Riippuvainen vai onneton?

Olen 37-vuotias perheenisä. Perheeseen kuuluu 2lasta, 3-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. Sekä avopuoliso. Minulla on hyvät säännölliset tulot, omakotitalo ja kaikki perus elementit kunnossa. Silti en osaa olla onnellinen. En pidä elämästäni enkä itsestäni. Pakenen arkea casinoille ja tätä noidankehää on jatkunut vuosia. Näin ei voi jatkua. Pakko löytää jostain se ilo elämään.

Olen monesti miettinyt olenko peliriippuvainen vaikka en ole sen vuoksi velkaantunut tai varastanut ja aina maksanut laskuni?

Vastaus on, että kyllä olen! Kesti pitkään tajuta se tosiasia, että peleillä täytän tyhjiötä jota en aiemmin tunnistanut. Hävityt summat eivät ole niin suuria kuin monilla täällä, mutta aikaa käytän siellä paljon. Ja onhan useita kymppitonneja uponnut. Puoliso sanoi, että minulla aina puhelin kourassa ja lasittuneet silmät tuijottaa ruutua. Lapset odottaa milloin isä tulee leikkimään.

Aluksi kirjasin tavoitteeni.

-Muista palkita itsesi, jokaisen pelin sijaan ohjaan rahaa muualle. Ehkä kuukausien päästä siellä lepäävä palkintosumma herättää miten paljon 20-50e pelaaminen “silloin tällöin” maksaa. Niillä rahoilla voisi myös ostaa itselleen jotain kivaa. Ja mikä tärkeintä säästyneen ajan ohjaan lapsille ja yhdessä olemiseen!

-Muista rakastaa itseäsi! Olen aina tuntenut itseni jotenkin vähemmän arvokkaaksi, minulla on aina ollut ihmisiä lähellä, mutta ei ketään oikeasti lähellä. Olen ollut se joka pitää yhteyttä. Tavoitteena on olla oma itseni eikä miellyttää muita. Uskon että vain tällä tavalla löydän aitoja ihmisiä joiden seurassa viihdyn.

-Muista syy ja seuraus. Yritän joka päivä perustella itselleni että minun ei ole pakko lopettaa, en vain tarvitse pelejä ollakseni onnellinen.

-Opi päivä kerrallaan! Tätä yritän toistaa itselleni, mene vain päivä kerrallaan.

Otin yhteyttä pelirajaton sivuille, jos saisin jotain vertaistukea. En tiedä ihan mistä muualta pitäisi apua lähteä hakemaan? Eniten kaipaan kokemuksia joita jakaa ja jolle puhua.

Olen miettinyt jotain terapiaakin, ehkä siellä oppisin miksi pidän itseäni arvottomana ja onnettomana. En vain vielä tiedä miten hakeutua sinne. Lisäksi puolisoni on kova stressaamaan asioista ja hän aina sivuuttaa ongelmani vaikka niistä kerroin. Ei pitänyt minään isona ongelmana. “No täytyy vaan jaksaa”, sivuuttaa näin muutamalla lauseella asiat. Luulen, että hän ei vain osaa itsekään käsitellä tunteita ja epämiellyttäviä asioita. Kasvanut vähän kultainen lusikka suussa eikä ikinä kohdannut oikeastaan renkaan rikkoa isompaa ongelmaa. Hän sairastui koronaan vuoden alussa todella lievänä. Mutta otti asian kuin joku olisi kuollut, piti minua kusipäänä, kun en osannut lohduttaa. Pisti miettimään asioita… Ehkä puolisoni on vain väärä ihminen rinnalleni…

Eli päivä kohti parempaan numero 1 alkaa! Toivottavasti joku sai tästä jotain irti :slight_smile: Päivitän hieman päiväkirja tyyliin miten nämä hommat lähtee liikkeelle.

Tänään alkoi arki sairastelujen jälkeen joten se helpottaa oloa, kun on jotain tekemistä päivisin. Aloitin uuden harrastuksen viime vuoden lopulla, harmi sinällään kun rajoitukset siirtäneet treenaamiseen pääsemistä. Nyt 26.päivä piti taas alkaa, no eipä ala vaan uusi yritys helmikuussa. Damn, covid!

Tänään ei ole kuin kerran tehnyt mieli pelata, heti töiden jälkeen (kuten normaalisti). En pelannut vaan lähdin Nuorimmaisen kanssa pulkkamäkeen, oli todella hyvä veto! Meillä oli mahtava reissu. Harmittaa kun olen viettänyt heidän kanssaan liian vähän aikaa. Ei ne pian enään tahdo isän kanssa pulkkamäkeen lähteä, joten nyt pitää kaikki aika käyttää hyödyksi.

Huomenna on tilipäivä ja jännittää miten pystyn olemaan erossa peleistä. Täytyy yrittää parhaansa pitää ajatukset muualla.

Pelaamaton päivä vol2. Elämä on kaikesta huolimatta hyvää ja yritän rimpuilla siinä parhaani mukaan. Tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä.

Enpäs pystynyt täysin ilman pelejä olemaan. Laitoin 20e caainolle ja olin voitolla 380e, kaikki tietenkin meni. Eniten harmittaa taas käytetty aika. Pelasin tuota summaa monta tuntia!

Muuten mennyt aika hyvin. Käyty paljon ulkoilemassa ja tehty ruokaa. Välillä tuntuu, että elämä on kaikesta huolimatta ihan kivaa. Ehkä tämä tästä.