Onnistuin olemaan lähes vuoden juomatta, kunnes pikkuhiljaa aloin ajattelemaan, että ehkä sitä joskus voi vähän ottaa. Olut ruuan kanssa. No niin, eihän siinä mitään. Siitä sitten lähti taas kännit karaokebaarissa silloin tällöin. Pari olutta perjantaina. Seuraavaksi muutama olut ja sidukka vappuna. Viikko sitten perskännit ystävän syntymäpäivillä. Siitä tuli taas kerran morkkis ja ajattelin, että kohtuukäyttö on minulle mahdottomuus. Se voi onnistua joskus harvoin, mutta ei silloin kun tarjolla on jotain keskiolutta vahvempaa. Miestäni nolottaa kun hän joutuu taluttamaan minut kotiin. En vain tajua, koska olen ottanut riittävästi. Joskus nuorena pääni kesti ja jalat kantoivat enemmänkin. Ei enää. Mutta kai se pitää hyväksyä. Aikansa kutakin. Aloitin taas ottamaan Antabusta ja raitistelemaan. Tulevana viikonloppuna en ainakaan sorru. Ehkä se tästä taas lähtee. Raittiina elämä on parempaa.
Tervetuloa mukaan RouvaPupunen 
Minäkään en tiedä vielä onko kohtuukäyttö mun juttu vai lopettasko kokonaan. Tällä hetkellä kerään juomattomia jaksoja. Aluksi ne oli päiviä, mutta nyt mietin viikoissa. Tai oikeestaan mietin etten juo noina vapaapäivinä 
en jaksa enää pörrätä viinan ympärillä vapaalla.
Snulla on hyvä kokemus juomattomuudesta tuo vuoden jakso.
Siitä se taas lähtee.
Tsemppiä.
Kiitos kannustuksesta. Se vuoden raittiusjakso lähti käyntiin pikkujouluista työpaikalla. Söimme hyvää ruokaa ja pomoni tarjosi punaviiniä. Toisetkin joivat, mutta minulle kihahti hattuun pahemman kerran. Olin lähtiessäni taas avustettavassa kunnossa ja kaaduin kotona vessassa rähmälleni pariin kertaan ja satutin otsani johonkin. Kompurointini ja muistinmenetykseni tuntuu pelottavalta. Haluaisin lopettaa kokonaan, mutta tietyn ajan kuluttua kaikki ikävät sattumukset jotenkin haalistuvat ja mielessä on vain se kevyt, onnellinen nousuhumala. Jonkin verran saan tukea vertaisryhmästä a-killasta, jossa käyn. Siellä kaikilla tosin on takana vuosien kroonista juomista, hoitojaksoja, asunnottomuutta, koko elämän hajoamista ja koen usein, etten ole ihan samalla viivalla. Jos minä otan sen kylmän oluen, se johtaa pahimmillaan seuraavan päivän hienoiseen krapulaan. Tasoittavia en ole juurikaan elämässäni harrastanut. Ainoastaan joskus erityistilanteissa kun ollaan matkoilla tai jossain mökkireissulla kesällä. Nyt vietän perjantai-iltaa selvin päin ihan hyvälllä mielellä. Viikko sitten perjantaina, olut maistui suorastaan pökerryttävän hyvälle. Nyt olen ottanut antabuksen tarkoituksenani olla selvänä ainakin niin kauan kuin totun taas päihteettömään elämään. Tulevaisuudesta en osaa mennä tässä vaiheessa sanomaan.
No niin. Kokonainen viikko on mennyt täysin nollalinjalla. Lauantai- ja sunnuntaiaamuna hyvä olo ja rauhallinen mieli. Siinä se palkinto juomattomuudesta tuleekin välittömästi. Viime vuosina väsymys, jano ja ruokahaluttomuus ovat olleet rapulapäivien ainoat fyysiset oireet. Se henkinen krapula on ollut paljon pahempi. Sitä miettii aina, miksi tuli juotua, miksi niin paljon ja laskee, kuinka paljon siihenkin taas kului rahaa. Ihosta ja omasta hengityksestä huokuva haju inhottaa ja mahdollinen black out ahdistaa. Jos olen ollut baarissa, olen aamulla tutkinut hädissäni, että käsilaukku, kännykkä ja pankkikortti ovat tallessa. Kotona juotuani olen piilottanut äkkiä tyhjät tölkit kaappiin että ovat ainakin poissa silmistä. Nukkumisesta ei ole tullut mitään koko päivänä vaikka väsymys on ollut päällä koko ajan. Ja se ajatusten ralli päässä. Itseinho ja häpeä siitä että on keski- ikäinen nainen, joka ei hallitse alkoholinkäyttöään. Mutta nyt on hyvä päivä. Aurinkoista päivää kaikille äideille. Olkaamme enkeleitä toisillemme.