Olin jo kauan tiennyt käyttäväni paljon ja liikaa alkoholia. Monien murheiden ja haasteiden selvittämiseksi olen sitä kiskonut määristä välittämättä. Kauheen kiva voimajuoma. Muutama sidu tai kepu, sikspäkki silloin tallöin kasassapysymiseen ja velvoitteista selviämiseen. Eikä ole vaikea arvata, että kerta-annokset, käyttökertamäärät sekä juomalaadutkin olivat lopulta hirmuisia.
Alkoi tulla halu muutokseen, paluu normaaliin alkokäyttöön. En halunnut enää olla sellainen läskipaska, kaiken vapaa-aikansa huvikseen ja (muka) voimakseen alkoa litkivä otus. Jo ennen varsinaisen tavoitteen asettamista kirjaisin kaikki alkokäyttöni Ottomitta-sovellukseen. Siinä ne näkyy, ja voi katsoa rehellisesti totuutta silmiin. Ei ollu hauskaa katsottavaa, oli ne muutamat tölkit muuttunut noin helvetin isoiksi alkoholiannostolpiksi!
Lääkäriin tai AA:han en mennyt hakemaan pontta, vaan tutkin itsekseni nettiä. Otin “uusi alku” -kurssin. Etsin kaikkea faktaa alhoholista ja sen fysiologisista vaikutuksista ihmiseen, ja miten ne sitten vaikuttaa psyykkisesti. Kirjoitin näistä muistiinpanoja ja piirsin värikkäitä voimalausekuvia. Alkoholin käytön riskirajoista summailin, tuumailin ja tein itselleni käyttötavoitteen. Asetin myös muutaman 3-4 häilyvän kuukauden aikarajatoiveen tavoitteeseeni pääsemiseksi.
Motivaattorina:
-
Mietin, että en ikinä saa tietää, miltä tuntuu olla pidempiä aikoja selvinpäin täysin nollalinjalla, ja olen ihan ääliö, jos en koskaan anna kropalleni aikaa palautua alkosta. Maksa-ressukka on kokoajan ylitöissä, ja sydänkin joutuu hakkaamaan satoja ja tuhansia lyöntejä “ylimäärästä”. Minähän se nyt kuitenkin olen kroppani valtias ja sen päätän, eikä kukaan tai mikään muu!
-
Minua on auttanut, kun juomahinkuiluissani olen esittänyt itselleni kysymykset:
“Onko (ne itseasetetut) käyttörajat jo täynnä?” ja/tai “Haluanko olla alkottomampi?” Vastaukset kyllä, ja silloinhan se on hyvin yksinkertaista vastata myös tiukasti itselleen: Et siis nyt juo. Piste. (Ja joskus ronskimmillakin sanoilla terästettynä, jotta meni sanoma perille.) -
Puntaroin myös äärirehellisenä ihmisenä, haluanko kokea asioita alkoholin värittäminä, vai ihan niinkuin ne asiat minuun oikeasti selvinpäin vaikuttaisi.
-
Älykellon terveyssovelluksen tulosten tutkiminen auttoi konkreettisesti näkemään alkoholin vaikutuksen esim. uneen ja sykkeeseen. Nyt kun alkoi jo olla kunnollisempaa vertailupohjaa. Entiset punaiset varoituskäyrät, sykeloikat ja muut stressiviivavinoumat alkoi tasottua.
-
Tiettyihin tekemisiin ja menemisiini on kuulunut alkoholi. Nyttemmin olen vaihtanut tölkit alkoholittomiin. Ne on ihan jees, ja ajaa mulle osin samaa asiaa kuin alkollinenkin.
-
Ja aijai, mitä kaikkea pystyn tehdä, kun alkaa olla enemmän rahaa, kykyä, voimaa ja aikaakin!Huippukokemuksia, ja itse itselleni niitä annan ihan vain olemalla selvinpäin! Samalla alkosieni-minäkuva alkaa muuttua, kuten myös fyysinen olemus.
Enkä koe tätä mitenkään itseni kiusaamiseksi! Vrt. mitäs sitä itseään kiusaamaan vähällä alkolla, lopettas sitte kokonaan. Toi saattaa sopia jollekin, mutta ei ainakaan nyt toistaseksi vielä minulle. Nythän mä saan kaikki “hyvät puolet”! Voin tehdä selvinpäin asioita, välttyä (toivottavasti) isommilta alkoholin terveysriskeiltä, ja kuitenkin joskus käyttää alkoholia ja kokea siitä mielihyvää. Olen pyrkinyt vaihtaa hullut määrät laatuun. Jokunen mukava erikoisjuoma, pikkuviini tms. tai vaikka se sikspäkkikin silloin tällöin, ihan jees minulle. Onneksi on pieniä pulloja ja purkkeja, ei oo pakko ostaakaan isoa!
Tavoitteeseeni pääsyssä itseasettamani aikaraja paukkui muutamalla kuukaudella, enkä ihan täysin ole tuossa juuri yllä mainitsemassani tilanteessa. Likiliippaa kyllä jo, ja se on hiton hauska homma! Ja hei, muutamat kuukaudet sinne tänne, kun vuosikausia on läträystapa ollut valloilllaan, niin tässä muutamat kuukaudet paina, kun muutos on jo tapahtunut! Itselleen pitää olla myös armollinen, koko elämähän tässä on aikaa tätä muutosta harjoitella ja ylläpitää.
(Liittämässäni kuvassa oranssiviiva vertausviivana kuukausien isoimpiin määriin. Varsinainen tavoiteviiva olisi himpun matalammalla. Onnistuukohan kuvan liittäminen?)
, kertovat, ett jo pienetkin alkoholimäärät vaikuttavat ihmisen fysiikkaan. Uni varmaan helpoin osuus todeta jokaisen omalta kohdaltaan.