Hei.
Tämä on ensimmäinen viestini tällä palstalla. En ole varma, onko tämä oikea paikka kysyä vastaavia kokemuksia.
Olen ollut hyvin masentunut nyt 15 vuotta. Olen kokeillut yli kymmentä erilaista lääkettä tai lääkeyhdistelmää, sekä erilaisia terapiamuotoja. Ainoa positiivinen kokemukseni hyvästä olosta on kuitenkin tullut itsemurhayritysteni yhteydessä.
Olen yrittänyt itsemurhaa neljä kertaa. En tiedä onko se tapahtunut alitajuisesti, mutta olen sijoittanut yritykset enemmän tai vähemmän ympäristöön, jossa minulla on mahdollisuus pelastua. Joku on aina kutsunut apua. Sairaalassa herätessäni minulla on yleensä hyvä olo. Mikäli ei vielä silloin, niin ainakin parin päivän päästä. Eräs psykiatrini selitti asian sillä, että keho tuottaa välittäjäaineita jotka auttavat sitä selviämään kuolemaa lähellä käymisen ohi.
Viime kerrasta on jo yli vuosi aikaa ja olen tuntenut pitkään jo halua uusia kokemukseni. Puhun terapeutilleni avoimesti asiasta, mutta en koe saavani siitä mitään irti. Myöskään lääkkeillä ei ole vastaavanlaista vaikutusta kuin itseni satuttamisella. Enkä tarkoita tällä esimerkiksi viiltelyä. Kokeilin sitä, mutta en kokenut saavani siitä mitään irti. Tapani on kerätä lääkkeitä, seistä tuolilla köysi kaulassa, seistä sillalla katsomassa alas tielle jne., ja ajatella sitä hyvää oloa, joka todennäköisesti toimenpiteestä seuraisi. En kuitenkaan haluaisi satuttaa lähimmäisiäni enää.
Onko kenelläkään muulla vastaavia tuntemuksia ja miten olette tulleet toimeen niiden kanssa?