Olen pitkän matkan kuljettuani viimein saapunut risteykseen. Risteyksessä on kaksi suuntaa mistä valita. Toisessa on elämä ja kaikki sen tuoma ihanuus ja onni - tosin vähän likaa ja harmaatakin. Toisessa alkoholi, synkkä humala, paha krapula, tuho ja häviö. Valinta on ensiajatelmalta helppo, ehkäpä triviaalikin, mutta ei ollenkaan niin yksinkertainen. Olen näes kulkenut tuosta risteyksestä ennenkin. Aina väärään suuntaan.
Ajattelin tännekin kirjoitella hieman ajatuksiani ja tuntemuksiani. Olen juomista harjoitellut teini-iästä asti yhteensä n. 20 vuotta. Asiat pikkuhiljaa etenivät ja nykyään yksi päivä muuttuu lähes poikkeuksetta kahdeksi päiväksi ja juominen on lähes aina ollut vain humalahakuista annosmäärien vain kasvaessa.
Muutaman antabus-kuurin olen aloittanut ja lopettanut. Juuri oli puolen vuoden tauko juomisesta ja sitten join useampana viikonloppuna parin päivän putket. No ärsyttäähän se, että hyvä juomattomuuden putki katkesi. Ei voi muuta kuin yrittää uudestaan. Ehkäpä tännekin kirjoittelu auttaa.
Toivottavasti valitsen suuntani tällä kertaa oikein.
En meinannut tänne tänään kommentoida, mutta olinkin saanut sen verran vastauksia, että tuntui väärältä olla sanomatta jotakin.
Ainakin tämä ensimmäinen viikko taas on mennyt helpohkosti ja nopeasti. On ollut jopa euforinen olo välillä. Varmaankin keskushermosto hyvin sekaisin vielä.
Odottelen sitä aikaa, kun kaikki tuntuu taas harmaalta. Silloin vasta todellinen taistelu alkaa. Toisaalta tällä kertaa en ehtinyt juomaan kovin kauaa ja ehkä juomaton aika on vielä muistissa, josta voi olla jotain apua. Saapas nähdä. Lähenevä kesä lomineen jännittää myös hieman, mutta koitan olla ajattelematta asiaa ja edetä päivä kerrallaan.
