. Viikko on jo hyvä alku ja tunnen täysin miltä tuntemuksesi tässä raittiuden alkutaipaleella tuntuu. Omalla kohdallani kolmen viikon jälkeen aikoi helpottamaan, niin ettei alkoholi ollut ajatuksissa kokoa ajan. Se tuli uniin yölläkin ja vaivasi päivällä ja vaikeutui illalla. Vaan nukkumaan mennessäni ajattelin, että hienoa, selvisin ja aamulla kiitin itseäni. On muuten aika koukuttavaa herätä aamu toisensa jälkeen täynnä itsevarmuutta ja energiaa.

Itsekin vielä alussa, kuukausi tuli viime viikolla täyteen ja voin kertoa, että olo on mitä upein. Ei stressiä piilottelusta, ei pelkoa haistaako joku, ei valehtelua eikä miettimistä missä alkossa käyn tänään. Ei pelkoa aiheutanko riitakohtauksia suutuspäissäni, ei enää itseinhoa.

On viinapiru vieraillut minunkin ajatuksissani,salakavalasti hypännyt olkapäälleni ja vaatinut etanoliannostaan, mutta olen ajatellut sen kertovan ja muistuttavan kuinka kiinni olen ollut alkoholissa. Ja toden totta, himo menee ohitse, 20 minuutissa se menee ohitse.

Minua on suuresti auttanut tämä linkki ja nämä lukuisat onnistumiskertomukset! Olen lukenut retkahtamisen käsikirjan kahteen kertaan ja tiedän, että luen sen vielä uudelleen ja uudelleen. Minulle se tuli tarpeeseen ja oli hyvä tuki alkuviikkoina. Näitä onnistumisia on hieno lukea ja on ylpeyden aihe olla yksi näistä tarinoista :slight_smile:

Tsemppiä! Onnistut kyllä! Olemme kaikki tukenasi!

6

Nopea päivitys :slight_smile:

Kaksi viikkoa täynnä ja hetkellisesti ihan voittaja fiilis! Täältä palstalta olen käynyt ammentamassa motivaatiota ja uskoa. Kiitos kaikille!

Mennyt viikko on ollut, hmm, lievästi ilmaistuna vaihteleva. Mieli muuttuu hetkessä ärsytyksestä ja itsesäälistä ylpeyteen ja iloon. Samaten puuhastelupuuskat ja totaalinen velttous kulkevat aaltoina mutta kokonaisuutena toinen viikkoa on ollut inasen ensimmäistä helpompi.

Aurinkoista alkanutta viikkoa jokaiselle :smiley:

7

Onnittelut Kurnausk! Kyllä kaksi viikkoa raitista elämää on saavutus, jos on juonut pullon viiniä joka päivä jo pitkän aikaa. Mieliala vaihtelee. Se on aivan normaalia ja kuuluu asiaan. Hermosolusi ovat kummissaan, kun eivät saa alkoholia.

Uskoisin, että alat myös tuntea raittiina olemisen positiivisia puolia? Että elämä ei olekaan pelkkää luopumista ja tuskaista viininhimoa. Uni maittaa ehkä vähän paremmin. Krapulaakaan ei ole. Morkkiskaan ei joka aamu vaivaa. Vai olenko täysin väärässä? Muista, että juopon ei ole hyvä olla jouten. Liiku ja puuhastele niin paljon, kuin jaksat. Mitä pahaa siinä on?

Nyt saattaa vähän jänskätää pitääkö päätös. Sillä on aika hyvät mahdollisuudet pitää. Kahdessa viikossa pitäisi fyysisten riippuvuusoireiden helpottaa. Se on tapa nyt, joka janottaa.

Sinulla on lapset ja sen mukana paljon syitä välttää alkoholismia. Me alkoholistit monesti kuvittelemme, että juominen on hanskassa, kun ei se meistä nyt niin kamalan pahaa vielä ole. Tässä alkoholistin valheessa on kaksi asiaa väärin A) juomisemme on yleensä lastemme mielestä pahempaa, kuin itse kuvittelemme ja B) tilanne pahenee koko ajan. Riippuvuus kehittyy vaan pahemmaksi joka juomiskerralla. Me emme vaan itse sitä halua huomata ja tunnustaa.

Nyt ei muuta kuin tällaisia päiviä peräkkäin. Yksi kerrallaan. Voimaa matkalle!

8

Sunnuntaitervehdys Kaikille,
Viisi viikkoa tänään plakkarissa. Helpompaan päin on hiljalleen ollut suuntaus, muttei vieläkään yhtään iltapäivää ilman tottumuksen syöttämää ikävää ja tiettyä pettymyksen tunnetta. Huomattavaa kuitenkin, että kaiho haihtuu nyt nopeammin kuin ensimmäisillä viikoilla. Ehkä haasteellisimmat jaksot olivat puolison työmatkan aika ja viikon liikuntakielto urheiluvamman vuoksi. Tuttavan tuparit sen sijaan menivät heittämällä kun tapani on ollut juoda yksin kotona.
Olen etsinyt lukemista alkoholista ja riippuvuuksista, vieraillut täällä ehkä 10 krt/vrk :wink: ja käynyt pari kertaa aa:ssa. Kaikesta tästä on ollut tukea ja turvaa. Kiitos ja kehräys teille jokaiselle jälleen :slight_smile:
Olen muuten tänä aikana tehnyt hämmentävän havainnon. Nyt kun en enää iltaisin toivo kotona täydellistä eristämistä juomiseen keskittyäkseni havahduin siihen, että parisuhteemme ei ole kovin kummoisella tolalla. Mitään yhteistä ei tunnu olevan ja keskustelut ovat päivittäisten asioiden pakkohoitoa. Koitan malttaa mieleni myös tässä aiheessa sillä ehkä onkin niin, että projisoin alkoholittomuusturhaumaa suhteeseemme. Tai ehkä olen kuitenkin jollain tasolla kuvitellut tämän ratkaisevan kaiken ilmastonmuutoksesta kansakuntien nälänhätään. :blush:
Ehkäpä nyt vaan keskityn tämän päivän tavotteeseen ja jätän suuret ratkaisut ja ylianalysoinnin hiukan myöhempään. Aurinkoista päivänjatkoa!

9

Juu, ei ole minunkaan raittiudesta seurannut maailmanrauhaa tai edes oman pään rauhaa :mrgreen: Mutta on tämä silti enimmäkseen antoisampaa elämää, vaikka toki alkutaipaleella tässä itsekin olen. Onnittelut sinulle hienosti menneistä 5 viikosta! Ja kyllä tähän viinittömään elämään on jollain tapaa jo tottunut, vaikka se lasi oli ennen kädessä lähes koko ajan lukuunottamatta työpäivää ja yöunia. Ihanaa huomata tämä muutos itsessä, riippuvuus on hellittänyt.

10

Heips vaan minunkin puolestani!
Mun on raittiuteni on nyt kestänyt nyt 1vuoden 7kk ja 17 päivää…siitä iso kiitos myös monille täällä kirjottajille.Omaa tarinaani en ole mihinkään kirjoittanut,mutta vuosia olen lukenut plinkkiä ja paljon saanut täältä apua.En ole käynyt aa:ssa,sain putken poikki työterveyslääkärin avulla.Olen siis samanikäinen,kahden murrosikäisen äiti ja vaimo jonka pitää uudelleen tutustua mieheensä.
Vuosia perhe katsoi tuskaisena mun juomista,lupasin ja mokasin ja itsesäälissä join lisää.Ei meidän perheessä ollut kuin yksi aikuinen.Parisuhdetta ei ollut… :unamused: Alkuaikana juomattomuuttani mies “heittäyty” rällääjäksi,halusi varmaan osittain näyttää miltä se tuntuu kun toiseen ei saa mitään kontaktia.Loukkaannuin kamalasti…luulin että kaikki asiat (myös se maailmanrauha) selviää kunhan vain minä olen juomatta. Kamalasti tapeltiin,jotenkin tuntui jopa siltä ettei niin paljon riidelty silloin kun minä join.Paljon oli hyviä tekosyitä mulle alkaa juoda uudelleen,mut ei…olin todella päättäny rakastaa itseäni niin paljon etten palaa siihen kuoppaan enään.
Avioeroakin pohdittiin…tuntu kamalan pahalta todeta että vaikka hän katsoi minua juovana,me ei muka oltais selvitty kun mä olin selvinpäin.Vieläkin tätä treenataan meillä kotona joka päivä. Ja pirun hyvä niin!!!
Eli rauhassa vaan anna ajan kulua ja nauti elämästä ilman sitä palloa jalassa(tarkoitin viiniä en miestäsi :laughing: ) Eiköhän se parisuhde sieltä taas esiin tule,ehkä erillaisena,mutta kuitenkin!!!

11

Blaah,
… Olen seilennut tässä 5, 3, 2, 6 vk hässäkässä koko syksyn. Mitä syvemmälle talveen mennään, sitä kauempana tavoitteestani olen.

SuurKiitos jokaisesta vastauksesta, vaikka olen lukenut syksyn mittaan ne niin monta kertaa näen lisää joka kerta.

Saako tätä nyt kirjoittaa?.. Kaikki selvät, vaivalla väänetyt selvät päivät tuntuvat merkityksettömiltä. Eihän sen nyt näin kuulunut olla? On kieltämättä kiva olla aamulla kuosissa ja freesi, mutta… Jotenkin kaikki tuntuu silloin niin laimealta, minäkin. Olen koko helvetin ajan ihan järkyttävä kireä/ reaktiivinen/ ylikriittinen. En vaan jaksa itseäni tai ketään toista yhtään. Voisiko tämän kaiken vaan laittaa pois päältä?

Mietin miten paljon on ihan 40-kriisiä… Tuntuu kuin olisin valmis vaihtamaan koko elämän, työn, alan, maan, miehen jne.

Roikkuu raapimapuussa, Kurnauks

12

Heippa! Saanko kysyä, että mikä on tavoitteesi?
Tottakai saa kirjoittaa. Minä luotan täällä siihen, että kertoo suoraan asiat. Eihän tästä muuten mitään tule. Minullakin meni pitkään, taisi olla yli kahden kuukauden raittiuden kohdalla, kun asiat alkoivat lutviutua. Jos kuitenkin vielä juot ja joudut pyristelemään asian kanssa, et varmaan niin vain eteenpäin pääsekään. Sitten asiat menevät vain pahemmin sekaisin, kun silloin tällöin juo. Muutama viikko ja taas. Siihen kaikki muut päässä pyörivät asiat päälle. Ei kai se ihmeelliseltä tunnukaan. Siksikin niin moni sanoo, että on helpottavaa lopettaa ihan kokonaan. On hyvä myllertää asioita silloin tällöin totaalisesti elämässä, olisi niin hyvä jos saisit näiden myllerrysten kautta myös löydettyä sen elämän ilman alkoholia.
Joku sinut saa kuitenkin kaikesta huolimatta pyrkimään olemaan ilman alkoholia, joten on sinunkin jotain hyvää ja tavoittelemisen arvoista siinä nähtävä. Toivottavasti en kuulosta liian jyrkältä.

13

Tervehdys,

Alkukevään auringon myötä tulee valoa tähänkin risukasaan ja nyt plakkarissa olevat 2,5 raitista kuukautta luovat uskoa, että päihdeongelma saattaa tosiaan kohdallani olla hallittavissa myös jatkossa. Se tuntuu uskomattoman helpottavalta :slight_smile: Viime vuoden yrittämisen jälkeen nostin kädet pystyyn ja totesin, ettei homma minulta luonnu tahdonvoimalla eikä antabuksella, ei sitten mitenkään ja onnekseni löytyi ryhmä jonka tuella olen saanut homman tähän vaiheeseen ja tehtyä myös suunnitelman jatkoa varten. Siivottavaa ja uuden oppimista elämässäni riittää varmaan vielä monelle vuodelle alkoholin sotkeuduttua salakavalasti käytännössä kaikkiin päivittäisiin toimiin, suhteisiin, tapaan ajatella ja tuntea jne.

Auurinkoista viikonloppua jokaiselle :smiley:

14

auuuuu
ulvontani aamun täydelle auringolle

15

Nauskista, Kur!

Nytpä vasta osui silmiini tämä ketjusi, jota on ilo lukea siinä mielessä, että se avaa niin selkeän kuvan siihen, mistä tässä taistelussa on kovin usein kyse: havahtumisesta, toimeen ryhtymisestä ja lopulta “tuloksenkin” syntymisestä. Ensin olet päässyt 2-6 selvään viikkoon, lopulta nyt jo kuukausiin, näkymäsi alkavat aueta toiveikkaina ja mahdollisuuksia korostavina - näet toivon ehkä juuri siksi, että olet nähnyt sen epätoivonkin: pystyt, kun lakkaat yrittämästä; tulet vahvaksi, kun pääset kosketuksiin todellisen heikkoutesi kanssa. Apukin tulee perille vasta, kun on aivan auki sille. Hyvältä näyttää!

Oma tieni on kulkenut pitkässä kaaressa ja voisin kai sanoa, että oikein tosi aktiivista vastaanpanemista on jatkunut pari vuotta. Sinä aikana olen kahteenkin otteeseen yltänyt jo puolen vuoden raittiuteen ja lyhyemmätkin jaksot voi laskea kuukausissa. Vasta nyt alan saada kiinni siitä, että minun on tehtävä niin paljon muutakin kuin suljettava korkki: raittius on moniulotteisempi, syvempi ja joka suhteessa käänteen tekevä juttu. Sanoisinko jopa niin, että nyt kuluneiden kahden kuukauden aikana olen päässyt mielestäni ja mielessäni jonkinlaisen läpimurron kohtaan, vaikka olin jo koko syksyn selvin päin. Selvin päin oleminen vain ei vielä itsessään vie pois tyhjyyttä, ahdistusta, kireyttä yms. scheissee. Ja vielä on niinkin, että juomisesta irti pääseminen taitaa olla ihan eri juttu kuin sen perustalta mahdollistuva uuteen elämään syntyminen, näin metaforisesti ilmaistuna. Vapaustaistelu on käytävä ennen vapautta ja sitten onkin aika ihmetellä, mitä kaikella vapaudellaan tekisi :slight_smile:

Pysytään aalloilla!

16

Tervehdys Kanssakulkijat :slight_smile:

Yli kahdeksan kuukautta on nyt kulunut ilman alkoholia. Juhlia ja arkea on saanut opetella ja kokea uudella tavalla ja on sanottava, että kaikki on ollut parempaa kuin aiemmin. Ei niin, että alkottomuus olisi ratkaissut kaikkia ongelmia mutta nyt niiden ratkaisemiseen on edes mahdollisuus. Alkoholia käyttäessä ei ollut. Alussa vahvana ollut pelko kaiken tylsyydestä ja laimeudesta lienee ollut ihan vaan riippuvuuden aiheuttamaa harhaa.

Iloa ja valoa jokaiselle raittiin elämäntavan valinneille ja Rohkeutta muutosta harkitseville :smiley:

17

Hei Kurnausk

Mukava lukea onnistumisen tuomasta ilosta ja riemusta raitistumisen tiellä :slight_smile:

Itselläni on takana yli 8kk raittiuden tietä, toki olen muutaman erän hävinnyt viinapirulle, mutta koko ottelua johdan aivan selkein lukemin :smiley:

Ajattelen sillä tavalla, että jokainen päivä on 1 erä tässä elämänmittaisessa ottelussa ja aamulla päätän voittaa tämänkin erän. Päivä päivältä helpottuu ja koko ajan enemmän enemmän haluaa taistella kaikin keinoin tämän erän voittamisesta ja vahvistaa asemia myös tulevaan erään.

Tsemppiä edelleen ja positiivisin ja nöyrin mielin kohti parempaa elämää.

18

Heips,

Iloisin mielin hiukan hehkutan, pääsin tokalle :smiley: eli ensimmäinen täysraitis vuosi tuli täyteen joulun alla.

Vasta oikeastaan viimeisen kuukauden aikana olen varovasti uskaltanut ja rohjennut sisällyttää raittiutta osaksi käsitystä tai oikeastaan kuvaa itsestäni. Vähän kuin adjektiivina adjektiivien joukossa kuvaamassa identiteettiäni. Ero vuoden takaiseen on valtava. Silloin en kyennyt kuvittelemaan itseäni ilman alkoholia ja riippuvuutta, se oli integroituna faktana mukana vähän kuin silmien väri tai tietoisuus siitä, että olen eläinrakas, heh…

Alkoholismi ei katoa minusta mihinkään raittiudenkaan myötä mutta olen tavoittanut sen suhteen ihanan latentin vaiheen. Ylläpidoksi riittää tämän päihteettömän elämäntavan jatkaminen ja sivutuotteena olen saanut takaisin itsemääräämisoikeuden, itsekunnioituksen jne. Mitään en ole menettänyt vaan kaikki on ollut plussaa kotiinpäin.

Tunnelin päässä on siis valoa :wink: ja se on vielä helpompi todeta näin talvipäivän seisauksen jälkeen!

19

Hei Kurnausk, ollaan kaiketi luokkakaverit, vähintään rinnakkaisilla. Itselläni tuli myös joulun alla vuosi täyteen raitista elämää. Ensimmäiset kuukaudet meni minullakin pölvästellessä ja hämmentyneenä pyöriessä, “tyhjää” aikaa tuntui iltaisin olevan aivan liikaa. Nukuin paljon, en hyvin, mutta paljon. Kaupassa opettelin uudet reitit, silti sieltä siiderihyllyltä kuului hämmentynyttä huhuilua :“jotakin unohtui”. Yhtäkkiä huomasin kuinka hirvittävästi ihmiset ostivat alkoholia, kaikkina viikonpäivinä ja vuorokauden aikoina. Kaljalaatikot häikäisivät silmiäni ostoskärryistä… Sitten vähitellen sekin “kyttääminen” loppui. Aivan kuin aikoinaan tupakan huomioiminen joka paikassa ja kaikkialla, kun itse lopetin polttamisen. Oikein hyvää jatkoa sinulle ja käydään uusin riemuin kohti toista luokkaamme :laughing:

20

Onneksi paljon olkoon, Kurnausk, hienosta saavutuksestasi! Minä olen niin ikään viikon päässä vuoden rajapyykkiäni ja tunnistan muutoksissani samoja ulottuvuuksia, mitä sinäkin kuvailet. Oleellista on tuo identiteettitasojen uudelleen rakentumisen kokemus sekä erityisesti se, että koen saaneeni otteen omanarvontunnostani. Senhän juominen kaikessa hävettävyydessään ja hallitsemattomuudessaan juuri tuhoaakin, kokemuksen itsestä oman elämänsä keskiössä.

On erittäin tärkeää elää tasapainossa tosiasioiden kanssa. Riippuvuus ei todellakaan häviä mihinkään. Siitä minulla on katkeria kokemuksia vuosien takaa. Kysymys siitä, voinko juoda, voi silti muuttaa muotoaan ja käydä jossain mielessä toissijaiseksikin. Se voi muuttua muotoon, tarvitseeko minun juoda. Se muuttuu, kun suhde itseen vahvistuu ja positiivistuu. Juomisen tarve voi yksinkertaisesti lakata. Siitä huolimatta voi raittiidenkin vuosien jälkeen tuo yhä olemassa oleva riippuvuus kuiskia ja siihen minä itse aikoinaan törmäsinkin. Niinpä olen tullut omien kokemusteni myötä siihen tulokseen, että peruskysymyksen kaikki tärkeät muodot on hyvä pitää mielessä silloinkin, kun alkoholi on jo tullut täysin yhdentekeväksi asiaksi. Yhä silloinkin on totta, etten voi myöskään juoda: jos juon, joudun pulaan; alkoholilla tulee aina olemaan sama vaikutus minuun ja kadotan itseni ja otteeni. Perusasiasta kiinni pitäminen on sen tae, että me pääsemme elämässä kaikilla tavoin eteenpäin :slight_smile: