Retkahdus

Niinhän siinä kävi että 3 aivan mahtavaa kuukautta ilman alkoholia ja sitten tuli lomamatka, voitte vain arvata mitä tapahtui.
Join itseni ihan hirveeseen humalaan jo lentokoneessa.

Perille päästyä riitelimme mieheni kanssa ja tein aivan hirveitä asioita humalassa, otin kaikki vanhat riidat esille ja toki hän oli myös humalassa ja löi lisää bensaa liekkeihin. Soittelin kaikki tutut läpi ja tietenkin haukuin hänet!
No kolme päiväähän siinä meni kännätessä, join aivan kaiken mitä löysin, vuorokauden ajalla ei ollut väliä, pääasia oli vain saada itseni sammumaan.

Hirveän krapulan kärsittyäni menikin sitten monta päivää ihan nollana ja lomasta nauttien.
Loppulomasta lähdimme käymään ystävän luona toisessa kaupungissa ja sitten tietysti retkahdin ja sama ralli jatkui taas siihen asti kunnes pääsimme vihdoin kotiin, kotona jatkoin vielä 4 päivää juoden taas ihan kaiken mitä kaapeista löysin ja hakemalla hain riitaa.

Nyt ollut ilman alkoholia 3 päivää, krapula oli tietenkin aivan järjetön.

Haluan elää täysin raitista elämää, koska pelkään itseäni mitä humalassa teen ja en halua menettää tätä ihanaa elämää joka minulla on. Kotona kaikki kunnossa kun en juo.

Olen miettinyt mikä saa minut juomaan? Rakastan itseäni kun olen raitis ja sitä joka aamuista hyvää oloa. Humalassa taas inhoan itseäni ja sitä mitä teen, krapulassa tuntuu etten voi olla itseni kanssa enää, koska hävettää niin valtavasti mitä taas olen aiheuttanut!!

Ero on ollut lähellä niin monta kertaa, en sitä kuitenkaan halua, onneksi ainakin nyt jatkamme yhdessä.

Olen hakenut apua päihdeklinikalta, siitä ei ollut mitään hyötyä, kävin 2 kertaa siellä juttusilla, mutta totesivat että hienosti on minulla homma hallussa. Olen miettinyt voisiko minulla olla kahdensuuntainen mielialahäiriö? Paljon samoja oireita, retkahduksissa pakon omainen juominen, ilman alkoholia järjetön määrä urheilua ja suorittamista lähes joka asiassa, univaikeudet tosin niihin osansa myös tosi vaikeilla vaihdevuosioireilla.

En voi mitään muuta toivoa kuin että pystyisin elämään ilman alkoholia, koska olen sen jo huomannut että silloin elämä on tosi ihanaa.

Inhoan itseäni tällähetkellä ihan järjettömästi, toivon vain että tästäkin suosta noustaan taas ylös. Lähipiirini tietää ongelmastani, olenhan heille lukuisia kertoja kännissä soittanut ja tilittänyt asioita, tuntuu että ainoa jolta saan tukea on mieheni, muut lakaisevat asian maton alle, koska onhan se kamalaa että lähipiirissä on tälläinen juoppo alkoholisti akka, joka ei aiheuta kuin ongelmia silloin kun retkahtaa.

Tuntuu että minussa on kaksi ihan eri persoonaa, raitis ja juoppo, haluan olla se raitis. Tämä on pieni paikkakunta ja AA-han en voi mennä, ei auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja olla juomatta. Ongelman olen itselleni myöntänyt ja tiedostan että se on joko tai, ei ole vaihtoehtoa!

Onneksi ulkona paistaa aurinko, taidan lähteä hiihtämään ja iltapäivästä töihin. Asetan itselleni taas tavoitteita, päivä kerrallaan, mutta kun tietty aika tullut täyteen, ostan jotain kivaa tai menen johonkin ihanaan hemmotteluhoitoon.

Hei! Luin tarinasi. Alkoholi ei selvästi sovi sulle. Kuten ei täällä monelle muullekaan. Lopettaminen on varmastikin ainoa oikea tie ennen kuin mitään pahempaa riitaa kehkeytyy. Ehkä alkoholi tosiaan laukaisee sinussa aggression ja muutut eri ihmiseksi, mutta siitä selviää laittamalla korkin kiinni. Tsemppiä kovasti pysyvään lopettamiseen!