Tervehdys kaikille. Kirjoitan tänne luettuani pitkään muiden tarinoita ja uskon että kaltaisiani taustalukijoita on paljon. Monille toimii ehkä terapiana ja joillekin myös varoittavana esimerkkinä monien kirjoitukset. Kuten esimerkiksi että kuinka paljon voi oikeasti hävitä ja miten pahasti voi velkaantua pelaamalla.
Omasta peliurastani voisi sanoa, että olen pienenä jo alkanut automaatteja tahkoamaan ja reilu parikymppisenä Casinolta hiukan isomman voiton jälkeen napsahtanut ns. lopullisesti. Velkaantunut en ole koskaan pahemmin, mitä nyt luottokortti tapissa mutta muuta velkaa en ole ottanut. Pääsin muutamia vuosia sitten pelaamisesta kokonaan terapian avulla mutta lopetin sen oikeastaan liian aikaisin. Nyttemmin pelaaminen on alkanut taas, joskin jo vuosia sitten, mutta äitynyt samalle pahalle tasolle. Ahdistun suuresti nykyään jo pelitilanteessa ja johtunee osittain siitä että olen jälleen terapiassa ja tällä kertaa ajattelin käydä sen pitemmän kaavan kautta.
Syitä omaan pelaamiseen selvitän ja teen työtä hartiavoimin ja uskon, että saan tämän asian kuntoon ja voin elää normaalia elämää. Tuntuu että nyt elämä menee hukkaan ja kaikki valuu ohitse.
Mutta se mitä haluaisin nyt kertoa ja kysyä ja toivoa teiltä vakituisilta ja miksei muiltakin foorumilla kirjoittajilta on se, että esimerkiksi minulle tulee välillä olo, että miksi jaksan edes taistella vastaan. Reippaasti vaan pankkiin ottamaan niin iso laina kuin irtoaa ja kaikki pikavipit ja tutut ja sukulaiset tyhjäksi ja pelaamaan. Antaa mennä –mentaliteetilla siis.
Haluaisin, ja varmasti muutama muukin ”rajoilla” pelaava kuulla mitä kaikkea voi menettää tai miten ahdistavaa se on. Miten vaikeaksi elämä menee ja etenkin yleisesti miltä teistä tuntuu? Kannattaako ja kannattiko se? Muistatteko kun olitte ”reunalla” ja sormi pikavippi-napilla?
Tiedän, että tällä palstalle tällaiset käy ilmi jos jaksaa lukea paljon tarinoita, mutta yrittäisin itselleni ja muille kerätä tähän postaukseen ns. ”so you wanna gamble. Answers and questions” –ketjun.
Minua kiinnostaa myös mikä on ollut sellainen elämänmuutos tai tilanne, että pelaaminen on lähtenyt käsistä. Vai ajaudutaanko siihen pikkuhiljaa? Jos kysymykseni ja aihe on aivan hanurista, niin ei haittaa ja tämän voi poistaa. Jatkan silti foorumin lukemista osana omaa terapiaani ja matkaa kohti pelitöntä elämää.
Joka tapauksessa tsemppiä ja rutkasti voimia kaikille. Tämä riippuvuus on pahin asia minkä olen koskaan elämässäni kokenut ja en toivo sitä pahimmallekaan vihamiehelle.
Tervetuloa, kiva kun päätit itsekin kirjoitella. Täällä tosiaan meitä varottavia esimerkkejä riittää ja tietenkin halutaan estää teitä reunalla olevia astumasta sen yli.
Itse en suoraan sanottuna alussa ymmärtänyt pikalainojen periaatteita ja otin niitä todella sokeasti (alun perim muuhun tarkoitukseen kuin pelaamiseen) ja niiden helppous sokeutti entisestään. 15 min. ja 2000€ käytettävissä?!? Kun pelit veivät mukanaan, niin veivät lainatkin ja yhtäkkiä huomasin ottavani lainaa jotta selviäisin aikaisemmista lainoista ja tietenkin pelipiru myös kovasti siinä vaiheessa jo tarjosi vaihtoehtona jackpotia casinolta. Kierre oli valmis. Yhtenä kauniina päivänä päätin vielä viimeisillä rahoillani kokeilla casinoa ja kuinkas sattuikaan, sain niin isoja voittoja että sain velat voittosummalla kuitattua. Hetken päästä velat oli tuplattu, kun tietenkin riippuvaisen mieli haluaa aina tavoitella vain suurempia ja suurempia voittoja.
Tervetuloa mukaan. Hyvä, että kirjoitat asioistasi. Vastaan myöhemmin noihin hyviin kysymyksiisi. Hyvä ketju tästä tulee.
Aihe on hyvä ja ehkä kirjoittelen myös enemmän, kun/jos kirjoitusinspiraatio iskee. Yritän ehkä tietoisesti olla päästämättä ajatuksiin sitä vaihtoehtoa, miksi edes yrittääkään taistella vastaan. Ehkä olisi lopulta liian helppoa antaa mennä ja päätyä … en tiedä mihin. Toisaalta tämä on ihan liikaa reunalla taiteilua, pitäisi päästä paljon turvallisemmalle maaperälle, Jäisi ne talletukset pelitille, joiden seurauksena jää kaupassa käynti, kun pitää “säästää” se pelattu raha. Tuntuu, että pitäisi saada jokin positiivinen merkki, jokin positiivinen tapahtuma, joka saisi uutta intoa tähän taisteluun ettei tämä olisi jatkuvasti reunalla taiteilua.
No niin, se vastaukseni…
Olen itse ylittänyt tuon reunan kaksi kertaa ja molemmista seurasi ulosotto silleen ihan suorana suht nopeana seurauksena. Lisäksi jokunen itsemurhayritys ja avioero. Ja asunnon menettäminen molemmilla kerroilla. Eli ei todellakaan kannattanut.
Molempia kertoja edelsi riidat vaimon kanssa (siis ex-vaimo nykyään) eli se oli se viimeinen pisara, jolla meni kuppi nurin. Varsinainen syy on vielä selvityksessä ja tulee olemaankin joitakin vuosia. Tällä hetkellä en ymmärrä miten ihmeessä mä menin sellaista tekemään. Ja vielä kahdesti! Toinen kerta oli paljon helpompi, kun oli tulleet nämä pikavipit ja joustoluotot markkinoille. Sain isot lainat pelaamiseen parissa viikossa. Ja siinä sumussa kuvittelin kokoajan, että pystyisin maksamaan ne kaikki.
Mutta se eka kerta onkin sit vielä käsittämättömämpi, kun ne velat sain kasaan menemällä muutamaan pankkiin ja hankkimalla niistä kaikista kulutusluottoja. Siis kasvotusten virkailijan kanssa! Ja selitin ties mitä syitä mihinkin lainaan ja korotukseen! En voi uskoa nyt että olen pystynyt valehtelemaan sillä tavalla. Ja silloinkin vakuutin itselleni, että maksan kaiken pois. Ja että ihan varmasti voitan kohta ja maksan heti kaiken pois.
Mutta enpä voittanut.
